Pitkään tuhtaavien MARRASKUU

Vau, onnea :) Toivottavasti viiva vahvistu entisestään ja kyytiläinen pysyy mukana seur. 9kk!



Tsemppiä kaikille!!



t.Asteri

Minä (toivottavasti) entinen tuhtaaja täällä taas.



Aina välillä olen käynyt kuulumisenne lukemassa; joitakin plussiakin on tainnut tässä välissä tulla. Mutta ei tietenkään tarpeeksi. Nyt teki mieli kirjoitella pitkästä aikaa.



Nelli ja muut endometrioosioireiden kanssa painivat: Samanlaisia oireita oli minullakin ollut vuosikaudet, muttei ehkä aina ihan niin kovina. Tähystykseen ei ehditty, joten varmaa diagnoosia ei ole. Hyvä, että osa on jo päässyt tai pääsee pian tähystykseen. Toivottavasti siitä on apua!



Ohrikselle ja Wennille pahoittelut hirvittävistä menetyksistä. Tiedän varsin hyvin, miltä se tuntuu, kun käy kaikenlaisia tunteita läpi ja joutuu elämään esimerkiksi lasketun ajan yli. Jossain osuvasti lukikin, ettei keskenmenossa menetä vain sitä vauvaa, vaan myös kaiken sen, mitä olisi voinut olla ja minkä on jo ehtinyt kuvitella. Se on niin totta - varsinkin, jos keskenmeno on myöhäinen.

Itse synnytin enkelipoikamme toukokuun alussa rv 20+1 (oli kyllä kuollut todennäköisesti pari viikkoa aiemmin).

Voimia teille!



Rizza: Toivotaan, että nyt vihdoinkin onnistuu! Pidän peukut ja varpaat pystyssä.



Tinttuliina: Itse olen kokenut, että epäonnisen lapsenteon tuskasta kannattaa puhua, jos suinkin vain voi - tietenkin sellaisille ihmisille, joille kokee voivansa puhua. Asia vain pahenee, jos sitä yksinään suree ja murehtii. Saattaa myös poistaa ylimääräisiä paineita, kun kaikki eivät ole sitten koko ajan kyselemässä, että milloinkas teille se vauva tulee (ihan kuin se olisi niin helppoa).



Omia kuulumisia sen verran, että ihan hirvittävän rankkaa on tämä raskaus ollut henkisesti. Vaihtaisin mieluusti kaikki henkiset ongelmat kamalaan oksentamiseen tai muuhun vastaavaan fyysiseen. Koko ajan on pelottanut ihan hirveästi, että mitä jos jotain tapahtuu. Varsinkin nämä viime viikot ovat olleet vaikeita.

Mutta nyt kun voi jo sanoa, että olemme varmasti päässeet pidemmälle kuin viimeksi, alkaa pikku hiljaa helpottaa. Nyt siis virallisesti rv 20+1, oikeasti joitakin päiviä vähemmän. Olen ravannut yksityisellä lääkärissä melko usein, jotta saisin jonkinlaisen mielenrauhan.

Mutta kyllä nyt siis pikku hiljaa uskaltaa vähän jo uskoa ja toivoa, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

Eli kaikille keskenmenon kokeneille (ja tietenkin muillekin): älkää luopuko toivosta!



Toivon jälleen kerran kaikille ihan hirvittävästi onnea, että tärppäisi, ja toivotan mukavaa joulunaikaa kaikista vaikeista asioista huolimatta!



Pola

Wenni: Mä ainakin muistan Walpun. En tiä ollaanko samaan aikaan täällä kirjoiteltu, mutta olen käynyt lueskelemassa näitä palstoja siitä saakka kun olen yrityksen aloittanut, vaikka en itse olekkaan kirjoittelua aloittanut kuin joskus viime kesän alkupuolella. Silloin alkoi tuntumaan että olisi tarvetta saada purkaa itseään jonnekkin ja tämä on kyllä ollut hyvä paikka. Kiitos siitä teille kaikille ;) Syvät pahoittelut sinulle mitä olet joutunut kokemaan. Täytyy vaan todeta että nämä on todella kipeitä ja vaikeita asioita :(



RauPotar: Tervetuloa vaan mukaan joukkoon! Pitkään se vaan teilläkin on yritystä takana :( Miten teillä aikaisemmat lapset ovat tärpänneet? Onko heitä jouduttu "tuhtaamaan" vai ovatko saaneet alkunsa helpommalla?



