Olen yllättynyt kuinka lapsi arki "erottaa" vanhemmat.

Ettekö voi vuorotellen nukuttaa molemmat lapset jos yhtä aikaa menevät nukkumaan? Toinen pääsisi kotitöitä tekemään ja sitten 20.30 voisi alkaa teidän yhteinen aikanne. Jos vaikka puoli tuntia pyhitätte päivittäin sille ettei kumpikaan livahda omalle ajalle vaan vain olette ja juttelette sohvalla kainalokkain, niin todennäköisesti kumpikaan ei rynnistä ysiltä omiin puuhiinsa vaan viihtyy vierekkäin pitempäänkin.



Siivoojan palkkaaminen on yllättävän edullista kiitos kotitalousvähennysten. Ota selvää!

Eikä siitä suremmasta siivoamisesta kannata ottaa liikaa stressiä (ellei teillä asu pölyallergikkoja).



Joskus voi myös hankkia lapsenvahdin ja ihan varta vasten viettää sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa.

Meille tuli päivänä eräänä toinen tietokonekin, jota mies kyttää jatkuvasti... Kiroilin, että se meidän vähäinenkin jutteluaika ym. on nyt mennyttä. Vitsailin, että pitää varata audienssi miehelleni:)

Meillä pikkulapsiaikana käytiin yleensä yhdessä kaupassa ja ulkoilemassa. Eli ehdittiin tehdä niitä asioita yhdessä. Vain vauva aina rajoitti, tosin parhaimmillaan kun halusin olla isompien lasten ja miehen kanssa luistelemassa, niin luistelin työntäen samalla vauvaa vaunuisasa jäällä. Yhteistä aikaa löytyi siis ulkoilusta ja kauppareissuista, varsinkin kun olimme autossa.



Kun lapset kasvoivat, niin enää ei käydä paljoa yhdessä kaupassa tai ulkoilemassa. Joku lapsista ei yleensä halua lähteä kauppaan, vaan leikkiä kotona tai olla kavereiden kanssa. Toinen aikuisista sitten jää passiin kotiin kun toinen käy kaupassa. Sama ulkoilussa, kaikki lapset eivät kuitenkaan halua ulkoilla yhdessä vaan joku haluaa tehdä jotain muuta, joten koko perhe ei säännöllisesti ulkoile yhdessä. Enkä ala lapsilta vaatiakaan noita lähtemisiä koulu- ja hoitopäivien jälkeen. Sentään laskettelurinteeseen koko poppoo saa luvan vääntäytyä että me vanhemmatkin pääsemme (tosin sielläkin jakaudumme lasten kanssa emmekä ole yhdessä).



Lasten harrastukset vaivaavat vielä oman aikansa, jossa toinen vanhempi on sitten mukana. Lasten harrastukset vievät vähintään 3iltaa viikossa, sekä joitakin viikonloppuja. Lisäksi minulla vie aikaa päiväkodin- ja koulun vanhempainyhdistys, mies sitten joutuu osallistumaan lasten harrastusten vanhempainmeetinkeihin ja tapahtumiin (vanhempien velvollisuus).



Arki tässä töiden lomittamisrumbassa, että lapsilla ei olisi niin pitkiä päiviä tarkoittaa että molemmat vanhemmat olisivat kotona vasta kuudelta illalla (itse olen kyllä jo ennen kolmea), illat menee harrastuksissa ja joinakin viikonloppuina myös. Ne jotkut vapaapäivät/lomat yhteistä aikaa ovat harvinaista herkkua. Lasten koulujen loma-aikojen pituudetkin ovat sen verran pidemmät kuin meidän vanhempien lomat, että pidämme harvoin miehen kanssa lomaa yhtä aikaa.



Onneksi aina on ollut yhteistä aikaa miehen kanssa sitten kun lapset ovat menneet nukkumaan. Sen minkä jaksaa, varsinkin kun itse herään kuudelta töihin vapaaehtoisesti, että saan lapsille lyhyemmät yksinolo-hoitopäivät.



Seksiä kyllä jaksamme/ehdimme harrastaa jonkun verran, enemmänkin jos vaan jaksaisimme (eli menisimme heti nukkumaan tai sekstailemaan, emmekä puhuisi). Kaikkea ei voi saada. Meillä vaan ollaan jo totuttu tähän lapsiperhe-elämään vähällä yhteisellä ajalla.



Itse en halua vierasta ihmistä lapsia hoitamaan ja tuttuja ei ole tarjolla. Eli harvoin niitä hoitajia on mistä ottaa.

Tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat (ellette saa lisää lapsia ja aloita rumbaa alusta). Yhtäkkiä tuntuu, kuin oltais miehen kanssa liikaakin kahdestaan, kun lapset ovat vapaa-aikana omilla teillään.



t. kahden koululaisen äiti