Haluan muuttua iloisemmaksi, tyytyväisemmäksi, positiivisemmaksi - miten sinä onnistuit siinä?

messiin! Oon suunnitellut jo pitemmän aikaa, mutta hirveän suurta edistystä ei ole tapahtunut...

avain onnellisuuteen on sinussa itsessäsi. Et tarvitse muita ihmisiä etkä ulkoisia puitteita tai materiaa ollaksesi onnellinen.



Olematta sinä tämän tarkempaa vastausta en pysty antamaan. :-)

ELi olle tyytyväinen tähän hetkeen.



Ei se aina onnistu.

Se on hyvä lähtökohta. Eli aluksi ihan ääneen (koska on vaikea muuttaa suoraan sisäistä puhetta) sanotte positiivisia asioita itsestänne, ympäristöstänne. läheisistänne. Ja nimenomaan itsellenne. Kyllä, ääneen itsekseen höpöttämistä. :) Kuulostaa hullulle mutta toimii!



Tietenkin tähän kuuluu se, että tietoisesti pyritte katkaisemaan negatiivisen sisäisen puheen. Kun sisältä nousee halu jurputtaa ja valittaa jostain tai jokin puoliturha asia alkaa hatuttamaan, painatte heti stop-napista ja tietoisesti etsitte jonkin asian, josta voitte todeta itsellenne jotain myönteistä.

http://www.ao-media.net/popups/printfriendly.php?author=Heidi%20J%C3%A4…

onnellisuuden avain on kiitollisuudentunne. Eli ihan tietoisesti mietit asioitasi siltä kannalta, että miksi niistä on syytä olla kiitollinen.

Olen lopun kyllästynyt olemaan perusnegatiivinen, valittava, nalkuttava, ärsyyntynyt, tyytymätön akka, joka ei itse jaksaisi elää itsensä kanssa päivääkään ja siten välillä ihmetteleekin miten tuo mies vielä tuossa on. Ja sitä paitsi alan nähdä esikoisessa omia piirteitäni ja ikää ei ole vielä edes 3 vuotta. Poika tosiaan matkii äänenpainoani ja olemusta todella hyvin - tämä varmaan herättikin minut.

Kysymys kuuluukin, miten sinä onnistuit muuttamaan ajatustapaasi ja suhtautumistasi asioihin? Miten sinusta tuli parempi, iloisempi, positiivisempi ja onnellisempi ihminen?

Krooninen vitutus ja paha mieli loppuivat siihen. Jaksan olla iloinen, onnellinen ja tasapainoinen.

Joo pirun vaikeeta on ollut muuttaa itseään. Aina sitä yrittää toista muuttaa, mut kait se olis aika katsoa peiliinkin välillä :-)

ap

avain onnellisuuteen on sinussa itsessäsi. Et tarvitse muita ihmisiä etkä ulkoisia puitteita tai materiaa ollaksesi onnellinen. Olematta sinä tämän tarkempaa vastausta en pysty antamaan. :-)

Nii'in, järkeenkäypää, sitten kun vielä sisäistäisi tämän.

ap

Täytyy kokeilla tuota sisäistä puhetta, kiitos linkistäkin. Seuraavat päivät tämä mamma höpisee itsekseen varmaan koko ajan :-D

ap

Ja en ollut "muotimasentunut" vaan oikeasti sairas. Onneksi lääkkeet pelastivat minut.

Seuraavat päivät tämä mamma höpisee itsekseen varmaan koko ajan :-D

ap

mutta oikeasti toimi minulla. Ihan uskomaton juttu!

-6-

Kauanko sulla kesti ja onko tullut lipsumista taaksepäin? Täytyykö vieläkin välillä höpöttää itsekseen vai onko uusi ajatustapa sisäistynyt pysyväksi?

ap

joista olet kiitollinen kuluneen päivän aikana. Sitten voit lisätä määrän viiteen ja pikkuhiljaa hilata sen vaikka kymmeneen.



Huomaat, että ihan yllättävät asiat tekevät sinut onnelliseksi.



Mulla kun on oikein myrtsi päivä yritän saada jonkun tuntemattoman iloiseksi. Kaupan jonossa tarjoan muutamtan ylimääräisen lantin taskujaan kaivelevalle, maksan kahvilassa yhden ylimääräisen kahvin ja pyydän että se tarjotaan seuraavalle asiakkaalle for free. Kesällä maksan ylimääräisen jäätelöpallon jätskikioskilla.



Pieniä asioita, mutta muuttavat kummasti tapaasi ajatella.



Anna aikaasi, ajatuksiasi, mutta älä odota vastapalvelusta. Pelkkä antaminen saa mielen iloiseksi.

