Miksei mummo pärjää 6-v. kanssa...

ja mummilla auktoriteetti kadoksissa.

Minullakin on itsepäinen ja uhmakas 6-vuotias, mutta kyllä aikuinen sentään hänen kanssaan pärjää. Yleensä sitä paitsi uhmaa meille vanhemmille, mutta ei tosiaankaan isovanhemmille. Heitä kunnioittaa jotenkin aivan erityisesti.

Tuohan on aika tyypillistä, että kun lapsi huomaa että mummolla voi tehdä kaikkea idioottia ilman rangaistusta, niin sitten kanssa tehdään.



Sinä voit äitinä antaa hänelle noista tempauksista mittavia rangaistuksia (tv-kieltoa, karkkipäivän menetyksen tms.) ja tehdä lapselle selväksi, että mummon luona käyttäydytään kauniisti.



Ja äidillesi voit sanoa, että noudattaa yhtä karua linjaa, niin ei poika kauaa jaksa kikkailla.



Lapsesta on mahtavaa huomata, että olette voimattomia! Ja olette sitä niin kauan kunnes lapsi saa huonosta käytöksestään sellaisia rangaistuksia, että asia menee perille.

meillä on nyt se, että mummolle ei sitten vähään aikaan mennä, kun en enää opiskelekaan. Poikahan aina tosi kovasti mummolle haluaa, joten luulisi tuon auttavan, mutta aina on palattu samalle linjalle.



Oikeastaan olen nyt ajatellut, että vaikka tietysti sanon pojalle riehuntakerran jälkeen, että noin ei missään tapauksessa voi tehdä ja mummolakko tulee, niin en jää pojan kanssa asioista jauhamaan. Minun on aika vaikea puuttua etänä siihen, miten mummo ongelmatilanteet hoitaa. Tähän asti olen vain ahdistunut ja ollut sitten itsekin kurja äiti. Nyt olen vain nollannut tilanteen ja puuttunut vain niihin riehumisiin, jotka tapahtuvat, kun poika on omassa hoidossani.



Tilanne on vähän hankala, koska äitini on juuri aina korostanut kohtuullisen kurin merkitystä ja sitä, ettei lasta lahjota karkeilla jne. Ja nyt alkaa homma livetä lapasesta hänelläkin. Poikani esim. puhuu, kuinka joskus taas saa mummolta rahaa ja voi sitä häneltä kinuta, itseltäni ei vaivautuisi edes pyytämään! Kylmästi voisin ajatella, että mummo saa itse maata siten kuin petaa, mutta kun muutenkin olen huolissani äitini yksinäisyydestä ja terveydestä, niin ei kivalta tunnu, kun poikani on hänelle niin tärkeä.



ap

meillä on nyt se, että mummolle ei sitten vähään aikaan mennä. Poikahan aina tosi kovasti mummolle haluaa, joten luulisi tuon auttavan, mutta aina on palattu samalle linjalle.

Mikä ihmeen rangaistus tuo on? Eihän se tunnu lapsella missään. Hän tietää, että ennen pitkää taas mummolle mennään ja taas saa sikailla.

SINÄ laitat lapselle sellaisen rangaistuksen, joka TUNTUU. Jos hän esim. saa pelata jotain konsolipelejä, laita ne kieltoon määräajaksi (viikko tai kaksi). Jos hänellä on karkkipäivä, peru se. Jos hän saa katsella päivittäin Pikku Kakkosta, kiellä se viikoksi. Ihan mitä vain, mutta rangaistuksen pitää tuntua niin, että lapsi vaikka pillahtaa itkuun sen kuullessaan. Ja sitten teet mummolle mennessä selväksi, että jollet osaa käyttäytyä, saat sen ja sen ragaistuksen.

Jos mummo antaa rahaa, takavarikoi ne. Menee sekä mummolle että pojalle jakeluun, että rahaa ei anneta eikä sitä tule.

Ei tuo kasvatus nyt niin vaikeaa ole.... Ja ihan naurettavaa ajatella, että mummo saa sitä mitä tilaa. Ei vanha ihminen jaksa pohtia kasvatusasioita kovinkaan pitkälle, vaikka kuinka olisi ollut aikanaan ammattilainen. Se on vanhempien tehtävä!

pois raiteilta, esim. O'boy kaakaota? Ja kyllä on sinun asiasi sanoa pojalle että mummi on vanhempi, ja sen luona on käyttäydyttävä kunnolla. Onko pojan isä kuvioissa, jotenkin tuntuu että on siinä iässä että on vähän liiankin voimiensa tunnossa, 6 vuotta on sellainen ikä, että lapsi on jonkunasteisesti hukassa itseltäänkin. Eli voisi kyllä isäkin sanoa sanottavansa tälläisestä käytöksestä, jos uskois paremmin. Uskon että tää käytös on ohimenevää, iästä johtuvaa, mutta jos et nyt laita rajoja, ni mitä sitten kun tulee seuraava "ongelma" ikä?

