Lue keskustelun säännöt.
musta on tullu ihan kauhee vaimo! stressaan,hermostun,suutun,mökötän
07.11.2009 |
huomaan että mies yrittää kokoajan piritsää minua ja saa tehdä kauheasti töitä että olisin iloinen. stressaan vauvasta,tunnen suurta ahdistusta aamulla jos saisin nukkua ja vauva itkee kauheasti (vaikka siis mieheni osaa todellakin hoitaa lasta,on ollut 6kk meidän kanssa kotona),stressaan hieman myös siitä kun lapsi parvekkeella ja on nukkunut jo pitkään että mitä jos on jotenkin vaikka kuristunut hatun naruun kun ei pihahdustakaan kuulu. en osaa olla enää vitsikäs,enkä oittaa mieheni vitsejä huumorilla. jos mies anoo jotain vitsillä niin olen heti nokkasemassa että no eipäs kun ....ja miten se juttu oikeasti menee vaikka mieshän vain vitsaili. tiedän että nyt on asioiden muututtava. en oikein tiedä mistä kiikastaa. ennen olin optimisti nyt pessimisti. ajattelen aina kaikesta huonoa. stressaan rah-asioita,mies kysyy että mentäisiinkö syömään niin minä olen heti että no onko meillä varaa,jos on 100e tilillä niin en lähtisi laittamaan sitä ravintolaan ja että riittäkö rahat nyt varmasti ja vali vali. tiuskin miehelleni ja suutun tosi pienistä,siis sellaisista mistä normaali ihminen ei suuttuisi. olen koittanut olla kunnolla,mutta ehti menee mönkään, joskus tunnen vain kaikkea kohtaan suurta vihaa
Kommentit (4)
varmaan mies lähtee jo kälppimään siinä ajassa;D vitsi vitsi (tai mistäs sitä tietää,olen niin mahdoton..) ehkä minun on vaan koitettava muuttaa tapani,siis näistä on tullut jo tapa. koitan ensin olla ressaamatta ja löytää huumorin takaisin,sitten kun onnistuns siinä niin koitan olla murjottamatta ja suuttumatta turhista...kuulostaa helpolta mutta on vaikeaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan peruskauraa äidin hommassa, kun vastuuta ja ajateltavaa ja tylötä kertyy tarpeeksi kauan enemmän kuin lepoa, omaa aikaa, mahdollisuuksia huolehtia itsestä taiedes kuullostella miten itse voi. Tää supermarttyyriäitimyytti vielä lisää taakkaa, kun alkaa kuvitella että olet sitä parempi mitä vähemmän välität itsestäsi.
Ensin kannattaa paikata univelkaa niin paljon kuin mahdollista- ja sitten opetella kirjoita, videolta, jumpasta mistä vain hengitysharjoituksia ja rentoutumisharjoituksia. NIin saa kontaktin itseensä. Sun vauva on vielä tosi pieni, joten huolen ymmärtää, se on biologista. Mut kaikki lepo ja rentous mitä vaan saat haalittua elämäss, kannattaa. ja sitten tehdä mahdollisuuksien mukaan asioita mistä itse nautit. Siis todella nautit. Mä olen elämässä monta kertaa ajanut koko elimistön jatkuvaan stressitilaan niin ettei edes huomaa kuinka lujaa suorittaa ihan tavallista arkipäivää. Vaatii hiukan työtä saada kroppa ja mieli rauhoittumaan.
huomaa siitäkin että olen ressissä ja jännittynyt kun mies hieroo hartioita niin en silloinkaan pysty rentoutumaan vaan hartiat ovat jännittyneet. ensin en edes huomaa sitä mutta sitten kun mies laskee kätensä hartioilleni ja huokaisen niin laksee hartiat 10cm alemmas...
Kyllä se siitä, sisko hyvä. Iän ja ajan myötä on todettava, että asiat ei nalkuttamalla ja kiukuttelemalla parane.
Odota 10 vuotta ja olet kuin uusi ihminen.
Tiedän mistä puhun.