Elittekö DINK-elämää ennen lasta?
Ja kaipaatko sitä? Kaverin kanssa eilen shoppailtiin, ja hän pisti noin vain palamaan koko mun kuukausitulojen verran rahaa kaikkeen kivaan. Mä en koskaan ole ollut kovapalkkainen, mut kieltämättä ennen lasta oli varaa tehdä kaikkea mukavaa. Mä kyllä välissä kaipaan sitä kun hoitovapaalaisena etsin tarjoutuotteita enkä edes mieti, mitä mä haluaisin, koska en sitä kuitenkaan voi ostaa.
Kommentit (41)
Meitä oli kaksi hyvätuloista, mutta ei hirveästi kyllä törsätty mihinkään. Rahaa ei tarvinnut toisaalta säästellä erityisesti, esim. ruokaa ja vaatteita sai ostella sen verran ja mitä halusi. Ravintoloissa käytiin usein syömässä ja viihteellä, taksilla ajeltiin. Asuntolaina lyheni mukavasti, ostettiin ensiasunnoksi tilava rivari. Mutta en kaipaa sitä aikaa niin paljon, että vaihtaisin pois nykyisestä. Ainostaan niitä pitkiä ja katkeamattomia yöunia kyllä muistelen haikeudella. Oli myös ihana tulla raskaan työviikon jälkeen (molemmat reissattiin töissä melko paljon) kotiin ja tietää, että koko viikonlopun sai vain levätä ja nukkua niin paljon kuin haluaa.
Exän kanssa elettiin vuosi. Silloin elettiin vain toisen palkalla ja toisen palkka säästettiin kokonaisuudessaan asunnon 15% osuudeksi.
Ei siis koskaan olla nautittu tuommoisesta DINK-elämästä kuitenkaan.
Nykyisen miehen kanssa meillä olikin sitten jo instant family.
ja kun valmistuin ja pääsin töihin, mies jäikin opiskelijaksi ja työttömäksi. mutta aikuiselämää ehdittiin viettää kahdestaan kymmenisen vuotta. sikäli kiva.
Kituutimme vuosia opintotuella, ei ollut varaa matkustella tai ostella mitään. Kaikkeen tarpeelliseen on kuitenkin aina ollut varaa, ja ekalle lapsellekin ostimme kaikki tarvikkeet uutena.
Baareissa emme kumpikaan käy eikä ole kalliita harrastuksia. Joskus kun johonkin "törsää", esim syömme ulkona ja käymme elokuvissa, se tuntuu luksukselta.
Tuntuu ettei monille nykyään mikään riitä, vaan koko ajan pitää olla jotain kallista ja erikoista: matkoja, uusi auto, omituisia harrastuksia...Mikään tavallinen ei tunnu miltään. Lapsetkin totutetaan vaatimaan, ja sitten ihmetellään kun ei heillekään riitä enää mikään.
Olihan siinä tilanteessa molemmilla palkkatulot ja ei lapsia. Emme kuitenkaan eläneet törsäilevää ja huoletonta elämää, mikä usein liitetään dink-termiin. Puolet palkoista säästettiin asuntoa varten (kun ei sitä unelmataloa tullut vuosiin vastaan) ja vietettiin rauhallista kotielämää makaronilaatikkoa syöden ilman ihmeempiä matkoja.
Meillä ei siis lapsia, joten rahankäyttö huoletonta ja matkustellaan paljon ja asutaan tilavasti. Mutta törsätään surutta ja huolella myös sisarien lapsiin sekä hyväntekeväisyysjärjestöihin. :)
vähän yksinkertainen, mutta mitä toi dink oikeestaan on? =)
En kyllä kaipaa sitä lainkaan, toisaalta edelleen on ihan ok tulot.
dink = double income no kids eli kahdet tulot, ei lapsia.
Ja keskipalkkaisia ollaan.
Mutta kumma kyllä, pari lasta peräperää ja pitkät hoitovapaat tasottavat tilannetta... eli kyllä mekin sitten elimme hiukan nuukemmin lasten ollessa pieniä ja minun ollessa kotona (mieskin oli melkein vuoden hoitovapaalla).
Emme kylläkään kaivanneet kamalasti törsäämistä. Kai se on yksilöllinen juttu ja kiinni siitäkin, miten niukaksi se tulotaso menee. Meillä kyse oli kuitenkin aika maltillisesta supistumisesta: edelleen oli varaa lomailla kerran vuodessa ulkomailla ja ostaa sellaista ruokaa, jota halusimme. Ei tonnin merkkitakkia, mutta ihan ok vaatteet kuitenkin.
Nyxän kanssa vuoden verran ennen lasta. Ja kyllä, kaipaamme monesti.
Nyxän kanssa vuoden verran ennen lasta. Ja kyllä, kaipaamme monesti.
Ollaan nyt yli 30-v totuttu niin mukavaan DINK elämään, että ajatus lasten hankinnasta tuntuu lähinnä kauhistukselta! Elämä tekisi täyden kuperkeikan taaksepäin. Mieluummin jatkamme tätä nykyistä rataa:
- käymme oikeissa ravintoloissa illallisella viikottain
- asumme tyylikkäästi (tosin ahtaasti) kaupungin keskustassa
- matkustelemme 3-4 kertaa vuodessa muiden DINK-ystäviemme kanssa, myös ex tempore
- harrastamme paljon kalliita ja aikaavieviä urheilulajeja - yhdessä
- teemme hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan arkenakin
- nautimme rauhallisista lauantai-aamuista lehden kanssa tai ulkoistamme koko brekun kahvilaan
- teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
ehdin olla töissä ennen esikoisen syntymää 6 kk, kaikki rahat meni vauvahankintoihin ja sisustukseen
nyt kuopus 1 v. ja aloitin uuden alan opinnot, 10 v jo siis kitkuteltu ja varmaan 5 vielä
AIHE VAPAA -palstalla, koska täällä on paljon keskusteluja monista aiheista. Ei pelkästään lapsista ja vauvoista. Valikoiden luen.
#17
Minullakaan ei ole lapsia, enkä tiedä tuleeko olemaankaan, mutta onhan täällä muutakin puhuttavaa kuin lapset.
matkustellaan sitten taas kun lapsi kasvaa, mutta varmaan enemmän teneriffa-tyyliin :)
- teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
Suuri osa arkielämästä dinkuillakin menee työssä käymiseen ja siitä palautumiseen sekä kotiaskareisiin. Toki arjesta on ihana tehdä juhlaa aina kun mahdollista, mutta tuollainen ap:n kuvaama vapaus on naiivia utopiaa.
ollaan sitä joskus miehen kanssa mietitty, kun molemmat valmistuttiin vain noin vuosi ennen esikoisen syntymää (8v sitten) ja nyt kolmen lapsen vanhempina niistä ajoista on kauan!
Elettiin kyllä riehakasta opiskelijaelämää yhdessä monta vuotta ja reissaattiin interrailia ja muita ot-matkoja halvalla ja antoisasti, mutta kunnon DINK-elämää ei tosiaan ehditty kokea kun aika lailla palkansaajiksi muuttuessamme tulimme myös vanhemmiksi.
No,en kyllä kadu! Mutta lähipiirissämme on näitäkin jotka ehtivät dinkkailla joitain vuosia ennen lapsia ja erilaistahan se on ollut kuin meillä. Ei se mitään.