Mä täytän ylihuomenna 30v ja olo on aika karmiva...

työkaverini totesi, että "elämä alkaa kolmekymppisenä" ja niin se vähän on. Lapset alkaa olla isoja ja aikaa jää enemmän omille harrastuksille, omalle uralle tai mihin ikinä haluat suuntautua.



Nuoruuden kapinamieli on laantunut ja elämän kokemusta karttunut - ulkoisesti ole vielä nuori.



Nenä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja :-)

Pelottaa itseäkin kun se on jonku vuoden päästä edessä. Aika vanha se on. On lähempänä keski- ikää mitä nuoruutta. HUI!



ps. montako ruttua

Itse täytän seuraavaksi 27 ja tunnen itseni todella vanhaksi. Tai siis tunnen itseni nuoremmaksi, mutta olenkin näin vanha. Kamalaa. Pienen pientä lohtua saan siitä, että kaikki (ainakin väittävät) luulevansa minua nuoremmaksi, mutta kyllähän minä itse tiedän minkä ikäinen olen. Enkä ole saavuttanutkaan mitään, tosin lapsia en pidä saavutuksena kun niitä nyt tulee jos ei ole mitään fyysisiä ongelmia. Vaikka ne siis mielihyvää tuottavat. Mutta en ole vielä opiskelujani saanut loppuun tai ollut kunnon töissä, ainoa "saavutukseni" on mielenterveysongelmista opiskelukuntoon toipuminen. On tää elämä vaikeaa.

7-kymppiset vasta alkaa olemaan vanhoja tästä näkökulmasta. 30 v on NUORI:

Onneksi kuitenkin tiettyä hulluutta löytyy vieläkin, tai uskallus heittäytymiseen alkaa löytyä.

että kolmekymppiset on kaikkein onnelllisimpia.



Tiedä häntä, mutta oikeastaan kolmenkympin jälkeen on pyyhkinyt ihan hyvin eikä jaksa enää stressata mistään turhasta.

minustako ikäloppu? :S

En ole koskaan tuntenut itteäni niin vanhaksi. Tuntui että elämä oli sitten tässä. Lapset tehty, ammatti hankittu ja sama tylsä ukko vieressä hamaan hautaan. No, paljon on tapahtunut sen jälkeen, hyvää ja huonoa, mutta vanhaksi en ole itteäni sen jälkeen tuntenut = )



On kai joku aikuistumisriitti tuo paniikki

Itse menin naimisiin 28-vuotiaana ja sain esikoiseni kaksi viikkoa ennen kolmekymppisiäni. Siitähän se elämä vasta alkoi, ja nyt viisi vuotta myöhemmin olen kasvattanut ihanan lapsen ja jatkanut hyvän uran luomista. Elämä on ihanaa!

Lapsiakaan ei vielä ole, yksi mahassa tosin kasvamassa. :) Hyvän koulutuksen olen hommannut ja kivan työn ja ihanan aviomiehen! Olen todella onnellinen tämän ikäisenä. 18-26-vuotiaana tuli bailattua ihan sikana ja teininä tuli tehtyä teinin jutut. Nyt olen tyytyväinen kun ei tarvi olla enää teini tai bilettävä 2-kymppinen. Voi olla elämäänsä tyytyväinen 3-kymppinen ja nauttia tulevasta!



Hyvä ikä sanon minä!

Silloin LUULIN, että 30v. on vanha ja elämä loppuu siihen. LUULIN, että parikymppisenä ihminen on onnellisin, kaunein ja elämä on ihaninta.



Nyt 35-vuotiaana TIEDÄN ettei se mene niin. Olen itse tyytyväisempi koko ajan, viisastun ja elämä tulee mielenkiintoisemmaksi. Ulkonäkö oli vasta yli 30-vuotiaana parhaimmillaan, lapsen pyöreys kasvoista katosi ja silti kroppa oli vielä nuorekas ja hyväkuntoinen. Rypytkin alkavat vasta pikkuhiljaa ilmoittelemaan itsestään nauraessa.



