Mies sai taas itkemään

Ja vaikka kuka sulle sanoisi mitä, niin tuollaista paskaläjää aiot katsoa lopun ikäsi.

sä löydät kanssa voiman itsestäs ja lähdet kävelemään tuosta liitosta. Et usko, miten hyvältä se tuntuu.

"taas liikaa alkoa tyhjään vatsaan". Mieti, mieti ja pelasta lapsesi ja itsesi. Ei tuollaisen kanssa voi elää.

Otan oikeasti osaa, tuo on kamalaa, mutta sinunu täytyisi lastesikin vuoksi saada tuollainen loppumaan heidän nähtensä.



Eli nyt vakava puhe miehen kanssa! Sen on loputtava tai sitten mies sa luvan lähteä? Eikö näin!



Älkää sietäkö mitä tahansa naiset.. Tiedän kyllä ettei se lähteminen ole niin helppoa, mutta ei mahdotonta ja oi sitä rauhaa minkä saa sydämeen kun tietää ettei kukaan ole tulossa haukkumaan tai kännäämään minun lasteni kotiin!

Jos haukkuu lapsille äitiänsä, käyttää lapsia aikuisten kiistakapulana (lähettää lapsia viestinviejäksi), ei ole hyväksi sinulle eikä lapsille.



Kuinka usein tuota tapahtuu? Montako vuotta aiot antaa tuollaista tapahtua?

Sinä olet vastuussa omasta onnellisuudestasi ja lapsista myös. Joko mies ryyppää muualla kuin kotona, tai sitten teidän tulevaisuutenne on eri osoitteissa.

Heti huomenna yhteys lähimpään Turvakotiin ja painut sinne lasten kanssa. Mies pellolle ja ero; tuollaisessa perheessä ei ole kenenkään hyvä olla!

ilkeä sadisti, lapset ovat varmaan olleet hämillään ja peloissaan. Tuollaista käytöstä ei tarvitse ymmärtää, ei lasten eikä aikuisten.

Sen mies on juodessaan tosi ilkeä, vittuilee ja nöyryyttää kaikkien kuullen, arvostelee vaimonsa luonnetta, ulkonäköä, painoa jne.

Nainen vaan itkeskelee eikä usko ansaitsevansa parempaa. Mies on kova menemään vieraisiin. Nekin jutut ystävä sulattaa.

On läheisriippuvainen, äärettömän riippuvainen miehestään.

On säälittävää ja surullista katsoa, kun nainen sitten vähän paremman päivän tai jakson jälkeen kehuu miestään ja suhdettaan, ei koskaan arvostele, eikä myönnä, että kaikki on oikeastaan ihan paskaa. Eikä mies arvosta lainkaan.

Hirveän surullista sivullisten seurata sitä näytelmää, ja kiusallista.

Pitäisi lähteä jne. Miehellä on alkoholiongelma ja on juuri yrittänyt raitistua ja välillä onnistunutkin. Käydään yhdessä pariterapiassa ja on siellä sovittu että mies yrittää ja minä tuen raitistumista. Mutta sitten käy näin ja tuntuu että kaikki yritykset meni viemäristä alas. Ei hirveästi löydy motivaatiota tukea toista. Kauanko mun pitäisi jaksaa yrittää jos tulee vaan p* niskaan...?

lastesi elämän. Onnea vaan matkaan, senkin itsekäs ihminen. 10 vuoden päästä ihmettelet kun lapsista on tullut narkomaaneja ja neurootikkoja. Itseäsi saat syyttää silloin. Sun pitää vain lähteä ja sillä siisti.

Huomenna otat asian puheeksi miehesi kanssa ja sanot, että hänen on aika muuttaa pois vähäksi aikaa miettimään mitä oikein elämältään haluaa. Jos haluaa perheen, niin sitten on valmis menemään hoitoon.



Mutta elä kuvittelekaan, että tilanteenne muuttuu ilaman kipeitä ratkaisuja. Ei tule sitä aamua jolloin te olisitte kansikuvaperhe, ellette tee asian eteen mitään.

tosin mun ukko ei ollut humalassa, vittuili ihan selvin päin. ja tietenkin lasten kuullen. en kuulemma siivoa tarpeeksi, koti on liian sotkuinen. pitäis kaikki aika käyttää siivoamiseen. ei sais lehtiä lukea, eikä netissä käydä ollenkaan, telkkarin katsomisesta puhumattakaan.



