Lue keskustelun säännöt.
Elittekö DINK-elämää ennen lasta?
08.11.2009 |
Ja kaipaatko sitä? Kaverin kanssa eilen shoppailtiin, ja hän pisti noin vain palamaan koko mun kuukausitulojen verran rahaa kaikkeen kivaan. Mä en koskaan ole ollut kovapalkkainen, mut kieltämättä ennen lasta oli varaa tehdä kaikkea mukavaa. Mä kyllä välissä kaipaan sitä kun hoitovapaalaisena etsin tarjoutuotteita enkä edes mieti, mitä mä haluaisin, koska en sitä kuitenkaan voi ostaa.
Kommentit (41)
Olen aina ollut perusluonteeltani säästäväinen, joten mitään sellaista törsäysvaihetta mulla ei ole ollut, enkä sellaista ole kaivannutkaan.
Sitä kyllä kaipaan että olisi AIKAA mennä joskus shoppailemaan, käydä ravintoloissa jne. Niin perussaita kuin luonteeltani olenkin, haluaisin että edes joskus olisi mahdollista käyttää rahaa johonkin muihinkin nautintoihin kuin kotona tehtävään ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan nyt yli 30-v totuttu niin mukavaan DINK elämään, että ajatus lasten hankinnasta tuntuu lähinnä kauhistukselta! Elämä tekisi täyden kuperkeikan taaksepäin. Mieluummin jatkamme tätä nykyistä rataa:
- käymme oikeissa ravintoloissa illallisella viikottain
- asumme tyylikkäästi (tosin ahtaasti) kaupungin keskustassa
- matkustelemme 3-4 kertaa vuodessa muiden DINK-ystäviemme kanssa, myös ex tempore
- harrastamme paljon kalliita ja aikaavieviä urheilulajeja - yhdessä
- teemme hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan arkenakin
- nautimme rauhallisista lauantai-aamuista lehden kanssa tai ulkoistamme koko brekun kahvilaan
- teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
Varmaan ihan kivaa elämää, ei siinä mitään, mutta ehkä pitemmän päälle voi tuntua tyhjälle... vai tuntuuko, en tiedä. Itsellä on aina ollut joku josta pitää huolehtia. En siis ole koskaa elänyt DINK- enkä kyllä SINK-elämääkään. Opiskeluaikana olin köyhä kuin kirkonrotta, vaikkei ollut lapsia eikä eletty lainkaan leveästi. Opintojen jälkeen aloin maksaa järkkyä asuntolainaa (ja vain yksiöstä Espoossa...) ja omistauduin koiraystävälleni. Lasten syntymän aikaan alkoi olla rahaa ylimäärinkin, muttei vapautta mennä ja tehdä mitä lystää...
Olen todella tyytyväinen kaikkiin elämäni vaiheisiin, kuitenkin. Paljon on nähty ja koettu ilman mitään DINK-vaihettakin :)
Tietenkin töissä pitää käydä, valitettavasti. Mutta kyllähän se on niin, että kahden työssäkäyvän aikuisen parisuhteessa harvoin tulee eteen sellaisia tilanteita, että juuri nyt on pakko tehdä tämä tai tuo. Aikataulut voi muokata ihan oman mielen mukaan. Joten jos ei huvita mennä kauppaan, laittaa ruokaa ja siivota niin voi soittaa ravintolaan, varata pöydän ja elää sotkuisessa kämpässä muutaman päivän pidempään. Tai vaikkapa palkata siivoojan. Mielestäni tämä ei ole naivia utopiaa vaan ihan totisinta totta monelle lapsettomalle parille.
- teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
Suuri osa arkielämästä dinkuillakin menee työssä käymiseen ja siitä palautumiseen sekä kotiaskareisiin. Toki arjesta on ihana tehdä juhlaa aina kun mahdollista, mutta tuollainen ap:n kuvaama vapaus on naiivia utopiaa.
esim. sotkuisessa kämpässä useamma päivän (tai aina, kuten meillä), tilata pizzat / mennä ravintolaan, jos ei jaksa laittaa ruokaa jne... Meillä on kaksi lasta ja tänään ollaan pidetty ihana löhösunnuntai ilman mitään velvoitteita. Ollaan tsiigattu töllöä, syöty herkkuja, pelattu tietokonepelejä, lueskeltu (mm. Hesari alusta loppuun tarkkaan) jne... Mistä toi käsitys, että lapsiperheen arki olisi jotain loputtomia rutiineja. Meillä ei ole koskaan ollut mitään tarkkoja rutiineja tyyliin, että lounas on kello kaksitoista, vaikka taivat tippuisi niskaan ja niin vain kaksi ihanaa ja tasapainoista lasta on kasvanut.