Elämä alkaa vasta tuomaan mielenkiintoisia juttuja, varsinkin kun kaikkea ei ole tullut hankituksi vielä alle 30- vuotiaana. Minulla lapset ovat vielä pieniä ja kolmannesta haaveillaan. On paljon mahtavia, uusia asioita koettavana.



Uskokaan vanhempaanne, elämä vain paranee, ihan oikeasti! En itse missään tapauksessa haluaisi enää olla esim. 27-vuotias kun tiedän miten ihanaa on olla 35-vuotias. Ihan oikeasti:)

Silloin LUULIN, että 30v. on vanha ja elämä loppuu siihen. LUULIN, että parikymppisenä ihminen on onnellisin, kaunein ja elämä on ihaninta.

Nyt 35-vuotiaana TIEDÄN ettei se mene niin. Olen itse tyytyväisempi koko ajan, viisastun ja elämä tulee mielenkiintoisemmaksi. Ulkonäkö oli vasta yli 30-vuotiaana parhaimmillaan, lapsen pyöreys kasvoista katosi ja silti kroppa oli vielä nuorekas ja hyväkuntoinen. Rypytkin alkavat vasta pikkuhiljaa ilmoittelemaan itsestään nauraessa.

Elämä alkaa vasta tuomaan mielenkiintoisia juttuja, varsinkin kun kaikkea ei ole tullut hankituksi vielä alle 30- vuotiaana. Minulla lapset ovat vielä pieniä ja kolmannesta haaveillaan. On paljon mahtavia, uusia asioita koettavana.

Uskokaan vanhempaanne, elämä vain paranee, ihan oikeasti! En itse missään tapauksessa haluaisi enää olla esim. 27-vuotias kun tiedän miten ihanaa on olla 35-vuotias. Ihan oikeasti:)

ajatuksistahan ei saisi välittää, mutta kysyn silti. Mitenkäs miehet suhtautuvat 35- vuotiaaseen naiseen, huoliiko 35- vuotias mies itselleen samanikäisen naisen vai täytyykö olla mieluummin parikymppinen? Eli pitääkö kolmivitosena ruveta katselemaan yli nelikymppisiä miehiä?

Elämä on ihanaa ja oma mieli jotenkin seesteinen. Ei tule riideltyä turhia miehen kanssa. Elämä sujuu eteenpäin omalla painollaan ja osaan nauttia pienistäkin asioista. En enää haluaisi olla 2-kymppinen. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea elämä tuo tullessaan.



t. 31v

Itselläni oli joku kriisi täyttää 25. Tänä vuonna täytän 35 eikä tunnu yhtään vanhalta. Aikuisuus alkaa siinä kolmenkympin jälkeen. Ehkä vasta 40-vuotiaana nainen otetaan vakavasti - ehkä itse alan tuntea sitten itseni aikuiseksi.

Ihanaa ihanaa:)

ja siisoikeesti tämä on loisto ikä!!!! Joskus sain myös trauman siitä 30 ja pelkäsin mitä on k un tulee 40 täyteen, mutta tää on ihan sika ihanaa olla 40. Se on meinaan totta, että nainen ja naisena oleminen paranee(myös sexi) kuin hyvä viini. mitä vanhemma käy.. ( mitäköhän sitä on kaan tiedoss 50v)

Eihän meillä ollut vielä ensimmäistäkään lasta kolmekymppisenä.

Nyt kun 40 lähestyy ja lapset on saatu kouluun, niin hiukan helpottaa.

työkaverini totesi, että "elämä alkaa kolmekymppisenä" ja niin se vähän on. Lapset alkaa olla isoja ja aikaa jää enemmän omille harrastuksille, omalle uralle tai mihin ikinä haluat suuntautua.

Nuoruuden kapinamieli on laantunut ja elämän kokemusta karttunut - ulkoisesti ole vielä nuori.

Nenä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja :-)