Ja en ollut "muotimasentunut" vaan oikeasti sairas. Onneksi lääkkeet pelastivat minut.

Täytyy myöntää, että välillä olen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa, mut päätin kokeilla tuota 6:n tapaa.

En minäkään aina ole tällainen ollut, jossakin välissä vain huomasin pikku hiljaa lipsuneeni tällaiseksi - elämässä kun sattuu kaikenlaista ja olen jotenkin jumiutunut tähän olotilaan ja käytökseen. Kaipaan niin sitä iloista, onnellista, elämänmyönteistä ihmistä joka joskus olin.

ap

Itse olen paljon pohdiskellut asioita, uskon että jokainen oppii kun on siihen valmis. Lopulta ei enää jaksa syynätä muiden tekemisiä/tekemättä jättämisiä niin tarkkaa jne.

Kauanko sulla kesti ja onko tullut lipsumista taaksepäin? Täytyykö vieläkin välillä höpöttää itsekseen vai onko uusi ajatustapa sisäistynyt pysyväksi?

ap

Tutustuin positiivisen sisäisen puheen käsitteeseen kolmisen vuotta sitten ja sanoisin, että nyt reilu vuosi on mennyt ihan omalla painollaan.

En kutsuisi välillä olleita negatiivisempia ajanjaksoja lipsumisiksi, sillä onhan elämässä oikeasti niinkin vaikeita ja hankalia asioita, ettei niistä pelkällä positiivisella energialla yli mennä. Suunta on kuitenkin ollut koko ajan hyvä, ja kun nyt muistelen omaa itseäni ennen tähän aiheeseen perehtymistä, en voi kuin ällistellä.

Olen siis ihan itsekseni tätä "harrastanut", en ole käynyt ottamassa edes vauhtia terapiasta. Aiheesta löytää kyllä luettavaa kun etsii (valitettavasti en löydä enää omaa kirjalistaani, olisin sen muuten tähän lisännyt!)!

Positiivinen ajattelu tuo muuten yllättäviäkin lisäetuuksia tullessaan: esim. käytettävissä olevan energian määrä tuntuu moninkertaistuvan!

Ja kyllä, minustakin koko juttu tuntui vallankin alussa ihan huuhaalta. ;) Kun nyt kuitenkin tunnen vaikutuksen niin kyllä siinä vinha perä täytyy olla!

-6-

Ne todella auttoivat minua ja monet kirjoista ovat kivaa luettavaa, on käännetty suomeksikin. Saavat ajattelemaan asioita vähän eri kantilta

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsille paras paikka on kotona vanhemman kanssa mahdollisimman pitkään. No, jossain vaiheessa vaan tajusin, ettei meillä kellään ollut enää kivaa, koska minä olin väsynyt, kiukkuinen jne akka.



Mieskin on huomannut eron, sanoi eräskin päivä, että on saanut vaimonsa takaisin! Minä taas sain äitiyden ilon takaisin, nykyään nautin lasten kanssa olemisesta taas ihan eri tavalla. :9

ketjussa mainittua sisäistä puhetta. Tosin riittää kyllä että sen tekee hiljaa mielessään.



Mulla oli tapana ajatella asioista tosi negatiivisesti ja saatoin arvostella muita ihmisiä tosi rumasti mielessäni ja joskus ääneenkin (esim. sanoa vaikka kaverilleni, että katso nyt tuota karmean näköistä läskiä akkaa). Aloimme sitten kerran siskoni kanssa miettiä sitä, että meidän äidillä on tapana toimia juuri niin ja että meistä molemmista se tuntuu ja kuulostaa tosi ikävältä. Monesti olemme hävenneet äitiä, kun hän on haukkunut muita ihmisiä. Ja sitten tajusimme, että teemme itsekin samaa, joskin ehkä enemmän mielessämme ja peitellymmin.



Päätin sitten, että nyt se saa loppua ja aina kun sain itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta, pakotin itseni keksimään tilalle positiivisen. Alkuun jouduin tekemään sitä tietoisesti päivittäin ja nykyään harvemmin.



Olemme myös siskoni kanssa lakaneet ystävällisesti huomautella äidillemme aina, kun hän meille haukkuu jotakuta tai jotain asiaa, että emme halua olla sellaisessa mukana. Äitiä emme voine muuttaa mutta itseen tämä TOIMII.



Lisäksi vielä yritän iltaisin keksiä aina päivästä edes muutamia hyviä juttuja, joihin keskityn nukkumaan mennessä. Niitä ei-niin-kivoja tulee mieleen keksimättäkin, mutta positiivisiin yritän panostaa. Eikä niiden niin kummallisia tarvitse olla. Esim. tänään mieheni toi kaupasta huippuhyvää tuoretta ruisleipää :-)