Tietenkin töissä pitää käydä, valitettavasti. Mutta kyllähän se on niin, että kahden työssäkäyvän aikuisen parisuhteessa harvoin tulee eteen sellaisia tilanteita, että juuri nyt on pakko tehdä tämä tai tuo. Aikataulut voi muokata ihan oman mielen mukaan. Joten jos ei huvita mennä kauppaan, laittaa ruokaa ja siivota niin voi soittaa ravintolaan, varata pöydän ja elää sotkuisessa kämpässä muutaman päivän pidempään. Tai vaikkapa palkata siivoojan. Mielestäni tämä ei ole naivia utopiaa vaan ihan totisinta totta monelle lapsettomalle parille.
- teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
Suuri osa arkielämästä dinkuillakin menee työssä käymiseen ja siitä palautumiseen sekä kotiaskareisiin. Toki arjesta on ihana tehdä juhlaa aina kun mahdollista, mutta tuollainen ap:n kuvaama vapaus on naiivia utopiaa.
Mistä toi käsitys, että lapsiperheen arki olisi jotain loputtomia rutiineja. Meillä ei ole koskaan ollut mitään tarkkoja rutiineja tyyliin, että lounas on kello kaksitoista, vaikka taivat tippuisi niskaan ja niin vain kaksi ihanaa ja tasapainoista lasta on kasvanut.
Taidat kyllä itsekin tietää, että ruutiniton lapsiperhe on melkoinen harvinaisuus. Kyllähän lähtökohtaisesti jokaisessa lastenkasvatusoppaassa ja neuvolan lapussa lukee, että säännöllinen rytmi luo lapseen terittäin ärkeän turvallisuudentunteen. Rutiinit ovat etenkin pien-lapsiperheen kulmakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä mies vielä opiskeli kun esikoinen syntyi. Onpahan jotain mitä odottaa sitten, kun lapset lentävät pesästä.
Oltiin kolme vuotta yhdessa ennen lapsia. Vaimo kaipasi kovasti vauvoja, itkeskeli lomilla iltaisin ja teki raskauskokeita. Olisi ollut todella mahtavaa, jos eukko olisi unohtanut vauvat hetkeksi. Oltiin Jamaikalla, Madeiralla, Lontoossa, Marokossa, Miamissa ja muualla.
Sitten tuli lapset ja nyt ei paase minnekaan. Vaimo on nyt onnesta ymmyrkaisena. Kunpa paasisi viela kerran livahtamaan pennuista pakoon ja hurvitella nyt kun ei ole huolta lapsettomuudesta.
Ei vaan enaa raha tai aika riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DINK elämää, mutta en todellakaan kaipaa sitä. Oikein kylmää ajatus siitä, että eläisimme sitä edelleen. Se olisi todella surullista. Nyt elämäämme on tullut tietty lämpö lasten myötä ja koti tuntuu oikealta kodilta!
kahden tuloilla vajaa 10 vuotta ennen esikoisen syntymää. Ei olla ikinä tuhlailtu, vaan laitettiin rahaa taloon yms. mikä helpottaa nyt lasten kanssa aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eli kolmekymppisiksi saakka, ja sitten saimme lapset. Tosin meidän kohdalla tuo termi on harhaanjohtava. Emme ole koskaan kituuttamaan rahojen puolesta, joten double income ei sinänsä merkinnyt mitään. Vapaus oli tietenkin se juttu, joka DINK-ajoissa on se suurin ero, ja siitä vapaudesta nautimme runsaasti.
Nautin DINK-ajoista, mutta toisaalta eihän elämässä mikään asia tuo niin paljon iloa kuin omat lapset. Jos joku muuta väittää, niin kuulisin mielelläni, että mitä se "muu asia" sitten on...