hoidan yksin kolmea lasta kotona. lasten leluja on kyllä useimmiten kaikki paikat täynnä, ja poikien huoneet varsinkin sotkuiset. kodinhoitohuoneessa on usein pyykkejä lattialla (tämä etenkin nyppi kuulemma miestä). imuroin kyllä joka päivä, pyyhin keittiön tasot, hoidan tiskit, mut usein on tiskialtaassa vähän likaisia astioita. pyykkiäkin pesen joka päivä, mut sit en saa heti laitettua kaappiin, melkein koko ajan jossain pyykkikorillinen puhdasta pyykkiä odottamassa viikkaamista ja silittämistä. tykkään silittää koululaisen vaatteet, ja sellaiset vaatteet joita pidetään ihmisten ilmoilla.



mies ei osallistu mihinkään kotitöihin, eikä lasten hoitoon. tänään kun oltiin lähdössä ulos lasten kanssa, siis minä olin, niin mies sanoi jotain tyyliin ei kai mun nyt tartte mitenkään osallistua tähän, tarkoitti lasten pukemista ulos.



sanoin että teen ihan kaikkeni lasten ja kodin eteen, en harrasta mitään, en käy missään, en ylipäätään tee mitään muuta, kuin olen lasten kanssa. herään aamulla ennen seitsemää laittamaan koululaiselle aamupalan ja viemään kouluun. illalla saatuani lapset nukkumaan vielä siivoilen keittiön, ripustan pyykit, ja siis laiskottelen katsomalla televisiota ja surffaamalla netissä!



ääh, tiedän että mies on väärässä, tiedän että olen hyvä äiti, kaikki muut kehuu aina kauheasti, miten hienosti meidän lapset on kasvatettu ja ovat aina näteissä vaatteissa yms, ja miten hienoa on että jaksan hoitaa heitä kotona aivan yksin, mies siis normaalisti töissä toisessa kaupungissa, mutta nyt sairaslomalla kipeän selän vuoksi.



mies ei jaksa yhtään tätä lapsiperheen arkea, syö masennuslääkkeitäkin, luulee etten tiedä. on koko ajan ärtynyt, mikään ei ole koskaan hyvin. koko ajan valittaa jostain. itse tykkään kyllä olla lasten kanssa kotona, vaikka onkin rankkaa hoitaa kolmea lasta aivan yksin. tuli tosi paha mieli tuosta välikohtauksesta. harmittaa, kun mies ei yhtään arvosta ja ajattelee että vaan laiskottelen täällä kaiket päivät, hänellä kun ei ole aavistustakaan miten paljon työtä vaatii se, että pidän kodin edes jota kuinkin puhtaana ja siistinä, ja hoidan lapset, laitan heille ruokaa sen viisi kertaa päivässä, syötän, siivoan jäljet. teen kaikki ruuat itse. ulkoilemme, ja haluan myös viettää aikaa lasten kanssa esim lukien kirjoja, en halua koko ajan siivota ja puunata kotia!!!

Käydään yhdessä pariterapiassa ja on siellä sovittu että mies yrittää ja minä tuen raitistumista. Kauanko mun pitäisi jaksaa yrittää jos tulee vaan p* niskaan...?

Aamulla kun on selvinnyt; voitte vielä keskustella mutta minä olisi tuossa vaiheessa jo printtaamassa eropapereita ( jos olette avioliitossa) Ei sinun toisen juomista tarvitse katsoa yhtään pätkää; ei ainakaan jos mies vielä tahallaan satuttaa sinua. Tsemppiä; revi itsesi tuosta irti ja maailma alkaa näyttää ihan eri paikalta.

Mies ei osallistu mihinkään, riittää kuulemma kun käy töissä. Voisin kyllä olla ahkerampikin kotitöissä, mutta valitusta tulee siivoamattomuudesta vaikka olen ollut kipeänä. Tsemppiä sinne, jos vaan saat lastenvahdin niin koita ottaa omaa aikaa. Siis oletan ettei miehestä oikein vahdiksi ole...

Ap

Se on mukavaa jos saa naisen itkemään, yleensä nainen on sen ansainnut. Se itku on korvaus kaikesta siitä, jonka mies joutuu naiselta kestämään.

kiitti tsempistä. ja samoin sulle ap. hienoa että oot jaksanut tukea miehen raitistumista. se onkin vaikea kysymys, et mitä kaikkea pitää jaksaa. itse oon ajatellut omalla kohdalla, et niin kauan kuin itse jaksan, niin lapsille on parempi, että on isä kotona. siis silloin kun on.



