Uskaltaako 38-vuotiaana vielä yrittää lasta?
Pelottaa ettei saa tervettä lasta. Pelottaa yövalvomiset, viimeksi meni kolme vuotta karseita öitä jotenkuten sietäessä. Ja muuttuuko kaikki aivan täysin jos taas aloitetaan "alusta", nykyinen kuvio on niin toimiva ja onnellinen.
Onko täällä samoissa mietteissä olevia samanikäisiä tai nämä asiat jo läpikäyneitä?
Kommentit (25)
että tuttavapiirissä jotkut samanikäiset ovat saaneet lähiaikoina esikoisen tai toisen lapsen ja aika rankkaa se valvominen tuntuu olevan. Meillä lapsi olisi kolmas.
Tosin, eipä se enää ole edes todennäköistä, ainokainen täytti 11v ja ollaan oltu ilman ehkäisyä 10 vuotta.
Minullakin kyseessä juuri rationaalinen pähkäily ja plussat/miinukset -tyyppinen poissulkemismetodi.
Taustalla toisaalta erittäin kivulias asia, keskenmeno, josta en ehkä ole psyykkisesti vieläkään täysin kuivilla. Pelottaa, kovasti, joutua kokemaan sama uudestaan.
ap
eli ikää 36v ja esikoinen 9v ja hänen vauva- ja pikkulapsi-ikä olivat valvomista. Ensin koliikkia, sitten suolisto-oireista maitoallergiaa tytöllä ja unirytmit olivat kaksi ekaa vuotta täysin sekaisin. Kaksi vuotiaasta alkoi sitten pikku hiljaa unirytmi löytyä ja äidin ja isän väsymys helpottaa. Sittemmin erosin tyttären isästä ja nyt uusioperhe ja haaveissa vielä pienokainen ja yritystä ollut kaksi kuukautta. Samoja mietteitä minullakin on, että onko järkevää enää aloittaa rumbaa alusta, mutta vauvakuume on kova ja halu saada vielä yhteinen pieni nyytti. Aikaahan ei oikein enää ole jossitella, kun emme enää yhtään nuorene. Itse olen ajatellut myös niin, että jos vauvalle ei anna nyt mahdollisuuutta on turha harmitella viiden vuoden kuluttua tai myöhemmin. Mutta nämä on isoja ratkaisuja ja ei helppoja ollenkaan. Mutta tsemppiä päätöksen tekoon suuntaan tai toiseen:)
Kolme lasta jo on, mutta vauvakuume nostaa aina välistä päätään..riskit muutenkin vähän mietityttää..
Lapsi on ihana, mutta myös hyvin omatahtoinen ja vaatii paljon.
Kaikessa on puolensa. Varmasti hyvä käydä aika tarkkaan läpi ne plussat ja miinukset.
Raskaus ja synnytys kyllä menivät oikein hyvin, valvomista on jaksanut, no, siedettävästi.
Mutta en -ja mies vielä vähemmän- enää halua.
Meillä on kuusi lasta, kaikki olleet helppoja ja nukkuneet yöt ym, ja raskaudet ovat olleet helppoja. Siltä perusteelta uskaltaisin, mutta nämä kyllä riittävät.
eniten jännittää, olisiko lapsi terve ja seuraavaksi eniten, jaksaako enää yövalvomisia...Kauhean kauan ei taas kannattaisi miettiä, kun biologinen kello tikittää koko ajan. Mies haluaisi kovasti kolmannen lapsen ja minä vaan mietin plussia ja miinuksia!
Eli ei aiempaa vertailukohtaa, siksi ei tarvinnu pohtia jaksaako vai ei, kun oli eka ja toka lapsi ja pienet ikäerot. Aika samalla tavalla se vauva väsyttää äitiä, eiköhän enempi riipu siitä vauvasta kuin äidin iästä. Ts, jos vauvalla koliikkia, kyllä on nuori äitikin helisemässä ja vanha samoin, jos taas helppo vauva, joka herää max pari kertaa yössä, niin helppoa se on nuorelle ja vanhalle yhtä lailla.
varmaan keskenmeno tekee varovaisemmaksi. Itse en niinkään osaa pelätä keskenmenoa tai lapsen sairautta mutta valitettavasti olen sitä äitityyppiä joka stressaantuu ja väsyy helposti :( Siksi luulen että lapsiluku saa jäädä kahteen.
testeissa tietenkin kannattaa kayda raskausaikana jos silta tuntuu..