Minulla on 6-vuotias poika, jota eläkkeellä oleva äitini on hoitanut ihan pienestä asti sekä opiskeluni takia että huvin vuoksi.

Ongelmana on, että mummoni ei kerta kaikkiaan tunnu pärjäävän nykyisin pojan kanssa.

Äitisikö pärjää pojan kanssa, mutta mummosi ei? Mummosi on jo varmaan vanhempi, jos äitisikin on jo eläkkeellä. Tai sitten eläkkeen syy on jokin muu.

eikä kasvattaminen kuulu mummolle.

Laitahan nyt se poikasi kuriin ja järjestykseen, tolla menolla sulla on aika hallitsematon poika parin vuoden päästä.

ei ole vanhan mummon asia rangaista tottelematonta uhmakasta poikaa vaan sinun tehtävä.

Itse torun poikaani heti tiedon saatuani (eli hakiessa) ja pakotan puyytämään anteeksi ja siivoamaan jäljet. Sitten kotiin sopiva rangaistus (pojan rakastama iltakylpy jää pois ja sitten poika saa itse kertoa isälle mitä tulikaan tehtyä). Loppui mummon kiusaaminen aika lyhyeen.

vaikka jälkikäteen myös aikuisten maailmasssa. jos sinä itse teet tyhmyyksiä ja sinipukuinen viranomainen saa sinut asiasta joko rysän päältä kiinni tai asia tulee julki jälkikäteen rangaistus seuraa. Näin tulee toimia myös jo eskari ikäisten lasten kanssa. Käyt ennen mummille menoa säännöt jläpi ja myös mitä seuraa jos homma ei sujukkaan sovitusti. Tämä rangaistus (elekrtoniikkavapaus, kotiaresti tms) astii sitten välittömästi voimaan kun palaatte kotiin. Lapsen voi olla vaikea hahmottaa rangaistusta , jos se on kauenmaksi tulevaisuuteen kuten mummille menemisen estyminen. Sovit vaikka pojan kanssa, että jos käyttäytyy ei -toivotusti, seuraavalla viikolla ei olla tietokoneella tai katsota dvd:tä. Tämä jo vaikuttaa pojan arkeen ja harmittaa.



T: eskaripojan äiti, jolla tuo homma toimii

Poikaani on siis hoitanut äitini eli pojan mummo, ei oma mummoni.



Toki olen sitä mieltä, että kasvatus on vanhempien tehtävä, mutta en konkreettisesti voi puuttua tilanteisiin silloin, kun en ole paikalla. Ja tietysti olen tehnyt selväksi, ettei mummon luona tehdä typeryyksiä, ja sitä korostaa tuo rangaistus ettei mummolle mennä. Mielestäni se on pojalleni paljon isompi rangaistus kuin jonkun TV-ohjelman kielto.



Itsestäni tuntuu, että poika on huomannut mummon antavan välillä periksi ja kokeilee rajojaan siksi. Mutta mitä oikeastaan voin tehdä asialle konkreettisesti? Aika rankalta tuntuisi sekin, ettei mummoa sitten tavata ollenkaan.



Kotioloissakaan poika ei ole aina mikään herranterttu (kuka on?), mutta selvästi älyttömintä käytös on aina, kun äitini on paikalla. Ei minunkaan mielestäni kasvatus mitään salatiedettä ole ja pärjään ok pojan kanssa.



On pojalla isäkin ja tottakai suuttuu riehumisista, mutta ei hänkään ole äitini luona kärpäsenä katossa.



ap

sinunhan se pitäisi parhaiten tietää mikä rangaistus poikaasi tehoaa. Joku sellainen joka tulee voimaan välittömästi. Tuo "mummolle ei vähään aikaan mennä" ei ole hyvä koska just ollaan mummolla oltu ja sieltä lähdetty/lähdössä joten muutenkaan ei olla just nyt mummolle menossa.



Kun olette menossa mummolle, teet selväksi mitä seuraa jos ei käyttäydy kunnolla ja sitten toteutat sen heti mummoolavierailun jälkeen jos on tarvis.

selvittäisitte tilannetta yhdessä mummon ja pojan kanssa? Periaatteessa ymmärrän tuon ajatuksesi, että mummon on itse hoidettava ongelmansa pojan kanssa - silloin mummolla on toiveita edes jonkinlaisen auktoriiteetin saamisesta, toisin kuin silloin jos sinä otat kaiken vastuun lapsen käytöksestä. Mutta koska sinä nyt kuitenkin selävsti saat pojan paremmin kuriin, niin ehkä voistte pitää pienen palaverin myös kolmistaan ja tehdä lapsellekin selväksi, että tuollainen peli ei vetele.



Sopikaa myös rangaistus joka seuraa, jos mummolta kuuluu että poika on temppuillut. Mummollemenokielto ei minusta ole kovin hyv: entäs jos tarvitsettekin mummoa hoitoavuksi yllättäen? Mutta vaikka tv-kieltoa tai viikkorahan menetystä tms. tavallisia uhakuksia...

kyllä mielestäni voitte pojan isän kanssa rangaista poikaa vaikka jälkikäteen, jos ette ole tyhmyyksien aikana paikalla. Niinhän teidän tulee tehdä jatkossakin. Eli jos koululainen hölmöilee kaupungilla, ette todennäköisesti ole paikalla, mutta kyllä kotona häntä jälkeenpäin tulee joka tapauksessa rangaista. Joten jos poika hölmöilee mummilla, niin rangasitus seuraa kun vanhemmat kuulevat asiasta.



