Onko kotonanne käytössä ruokarukous?

jos mun tekemästä työstä kiiteltäis Jesseä.

Ei todellakaan.



Ruokaa voi arvostaa/kunnioittaa muutenkin.

hyvä idea, mutta ei. Muistan kyllä olla kiitollinen jokapäiväisestä ruoasta mikä miljardeille ihmisille on vain satunnainen ihme.

Siunaa Jeeesus ruokamme, ole aina luonamme aaamen.



Meidän perhe kokoontuu myös lipunnoston ajaksi pihalle ja pojat sekä miehet ottavat hatun pois päästä.

Olemme hyvin konservatiivinen perhe. Teemme kunniaa Mannerheimin valokuvalle eteisessä. Ja tapamme mukaan luemme pyhänä palan Raamattua vaikkemme kirjaimellisesti usko Jumalan olemassaoloon. Se nyt vain kuuluu meidän kulttuuriin emmekä olisi ilman Jumalaa voittaneet Venäjää.

ja kunnioitamme Valiota ja Uncle Benssiä.

Lausun yleensä siunauksen ruuan yli:

"Kiitos, ylistys ja kunnia Sinulle pyhä Isä Jumala,Joka olet siunattu ja Joka kasvatat meille ruuan maasta ja annat kaiken hyvän. Kiitos kaikesta Jeshua HaMasiach'in Nimessä. Aamen, Aamen, Aamen."

se on: kiitos Jumala kiitos. ruuan laittajaa emme kiitä

niin kuin pienenä koulussa (Oulussa) "Siunaa Jeesus ruokamme, aamen" ja kun oli syöty "Kiitos Jeesus ruoasta, aamen". No onneksi ei kotona tarvinnu silloin tai nykyään veisailla noita.

mutta olen ajatellut aloittaa tämän tavan. Kiitollisuus on meidän lapsilta ihan hukassa. Eivät ne vaan tajua kuinka onnekkaita ovat, vaikka miten yrittäisin rautalangasta vääntää.

Iltarukous luetaan, miksei sitten ruokarukoustakin voisi... Ainakin sunnuntaina, kun syödään juhlavammin ja paremmin.

Siunaa Jeeesus ruokamme, ole aina luonamme aaamen. Meidän perhe kokoontuu myös lipunnoston ajaksi pihalle ja pojat sekä miehet ottavat hatun pois päästä. Olemme hyvin konservatiivinen perhe. Teemme kunniaa Mannerheimin valokuvalle eteisessä. Ja tapamme mukaan luemme pyhänä palan Raamattua vaikkemme kirjaimellisesti usko Jumalan olemassaoloon. Se nyt vain kuuluu meidän kulttuuriin emmekä olisi ilman Jumalaa voittaneet Venäjää.

Sano nyt vielä, että sukunimi on Mikkonen...

"voittaneet Venäjää"... loistavaa sarkastista huumoria, jossa yhdistyy kiihkopatriotismi, tapakristillisyys ja tietämättömyys. Suoraan vuoden 47 kiertokoulun oppitunnilta Paltamon Puutteenperältä, Hyvösen pirtistä.

miksi ei olisi?

Kyllä minulla taloudellinen tilanne parani uskoontultuani.Eli siunaus tuli SILLEKIN alueelle elämää.Harmi että suurin osa pitää Jumalaa ja kaikkea kristillisyyttä pelkkänä vitsinä.Itse olen kyllä kokenut,että USKON KAUTTA on tullut Jumalan siunaus elämään.

Meillä ei tarvitse rukoilla ruokaa.

Jos en kohta ruokaa nää, tajuntani hämärtää.

usein unohtuu...Toki pelkän ristinmerkin tekeminenkin on ruoan siunaamista, ja sen teen toisinaan ruokaillessanikin.

Miehen lapsuudesta periytynyt tapa. Mun mielestä on joskus vähän yliampuvaa siunata joka ateria, mutta miksipä ei - kaunis tapa. Kristittyjä olemme.

opetimme esikoisen rukoilemaan ruokaa kolmen vanhana. Otimme rukouksen myös videokameralla nauhalle. Suloista :)

"Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen." Ja lopuksi "Kiitos jeesus ruoasta. Aamen."

On hyvä hiljentyä ruokapöytään ja kiittää Häntä, jolta ruoan saamme.

JAMBO!