Pelottaa ettei saa tervettä lasta. Pelottaa yövalvomiset, viimeksi meni kolme vuotta karseita öitä jotenkuten sietäessä. Ja muuttuuko kaikki aivan täysin jos taas aloitetaan "alusta", nykyinen kuvio on niin toimiva ja onnellinen.
Onko täällä samoissa mietteissä olevia samanikäisiä tai nämä asiat jo läpikäyneitä?
Esikoinen syntyi kun oli 39,kuopus kun olin 41.
Siis sikäli sun iässä eri tilanne etten vielä ollut äiti. Hyvin olen jaksanut! (Käsitykseni on että uusi tulokas aina sekoittaa ryhmän "pakan" jotenkin, oli sitten kyse perheestä tai muusta ryhmästä - siis voi olla positiivisessakin mielessä).
Toisen lapseni 41-vuotiaana.
Äärettömän kiitollisena ihanista lapsistani!
koska olen itse 22 mutta sanon silti mielipiteeni, jos et "tee" lasta nyt, todennäköisesti kadut päätöstä, lapsen saamista harvemmin katuu. Etkä ole kuitenkaan ihan älyttömän vanha lapsen saamiseen, on niitä vanhempanakin saanu;)
Tsemppiä ja ihanaa syksyä!
ja miehen kanssa mietitty, että jos nyt tulen raskaaksi niin siitä vaan. Tietoisesti emme yritä lasta. Samalla oli myös puhetta, että 38-39 v menen sterilisaatioon.
Jos mietityttää noin kovasti, niin kannattaako silloin lasta yrittää? Varmasti iän mukana yövalvomiset enempi tuntuvat, mutta toisaalta taas vanhempana osaa jo ottaa hieman rennommin.. Kaksipiippuinen juttu.
Mieti oikeasti haluatko lapsen, vai tunnetko luopumisen tuskaa, että aika alkaa käymään vähiin, jos vielä meinaa lapsentekoa harkita.
Itse olen jo hyväksynyt, ettei mahdollisesti lapsia enää tule, vaikka vauvakuumetta poden viikoittain. Silti pari vuotta olen antanut itselleni aikaa "miettiä". :)
Se on hyvä vaan, että mietit tarkkaan näitä juttuja!
kun tietää, että kohta taas saa nukkua paremmin... meillä kuopus (kolmas lapsi) nyt 6 kk ja valvottaa kyllä nyt kovasti, mutta ihmeesti sitä vaan jaksaa. Kovasti on iloa ollut vauvasta sekä meille vanhemmille että sisaruksille. Ollaan mietitty juuri sitä, että onko tämä vauva nyt poikkeuksellisen kiltti ja rauhallinen vai osaammeko kenties itse ottaa vähän rennommin niin hänkin on tyytyväisempi. Niin, itse täytän kohta 40.
Ihan terve tama(kin) on, emme kayneet edes lapsivesipunktiossa koska veriseula ja np-ultra olivat sen verran rauhoittavat ja punktion keskenmenon riski olisi ollut suurempi kuin riski vammaisuudesta.
Yovalvomiset oli meilla helpompia nyt kuin esikoisen kanssa, olen kai sitten rutinoituneempi. :-) Mutta jos itse ajattelet etta teidan nykyinen kuvio on toimiva ja onnellinen sellaisena kuin on, niin miksipa sita muuttaa?
ja mietin ihan samoja, tosin enää ei ole sellaista vauvakuumetta vaan enemmänkin rationaalista pähkäilyä, että jos vielä kerran haluaa tulla äidiksi, niin pitäisi varmaan toimia.