mun mies ei juo kovin paljon, eikä koskaan kotona. mut muita ongelmia riittää, mielenterveys reistailee. en vaan oo niitä ihmisiä jotka ois heti ottamassa eron kun ei enää ookaan helppoa ja mukavaa. en usko että itselläni olis kovin helppoa jos erottais. riippuu varmaan tukiverkoista yms. mulla ne on hyvin vähäiset. äitini joskus auttaa jos pitää hoitaa joku asia. lapsenvahtiin ei oo varaa, pelkällä kotihoidontuella sinnittelen ja yks miehen ongelmista on juuri se, että tuhlaa kaikki rahat.



itse oon jo kauan ollut vaan hiljakseen ja keskittynyt omiin asioihini, ettei tule riitaa. miestä ei voi yhtään ärsyttää tai tulee riita, enkä halua riidellä (enää) lasten kuullen. mutta sekin vähän syö naista, ettei voi koskaan sanoa mistään, kaikki pitää vaan sietää ja olla niin kuin ei oliskaan. enpä tiedä miten kauan jaksan. jos ei tilanne muutu pikku hiljaa niin pakko kai sitä on lähteä ettei omakin mielenterveys mene. siitä on pidettävä kiinni!

ensimmäinen avopuoliso oli samanlainen kännissävittuilija. Jätin hänet lopulta yksikseen vittuileen ja se oli ehdottomasti elämäni paras päätös =D

Tyyppi yritti vonkua minut takaisin, kukkiakin osteli mutta ei kiinnostanut enää sitä vittuilua lähteä kuuntelemaan.



Se hyöty siitä suhteesta oli että osasin seuraavalla kerralla valita paremmin.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa tasapainoisen miehen kanssa =)

Vaikka itse jaksaisikin tuommoista ongelmaista suhdetta niin lasten takia kannattaisi erota.

Tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.

Äitini jatkoi huonossa suhteessa 'lasten takia' vaikka me lapset usein pyydettiin vanhempia eroamaan. Jo pelkästään se ilmapiiri oli kamala vaikka vanhemmat eivät lasten kuulleet tapelleetkaan.

kiitti tsempistä. ja samoin sulle ap. hienoa että oot jaksanut tukea miehen raitistumista. se onkin vaikea kysymys, et mitä kaikkea pitää jaksaa. itse oon ajatellut omalla kohdalla, et niin kauan kuin itse jaksan, niin lapsille on parempi, että on isä kotona. siis silloin kun on.

mun mies ei juo kovin paljon, eikä koskaan kotona. mut muita ongelmia riittää, mielenterveys reistailee. en vaan oo niitä ihmisiä jotka ois heti ottamassa eron kun ei enää ookaan helppoa ja mukavaa. en usko että itselläni olis kovin helppoa jos erottais. riippuu varmaan tukiverkoista yms. mulla ne on hyvin vähäiset. äitini joskus auttaa jos pitää hoitaa joku asia. lapsenvahtiin ei oo varaa, pelkällä kotihoidontuella sinnittelen ja yks miehen ongelmista on juuri se, että tuhlaa kaikki rahat.

itse oon jo kauan ollut vaan hiljakseen ja keskittynyt omiin asioihini, ettei tule riitaa. miestä ei voi yhtään ärsyttää tai tulee riita, enkä halua riidellä (enää) lasten kuullen. mutta sekin vähän syö naista, ettei voi koskaan sanoa mistään, kaikki pitää vaan sietää ja olla niin kuin ei oliskaan. enpä tiedä miten kauan jaksan. jos ei tilanne muutu pikku hiljaa niin pakko kai sitä on lähteä ettei omakin mielenterveys mene. siitä on pidettävä kiinni!

Meillä on aika samanlaiset miehet, täälläkin mies on se tuhlari. Olen huono neuvomaan kun samassa tilanteessa olen, mutta tärkeintä on ettei sunkin mielenterveys ja jaksaminen häviä. Itse sairastelen paljon ja luulen että johtuu osaksi stressistä.



Kamala sanoa, mutta välillä toivon että mies kuolisi ja tavallaan pääsisin "kunniallisesti" siitä eroon. Oma jaksaminen on niin vähissä, etten millään edes jaksaisi ruveta eroamaan. Onhan siinä miehessä niitä hyviäkin puolia, mutta tällaisina päivinä se on vaikea uskoa.

Ap

Jätä se luuseri. Ansaitset parempaa. Ei sinun tarvitse kuulla haukkuja joita myös lapset joutuvat kuulemaan. Eroaminen on vaikeaa, mutta ei tuollaisen miehen kanssa voi elää.



Tsemppiä Ap:lle. Muista, että sinä ja lapset ansaitsette kodin jossa ei tarvitse kuunnella tuollaista ja katsoa juoppoa miestä