Mikä on muuten asia jonka poika itse kokee rangasitukseksi? Onko se mummille menon väheneminen vai tietsikka / tv/ uimareissun väliinjääminen vai mikä. Joskus lapset kokevat rangasitukseksi ihan jonkun toisen asian kuin mitä vanhemmat ajattelee. Meillä pojille kovin rangasitus on elekrtoniikka vapautus ja sitä ei ole tarvinnut monesti käyttää. Nyt vain uhkaus asiaan jo tepsii.

mikä sua ap oikeesti vaivaa?

mikset käy äitisi luona poikasi kanssa? Mä ainakin teen niin. Vaikka äitini tulee lapseni kanssa hyvin toimeen, ainakin useimmiten. Niin kuitenkin vierailen äitini luona usein ja lapsi tietenkin mukana.



Joskus sitten on lapsi ilman mua äitini luona. Silloin mulla on jotain menoa ja se on aika harvoin se.



Ja me ei asuta samalla paikkakunnalla, mutta äitini asuu yksin, joten hän tykkää kun käydään siellä melko usein.

pojalle osuvin rangaistus on ollut just tuo ettei mummolle mennäkään sinä päivänä kun seuraavaksi oli tarkoitus. Ei meidän 6-v. elä niin hetkessä etteikö ymmärtäisi asiaa.



Juu, puutun asioihin, mikä se rangaistuskaan on ellei asioihin puuttumista. Olisi vaan hyvä puuttua joskus muutenkin kuin jatkuvalla jälkikäteen rankaisemisella. Että mikä se on se tilanne, että homma alkaa mummolta luisua käsistä, mitä SILLOIN pitäisi tehdä.



Kummalta siis edelleen tuntuu, että kotioloissa kasvatukseni tuntuu riittävän hyvältä ja muuallakin (eskarissa, muualla hoidossa), mutta vain mummon luona huono kasvatustyöni ilmeisesti aktivoituu...



Täytyypi pitää mummon kanssa palaveri, mitä oikeasti pitää tehdä, kun poika alkaa riehua. Ettei toimi joka kerta eri tavalla.



ap

siitä, että mummosi (vai äitisi?) on jo sen verran vanha, että ei jaksa olla lapsesi kanssa.



Hoitokerrat harvemmin ja lyhyitä aikoja vain. Muuten vierailette niin, että lapsen vanhemmat ovat mukana.



Samaa mieltä kuin joku muu, mummulalakko on huono rangaistus.

ongelma, vaikkakin vähän lievempänä sillä lapsi on rauhallisempaa sorttia.



Ongelmat johtuvat siitä että mummo on opettanut että mummolassa saa tehdä mitä haluaa. Olen kyllä yrittänyt hänelle sanoa että pitäisi samat säännöt kuin kotona mutta on halunnut 'hemmotella' lasta.

Nyt tilanne on sitten tämä ja mummo räyhää minulle 'sinun pitää opettaa tuo lapsi tottelemaan' :(



Ongelmaa ei ole kotona eikä päiväkodissa eikä kavereiden luona kyläillessä. Pelkästään mummolassa ja tietenkin se on minun syytäni.

Onko mummolla esim. sairauksia eikä halua/kehtaa tunnustaa, että pojan hoitaminen on välillä liian raskasta?

on sairauksia, ja siksikin poika onkin hänen luonaan vähemmän kuin ennen. Olen sanonut mummolle, että ilmoittaa heti, jos ei jaksa, ja onkin ilmoitellut, jos on vähänkin sellainen olo, että olisi tulossa kipeäksi tms. Ja toisaalta luulen, että hyvinä päivinä poikani seura kyllä ihan piristääkin mummoa.



Kuten jo kirjoitin, mummon kasvatus on ehkä vähän ristiriitaista. Toisaalta ikään kuin on rajat, mutta sitten toisaalta "poika vain väkisin teki niin". Herkkuja ei tarjota liian kanssa, mutta "poika vain otti". Mummolla on myös esim. tapa antaa pojan puhua toisten päälle, mihin itse puutun. Ja samaan aikaan mummo paheksuu syvästi mummoja, jotka hemmottelevat liikaa.



Ehkä tämä toimisi, jos mummo asuisi kauempana ja saisi muutaman kerran vuodessa hemmotella lasta, mutta kun hoitaa ihan tavallisessa arjessa, pitäisi pysyä ruodussa...



ap

ei mummo pärjää 2 vuotiaan kanssa joka yleensä nukkuu yöt läpeensä omassa sängyssä yms. niin kun mummo hoitaa niin yölläkin ollaan hereillä, valot päällä ja eri huoneessa.... missä vika??