Purnasin miehelle konflikteista työasioissa, olen todella väsynyt

Ei kaikki naisetkaan näe eroa empatian ja avun antamisen välillä, miten sitten miehet voivat nähdä :-)?

siis minusta se on empatiaa parhaimmillaan. Paljon enemmän siitä on hyötyä kuin yhteisestä itsesäälissä vellomisesta!

jos ei ole sitä mallia saanut, ei empatiaa osaa ilmaista aikuisenakaaan. Se pitää erikseen opetella, jos ongelman huomaa - mun mies ei ainakaan tajua tätä ongelmaksi. Hänestä voivottelu nyt vaan on turhaa.

Silti useimmat psykologit ja kasvattajat ovat sitä mieltä, että toisen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyminen ovat tärkeitä sekä tunneälyn kehitykselle että aidolle kommunikaatiolle. Ratkaisuja voi silti ehdottaa, mutta ensin kannattaisi sanoa vaikka "kuulostaapa kurjalta, ei ihme että sua harmittaa". Jos eka kommentti on "mikset tee näin", toinen hyvin herkästi tulkitsee sen tunteiden vähättelyksi ja sulkee korvansa ehkä ihan hyvältäkin ehdotukselta.

siis minusta se on empatiaa parhaimmillaan. Paljon enemmän siitä on hyötyä kuin yhteisestä itsesäälissä vellomisesta!

Miehesi ap takuulla ymmärsi että tilanteesi on paska ja tunteesi paha. Hän koitti auttaa sinua löytämällä asiasta jotain positiivista. Sinä olisit kaivannut vain kuuntelijaa.



Se että hänen toimintamallinsa ei ollut sinun toivomasi ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö mies olisi empaattinen.

ja toinen on että heikkouksia ei saa näyttää, häntä rupeaa ärsyttämään kun esim. minä niin teen. Kolmas on että apua ei saa pyytää keneltäkään vaan pitää pärjätä itse kaikissa. Minä tietysti pyydän aina apua häneltä. Ei saa murehtiä/mainita puutteita/ mitään asiaa, vaan se pitää hoitaa ilman puhumista.



Nämä ovat niitä ärsytys kohtia puoliin ja toiseen meidän liitossa, vaikka onnellinen suhde meillä onkin.

Silti useimmat psykologit ja kasvattajat ovat sitä mieltä, että toisen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyminen ovat tärkeitä sekä tunneälyn kehitykselle että aidolle kommunikaatiolle. Ratkaisuja voi silti ehdottaa, mutta ensin kannattaisi sanoa vaikka "kuulostaapa kurjalta, ei ihme että sua harmittaa". Jos eka kommentti on "mikset tee näin", toinen hyvin herkästi tulkitsee sen tunteiden vähättelyksi ja sulkee korvansa ehkä ihan hyvältäkin ehdotukselta.

siis minusta se on empatiaa parhaimmillaan. Paljon enemmän siitä on hyötyä kuin yhteisestä itsesäälissä vellomisesta!

Miksi vain naisten odottama suhtautuminen olisi se oikea? Kuka sanoo että me naiset olemme oikeita tässä asiassa - eli siinä miten toisen huoliin pitää suhtautua? Miksei kukaan puhu siitä kuinka miehillä on varmasti turhauttavaa keskustella huolistaan naisten kanssa koska he kaipaavat konkreettisia ehdotuksia eikä vain eläytymistä. Miksi?

Tähän kysymykseen törmäsin joskus ja se herätti. Emme me naiset voi pitää omaa toimintamalliamme ainoana oikeana johon miestenkin pitäisi pyrkiä ollakseen hyviä miehiä. Mennään välillä vähän itseemme jooko.

Mielenkiintoinen kysymys. Mutta kyllä ne miespsykologitkin allekirjoittavat tuon naiste mallin.

Silti useimmat psykologit ja kasvattajat ovat sitä mieltä, että toisen tunteiden tunnustaminen ja hyväksyminen ovat tärkeitä sekä tunneälyn kehitykselle että aidolle kommunikaatiolle. Ratkaisuja voi silti ehdottaa, mutta ensin kannattaisi sanoa vaikka "kuulostaapa kurjalta, ei ihme että sua harmittaa". Jos eka kommentti on "mikset tee näin", toinen hyvin herkästi tulkitsee sen tunteiden vähättelyksi ja sulkee korvansa ehkä ihan hyvältäkin ehdotukselta.

siis minusta se on empatiaa parhaimmillaan. Paljon enemmän siitä on hyötyä kuin yhteisestä itsesäälissä vellomisesta!

Miksi vain naisten odottama suhtautuminen olisi se oikea? Kuka sanoo että me naiset olemme oikeita tässä asiassa - eli siinä miten toisen huoliin pitää suhtautua? Miksei kukaan puhu siitä kuinka miehillä on varmasti turhauttavaa keskustella huolistaan naisten kanssa koska he kaipaavat konkreettisia ehdotuksia eikä vain eläytymistä. Miksi? Tähän kysymykseen törmäsin joskus ja se herätti. Emme me naiset voi pitää omaa toimintamalliamme ainoana oikeana johon miestenkin pitäisi pyrkiä ollakseen hyviä miehiä. Mennään välillä vähän itseemme jooko.

toivoa, että keksustelukumppani ottaa toisen osapuolen tarpeet huomioon? Surulliselle naiselle olisi suotavaa tarjota lohdutusta ja työasioita murehtivalle miehelle ehkä sitten useammin niitä ratkaisuehdotuksia. Jos tuntuu vaikealta pitää kaksi erilaista mallia mielessään, niin trajotaan sitten kaikille molempia. Ensin empatiaa ja sitten ongelmanratkaisua. Ja tullaan ulos niistä poteroista, joista on tapana vain huudella, että sinä teet väärin, minä en aio muuttua...