Onko poikani 3,5v riittävän poikamainen?

Tosin leikkii yhtä lailla tyttöjen kuin poikien kanssa, tai miten tuon ikäinen nyt osaakaan leikkiä seurassa.



Mä olen aina pitänyt poikaani poikamaisena kun on noin innoissaan autoista. Cars-autoista ei tosin välitä yhtään.

mikä sitten on tarpeeksi poikamaista? Räkäinen nokka, paukkupyssy ja roikkuvat verkkarit?

Tuskin sinäkään mikään tytön prototyyppi olet.

Lääkäri tai palomies tms. Ja menestyvä naismaailmassa, eikä mikään pullisteleva juntti.

Kuulostaa aika tavalliselta 3-vuotiaalta pikkupojalta.



Mutta, mitä oikeastaan tarkoitit kysymykselläsi? Riittävän poikamainen mihin?

mutta mietin että olenko huono äiti kun en ohjaa poikaani tietoisesti poikien juttuihin, en pakota katsomaan formulaa tai jääkiekkoa enkä osta yhtään Cars-tuotetta taloon. Autoja olen ostanut varmaan 300kpl, mutta pojalla on myös pehmoleluja ja nukkeja, keittiövälineet

Inhoan vaatteiden väreinä sinistä, mustaa ja harmaata sekä kaikkia Cars-aiheisia juttuja. Ostan pojalleni mieluummin siili-kuvioisen puseron kuin pääkallopuseron.

Ettekö tenyt ymmärrä mitä ap tarkoittaa?



Kyllähän poikiin kohdistuu valtavasti sukupuolittuneita paineita vielä tänäkin päivänä.

vaihtaa renkaita ja huoltaa, sekä tekee kaikki kodin korjaustyöt ja on antanut pojan jo pienestä pitäen koskea lähes kaikkiin työkaluihin. Toisaalta isä myös soittaa pianoa ja leipoo pullaa, siivoaa eikä katso koskaan formulaa tai jääkiekkoa.

hyvin sukupuolineutraaleja, ja leikkivät yleensä ihan vapautuneesti "molempien sukupuolten" leikkejä. Mulla on 3 poikaa ja yksikään heistä ei ole tuossa iässä ollut erityisen poikamainen, ei siitäkään huolimatta vaikka pienemmät oppivat isommilta jo varhain "poikajutut".

Hän selvästikään ei ollut yleiten normien mukaan "riittävän poikamainen". Sai siis usein sukulaisilta kommenttia tai naureskelua tyttömäisyydestään.



4-5 -vuotiaana hän alkoi muuttua äijämäisemmäksi aivan luonnostaan. Hän oli 4-vuotiaana vielä kotihoidossa, eli voimakasta kaveripalautetta ei vielä saanut. Vähitellen hän kuitenkin alkoi leikkiä olevansa supermies, merirosvo, poliisi jne. Kepeistä tuli miekkoja ja poika usein uhosi olevansa voimakas ja paras. Tämä kehitys tapahtui ilman varsinaista ohjaamista tai esimerkkiä.



Nyt 5-vuotiaana hän on yhä hieman hiljainen ja arka päiväkodin muihin poikiin verrattuna, mutta on jo päässyt hyvin poikien maailmaan. Riehuu, huutaa ja uhoaa. Onneksi hänestä näkyy vielä se herkkä ja kauneudesta pitävä puolikin.



On sitä joskus kylläkin hassu katsoa kun poika leikkii (poika)kavereidensa kanssa majaleikkiä ja ottaa leikissä sen ruoanlaittajan roolin muiden miekkaillessa.



En yhtään tiedä minkälainen mies pojasta kasvaa. Nyt kuitenkin pidän varmana että hän yleensäkin haluaa olla mies (eikä tyttö tai nainen). Eipä ole mitään homo-vitsejäkään sukulaisten suusta vähään aikaan kuulunut.

Ei yksi asia sulje toista pois. Poikani leikki pienenä, niin hirviöillä, kuin nukeillakin.

Leikki nyt yleensäkin vähän kaikkia leikkejä ja aivan sama noille pienille on onko se kaveri tyttö vai poika.

Nyt poika täyttää 6v. ja tytöt ei enään sen kanssa leiki, vaikka pojalle kelpaisi kyllä tytötkin.

Jokaisen lapsen kehitykseen kuuluu kauppa, koti ja lääkärileikit ja poikani raahasi tarhaan aina nukkeansa ja pojastani ei löydy sitten millään mitään tyttömäisyyttä.