Nyt sitten matkustamme paljon lasten kanssa, käymme tapahtumissa, syömme ravintoiloissa varsin usein, liikumme yhdessä - nautimme siis elämästä niin kuin alle kouluikäisten lasten kanssa voi nauttia, eli vaikka miten!
Tasapaino ja itsensä kanssa sovussa eläminen on elämässä tärkeintä. Jos joku kokee, että lasten hankkiminen olisi ihan liian rajoittavaa heidän DINK-elämälleen, niin sehän on vain hienoa, että tajuaa sen tunnustaa eikä sitten hanki lapsia, jos ei siltä tunnu.
En ole elänyt DINK-elämää, enkä sitä ole kaivannutkaan, tietysti esim. asumiseen (asuntolainan lyhentämiseen) olisin mielelläni laittanut enemmän rahaa kuin mitä yksinasuessa on ollut mahdollista.
Nyt tulevana yh:na olen ihan tyytyväinen että olen tottunut elämään aika vaatimattomasti, ei tule ihan niin iso pudotus kuin muuten tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nyt kolmen lapsen kanssa en joudu luopumaan mistään: matkkustellaan 2-3 kertaa vuodessa, myös kaukomatkoja, harrastetaan, käydään ulkona syömässä, ostretaan mitä tarvitaan jne. Meillä yhteen mennessä tulot olivat pienet, mutta nykyään jo hyvin toimeentulevia ja omaisuuttkain on kertynyt.
Tuo elämänmeno, vähän kun meillä ilman lasta.
Ajattelin, etten kaipaa, mutta nyt rupesin kaipaamaankin :)
Dinkkuiltiin pari vuotta ja matkusteltiin ja tehtiin kaikkea tuota mukavaa.
Oltiin yli 30, kun saatiin esikoinen. Tuntuu, että tuli oikeaan aikaan. Oltiin saatu mennä ja tehdä ja nyt nautitaan perhe-elämästä. Mikään ei kuitenkaan voita omaa lasta eli päivääkään hänen kanssaan en vaihtaisi pois.
Voisin toki nukkua pitkään ja keskeytyksettä, lukea rauhassa Hesarin ja ulkoistaan brekkarin.
Mutta toisaalta, kyllä tähän lapsiperhe-elämäänkin mahtuu välillä arjen luksusta, ollaan ulkoistettu brekkari (lapsi nukkui kantorepussa) ja matkusteltu ympäri Eurooppaa, mutta ei todellakaan ole huoletonta tämä elämä ja aivan erilaista matkustella kahdestaan kuin lapsen kanssa.
Olen sitä mieltä, että elämä voi olla ihan täyttä ilman lapsiakin. Mutta ei se kuperkeikka lapsen tulon myötä taaksepäin ole, pikemminkin sivulle.
Erilaista, hyvää elämää.
Ollaan nyt yli 30-v totuttu niin mukavaan DINK elämään, että ajatus lasten hankinnasta tuntuu lähinnä kauhistukselta! Elämä tekisi täyden kuperkeikan taaksepäin. Mieluummin jatkamme tätä nykyistä rataa: - käymme oikeissa ravintoloissa illallisella viikottain - asumme tyylikkäästi (tosin ahtaasti) kaupungin keskustassa - matkustelemme 3-4 kertaa vuodessa muiden DINK-ystäviemme kanssa, myös ex tempore - harrastamme paljon kalliita ja aikaavieviä urheilulajeja - yhdessä - teemme hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan arkenakin - nautimme rauhallisista lauantai-aamuista lehden kanssa tai ulkoistamme koko brekun kahvilaan - teemme mitä huvittaa, milloin huvittaa tai olemme tekemättä mitään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä siinä elämänvaiheessa korostuivat:
- mahdollisuus harrastaa ja vaikuttaa järjestöissä (molemmilla treenit+pelit vei 4-5 iltaa viikossa)
- mahdollisuus toteuttaa ex-tempore ideoita "hei lähdetäänkö lätkämatsiin?" tai "lähdetäänkö lähipubiin yhdelle" tai "lähdetäänkö jonnekin reissuun"
- mahdollisuus olla vaan... se aika, että kukaan ei tarvitse minua juuri nyt on ehkä se asia, mitä äitinä nyt kaipaan.