Tinttulina: Muistan kun itse puhuin ensimmäisen kerran kavereilleni siitä että lasta ei meinaa kuulua. Sen jälkeen iski jonkinlainen ahdistus. Ehkä se johtui vaan siitä että joutui myöntämään asian ihan ääneen. Mutta tyytyväinen silti olin että olin saanut puhutuksi. Ahdistusta ei enää myöhemmin ole tullut kun olen jonkun kanssa asiasta myöhemmin keskustellut. Silloin vain ensimmäisen kerran. Toivottavasti sinullakin olisi näin, että asian myöntäminen ekaa kertaa jollekkin ihan ääneen aiheuttaisi sen ahdistuksen ja voisit myöhemmin keskustella asiasta ystäviesi kanssa ilman ahdistusta! Tsemppiä :)



OI RIZZA!! Ihanaa :D Toivotaan nyt tällä kertaa parasta.. peukut on nyt ihan täysin sulle pystyssä! Olisit jo niin ansainnut saamaan pienokaisen syliin saakka!



Pola: Kiva kuulla sinunkin kuulumisiasi :) Ja mikä kaikista mukavinta, on se että tähän saakka on mennyt asiat hyvin vaavilla! Voin kuvitella että todella vaikeaa on ollut keskittyä ja iloita raskaudesta kun aikaisemmin on käynyt noin. Varmasti sitä pelkää todella paljon että koska kaikki ei enää olekkaan kunnossa siellä masussa! Mutta uskotaan ja toivotaan että pikkuinen tulee ulos terveenä ja kunnossa sitten vasta kun sen aika on :D



ON: Ei mittään :) Ehkäisyä on käytetty sen tämän kuun tähystyksen vuoksi. Aika on ensi viikon tiistaina, maanantaina menen käymään verikokeissa ja osastolla. Vielä ei ole mahdoton jännitys päällä mutta varmaan päivä päivältä alkaa jännittään enemmän. Täällä alueella onneksi se possuflunssa on helpottanut ja leikkausta ei todennäköisesti olla siirtämässä. En ainakaan tiedä enää mitään syytä miksi sitä siirrettäisiin, possuflunssan takia ei ainakaan enää siirretä aikoja!



Nelli

Paljon onnea Rizzalle plussasta! Hieno homma. Toivotaan, etta pikkunen pysyy matkassa.



Nellille tsemppia tahystykseen! Janskattaa varmaan aika lailla!



Joo, niinhan se on, etta tasta raskautumisen venymisesta pitaa vissiin jossain vaiheessa alkaa puhumaan... Oon aatellu, et sit siina vaiheessa viimestaan, kun ruvetaan tutkimuksia alotteleen. Jotenkin sita ei oo tajunnukaan kuinka koville tasta asiasta puhuminen ottaakaan, ennen kun sita sitten jollekin avaa suunsa... Noh, katsellaan.



Tnttis

Hellou! Onnea Rizza!! Tosi upea uutinen, nyt vaan alat hautoa ja nauttia raskausajasta.



Tinttuliina, tiedän tuon tunteen. Siinä tavallaan joutuu itselleen myöntämään, että lapsen saaminen on viivästynyt. Vaan puhuminen auttaa kummasti vaikka se vaikeaa onkin. Ja ehkä se puhuminen tuokin just noi ikävät tunteet pintaan kun niitä ei tarvi enää piilotella, sehän on hyväkin tavallaan.



Juttelin eilen pitkät pätkät ystävän kanssa, joka on käynyt kaikki hoidot läpi. Ymmärsi kyllä ihan toisella tavalla kuin sellainen joka on tullut eka laakista raskaaksi. Alkaa muuten välillä nyppiä kun edelleen ehdotetaan, että: rentoudutte vaan ja lakkaatte yrittämästä. Tai paras oli, että lähdette vaan lomalle. öö.



on: väsyttää tosi kovasti, en jaksais tehdä töitä yhtään ja odotan kovasti että kk jo alkais tai ei alkais. Päätettiin mennä ens kierrosta inssiin ja se on sitten jo parin viikon kuluttua. Mua pelottaa ne piikitykset, mutta eiköhän tuon kestä. Välissä tulleen verenvuodon takia oon onnistunut kehittämään itselleni vaikka mitä kuvitteellisia oireita taas. Puuh. Onneks kohta on joululoma. Tsemiä yrittäjille, Myrmica