Aika iso osa mielenterveyden häiriöistä varmaan saa syntynsä siitä, että ihmistä (ja lasta jo alunperin) yritetään pakottaa johonkin hänelle sopimattomaan muottiin. On ihanaa, jos lapsi saa olla oma itsensä! Kaikilta meiltä löytyy kaikenlaisia puolia. Miksi ihmeessä olisi pakko tunkea kaikki pojat niihin rumiin harmaisiin hirviökuvioisiin vaatteisiin ja ottaa heiltä nuket, pehmoeläimet ja keittiövälineet pois??? Ei tietenkään. Joku homokammoinen varmaan kuvittelee, että pojasta tulee hintti, jos se saa leikkiä nukeilla. Ei se niin mene, sehän on sisäsyntyinen juttu.

mutta mietin että olenko huono äiti kun en ohjaa poikaani tietoisesti poikien juttuihin, en pakota katsomaan formulaa tai jääkiekkoa enkä osta yhtään Cars-tuotetta taloon. Autoja olen ostanut varmaan 300kpl, mutta pojalla on myös pehmoleluja ja nukkeja, keittiövälineet Inhoan vaatteiden väreinä sinistä, mustaa ja harmaata sekä kaikkia Cars-aiheisia juttuja. Ostan pojalleni mieluummin siili-kuvioisen puseron kuin pääkallopuseron.

joka tuossa iässä rakasti pukeutua tytöksi; kulki mekoissa ja helmet kaulassa ihan onnessaan. On tunteellinen ja herkkä, voimakas hoivavietti ym. Meillä ei kukaan katso formuloita eikä lätkää eikä todellakaan ole mitään Cars-juttuja tms. - meillä katsotaan vain Pikku Kakkosta ja Muumeja enkä näe mitään kiirettä perehdyttää lapsiamme näiden tuotteistettujen tv-krääsäjuttujen maailmaan. Kuitenkin poika on lyhyen ikänsä aikana ihastunut tulenpalavasti niin moneen tuttuun naiseen, että miehisyyttä näyttäisi olevan kaikesta huolimatta vaikka muille jakaa.. :)

vaihtaa renkaita ja huoltaa, sekä tekee kaikki kodin korjaustyöt ja on antanut pojan jo pienestä pitäen koskea lähes kaikkiin työkaluihin. Toisaalta isä myös soittaa pianoa ja leipoo pullaa, siivoaa eikä katso koskaan formulaa tai jääkiekkoa.

kaikki kimmeltävä kiinnostaa ja hameet. isänsä huoltaa kyllä autoja ,jos osaa mutta inhoaa formuloita,jääkiekkoa ,metsästystä ja kännisiä poikaporukoita.

Kukaan muu meidän lapsista (tyttö ja kaksi poikaa)ei ole ollut isänsä mukana näissä auton pikkukorjauksissa ja renkaanvaihdossa vaikka tietysti olisivat saaneet. Mutta siis tämä tyttömäinen tyttö auttaa isäänsä kaikissa autohommissa.

Elikkäs,kaikki on hyviä omalla tavallaan ja kai pääasia on se että aikuinen hyväksyy itse itsensä niin lapsikin oppii hyväksymään itsensä kun katsoo aikuisesta mallia. Ei me voida väkisin itsestämme tehdä toisenlaisia kuin ollaan. Siitä väkinäisyydestä tulee vain onnettomia ihmisiä.

Hän selvästikään ei ollut yleiten normien mukaan "riittävän poikamainen". Sai siis usein sukulaisilta kommenttia tai naureskelua tyttömäisyydestään.

En yhtään tiedä minkälainen mies pojasta kasvaa. Nyt kuitenkin pidän varmana että hän yleensäkin haluaa olla mies (eikä tyttö tai nainen). Eipä ole mitään homo-vitsejäkään sukulaisten suusta vähään aikaan kuulunut.

Hän selvästikään ei ollut yleiten normien mukaan "riittävän poikamainen". Sai siis usein sukulaisilta kommenttia tai naureskelua tyttömäisyydestään.

En yhtään tiedä minkälainen mies pojasta kasvaa. Nyt kuitenkin pidän varmana että hän yleensäkin haluaa olla mies (eikä tyttö tai nainen). Eipä ole mitään homo-vitsejäkään sukulaisten suusta vähään aikaan kuulunut.

eikä joku paperinukke

Olen tyytyväinen, en edes tykkäisi monstereista ja tappeluista!



Ap, meidän pojista tulee helliä ja osallistuvia nykyaikaisia miehiä ja hyviä perheen isiä :)

ei leiki autoilla, ainut muka poikajuttu on lätkämaila ja pallo. Sillä leikkii myös sisko.



Mun pojalla on myös sukkahousut jalassa, eikä hannaa vastaan yhtään. Ainoastaan punaiset sukkahousut eivät kelpaa.



Poika hoitaa vauvaa, nalleja tms. työntää nukenvaunuja, leikkii kauppaa ja kotia. Joskus vetäsee glitteriä poskiinsa ja peukalon kynteen kynsilakkaa. So what!

Samaa ei voi sanoa väkivaltaisista leikeistä pitävistä pojista. Alkoholisoituminen ja erot ovat heidän vaarana.