Kun esikoinen oli reilun 2v alkoi olla taas mukavasti "olot" kun poika nukkui hyvin ja muutenkin elämä soljui rauhassa. No, sitten siinä hyvyyden tunteessa ei kun lisää lapsia ja nyt taas haaveilen ajasta, että saisin sunnuntaiaamuna istua rauhassa kaakaomukin kanssa tunnin ja lukea Hesarin... siihen taitaa vielä olla matkaa, sillä 4-v esikoinen on ihan kamalan puhelias ja koko ajan kimpussa "äiti, äiti... mä olisin nyt lohikäärme, mikä sä olisit?"
Ja sitten kun esikoisen saa harhautettua vaikkapa värikirjan ääreen niin vauva huutaa nälkäänsä. Mutta, tämä on ohimenevä vaihe, emme halua enempää lapsia, joten odottelen vielä pari vuotta niin eiköhän ne rauhalliset sunnuntaiaamut taas palaa?
Isänpäivänä käytiin koko sakki ravintolassa Hgin keskustassa ja siinä kävellessä mies sattui sanomaan, että "miksei me käyty useammin kävelyllä kun asuttiin täällä keskustassa ja elettiin dink-elämää" -no mietittiin siinä hetki ja tajuttiin, että meillä oli niin paljon harrastuksia ja juhlia, että ei meillä oikeastaan sen enempää vapaa-aikaa ollut.
Koskaan en kuitenkaan vaihtaisi lapsia pois ja palaisi dink-elämään. Se elämä on mielestäni hyvä ja rikas vaihe nuoren aikuisen elämässä, mutta en haluaisi enää neljänkympin kynnyksellä esim. täyttää elämää samalla tavalla kuin 27-vuotiaana esim.
Ja miten sen suunnattoman onnen, ilon ja rakkauden voisi edes kuvata... siis sen, jonka lapsistaan saa :)
Olemme molemmat miehen kanssa hyvätuloisia joten rahankäyttö on ihan samanlaista kuin dink-vaiheessa. Oikeistaan ainoa mikä on jäänyt on ulkona käyminen yömyöhään, ja siihenkin on mahdollisuus pari kertaa vuodessa mikä riittää.
Mun korkeat tulot mahdollistavat kodinhoitajan 8h/viikko sekä ruokaostosten kotiintoimituksen. Eli näihin eivät lapset ole vaikuttaneet mitenkään.
Ainut mitä kaipaan on se täydellisen huoleton olo välillä ;)
Joo, siis mustakin on niin ihanaa kun lapset roikkuu mun lahkeissa siis niinku koko ajan! Dinkkiä on joo ja kauheet tulot ja ei elämä oo muuttunut mitenkään.....nää lapset siis täyttää elämän ihan täysin, lämpöö ja kaikkee sillai. Vähänkö ois tyhjää jos pitäs vaan niinku bilettää ja mennä miten haluaa. siis mä en kaipaa mitään lehdenlukurauhaa..kun siis mulla on nää lapset. Siis sitä ei voi kuvailla miten mun elämä on täyttyny näistä lapsista. Niinku. Mä en ollut mitään, en mitään ilman näitä lapsia. Siis eihän mulla omaa aikaa enää ole, mut enhän mä itseäni varten enää eläkään. vaan se juttu on niinku nyt nää lapset.
Emme koskaan lopettaneet dink-elämää. Olemme nyt molemmat melkein melikymppisiä, ja nautimme lapsettomasta suhteestamme vuosi vuodelta enemmän. Sosiaalinen paineko on syynä siihen, ettei nykyistä useampi valitse tällaista elämäntapaa?
[quote author="Vierailija" time="08.11.2009 klo 21:31"]Varmaan ihan kivaa elämää, ei siinä mitään, mutta ehkä pitemmän päälle voi tuntua tyhjälle... vai tuntuuko, en tiedä.
[/quote]
Miksi ihmeessä elämä tuntuisi tyhjältä vain, koska siihen ei kuulu ( omia) lapsia? Ovatko vanhemmiksi ryhtyvät todella noin huonoja keksimään elämälleen mielekästä sisältöä? 46
t. edellinen