loukkaantuisitko jos anoppi

vedä anoppisi mielipide vessasta alas.

vaan kimpaantuisin. Ehkä se juontaisi juurensa loukkaantumisesta, tiedä häntä. Mutta katsoisin, ettei hänellä ole lupa arvostella. Paljon riippuisi, miten sanoisi ja tuntisinko itse, että on ollut ehkä hiukan aiheestakin. Mutta noilla sanoilla; kovaäänisemmin ja julmemmin...En ottaisi opikseni noista käskytyksistä/ohjeista.

Ihmettelisin vain.

Komennan jo melko väkevästi...

vedä anoppisi mielipide vessasta alas.

riittäis... tiedän vaan paljonko asiasta sitten puhutaan suvun kesken. Ymmärrän sen että lapsi alkaa nyt olemaan iässä missä alkaa ymmärtämään kieltoja ja alkaa koettelemaan mutta tuntu niin oudolta siinä kahvipöydässä kun vain mua katsoi ja puhui asiasta vaikka mieskin istui pöydässä.

jos oot samanlainen äiti niinku suurin osa suomalaisista äideistä jo on että annettaan penskoille kaikki periks,lapsi määrää mitä tehdään niin varmaa kannattais vähän useammin komentaa ja näyttää et vanhemmat määrää.

vaan kimpaantuisin. Ehkä se juontaisi juurensa loukkaantumisesta, tiedä häntä. Mutta katsoisin, ettei hänellä ole lupa arvostella. Paljon riippuisi, miten sanoisi ja tuntisinko itse, että on ollut ehkä hiukan aiheestakin. Mutta noilla sanoilla; kovaäänisemmin ja julmemmin...En ottaisi opikseni noista käskytyksistä/ohjeista.

en oikein yhtäkkiä osannut muuta sanoa kuin että "millaisia tilanteita tarkoitat" johon ei osannut vastata. lisäksi kerroin että jos lapsi käyttäytyy huonosti niin toki siitä sanon ja pidän kiinni sanomisistani, eli olen jämäkkä mutta tapana ei ole ollut kovaäänisesti alkaa komentamaan lapsia vaan enemminkin ottaa katsekontakti lapseen ja päättäväisesti kertoa asiasta. toki tää meidän toinen lapsi on vaikeampaa sorttia ja jopa katsekontaktia vaikea saada mut en haluais huutaa alle 2 vuotiaalle joka mielestäni vasta nyt alkanut ymmärtämään asioita ja vasta nyt opettelee puhumaankin.

ystävällisesti anopillesi, että nykyajan suosituksetan nimenomaan suosittelevat ohjaamaan lasta haluttuun suuntaan POSITIIVISILLA kannustuksilla.



Eli kiinnitetään PALJON huomiota lapsen hyviin tekoihin, ja jätetään vähän pienemmälle volyymi kun ohjataan lasta pois negatiivisesta käyttäytymisestä.



Lapsi rupeaa olemaan kiltisti kun hän kokee että positiivisella käytöksellä saa enemmän huomiota, kuin negatiivisella:)

ystävällisesti anopillesi, että nykyajan suosituksetan nimenomaan suosittelevat ohjaamaan lasta haluttuun suuntaan POSITIIVISILLA kannustuksilla.

Eli kiinnitetään PALJON huomiota lapsen hyviin tekoihin, ja jätetään vähän pienemmälle volyymi kun ohjataan lasta pois negatiivisesta käyttäytymisestä.

Lapsi rupeaa olemaan kiltisti kun hän kokee että positiivisella käytöksellä saa enemmän huomiota, kuin negatiivisella:)

jos vielä asiasta tulee puhetta.. olen kyllä varma ettei sanaakaan kuuntele ja muka tietää miten pitäis kasvattaa. jeesus että pistää vihaksi...

Mutta tarkistaisin, että onko anopin kuulolaitteen paristo loppu ja annan uuden, jos näin on käynyt.

En komenna lapsiani vaan ohjaan heitä- hellästi ja lempeästi. Lapset tietävät aivan varmasti, kuka määrää loppuviimeksi, vaikka saavatkin päättää paljon omia asioitaan ja heidän mielipidettä kuunnellaan.



Jos sinun tapasi osoittaa vanhemmuutesi on komentaminen niin sääliksi käy sinun lapsiasi. Auktoriteetti tulee jostakin aivan muusta kuin komentamisesta. Joskus on paljon tehokkaampaa olla hiljaa ja antaa lapsen itse ymmärtää.



Se, että aikuinen on pomo tarkoittaa, että aikuinen huolehtii lapsesta ja hänen tarpeistaan. Rajojen asettaminen on vain yksi osa sitä.

En komenna lapsiani vaan ohjaan heitä- hellästi ja lempeästi. Lapset tietävät aivan varmasti, kuka määrää loppuviimeksi, vaikka saavatkin päättää paljon omia asioitaan ja heidän mielipidettä kuunnellaan.

Jos sinun tapasi osoittaa vanhemmuutesi on komentaminen niin sääliksi käy sinun lapsiasi. Auktoriteetti tulee jostakin aivan muusta kuin komentamisesta. Joskus on paljon tehokkaampaa olla hiljaa ja antaa lapsen itse ymmärtää.

Se, että aikuinen on pomo tarkoittaa, että aikuinen huolehtii lapsesta ja hänen tarpeistaan. Rajojen asettaminen on vain yksi osa sitä.

minä juuri kertonut yllä omista periaatteistani? eli katsekontaktilla kerron jämäkästi asiasta. en huuda, en koskaan.

ap

Itse antaisin anopin jakaa neuvojaan ja sitten toimisin itse juuri niin kuin parhaaksi näen (tai siis me lapsen vanhemmat parhaaksi näemme). En alkaisi anopin kanssa asiasta sen enempää keskustella, ellei hän sitten itse ala soveltaa omia periaatteitaan eli esim. huutaa lapselle. Siinä tapauksessa sanoisin, että "pyydän että et huuda X:lle, sillä me toimimme näin ja näin".

Munkin anopilla huomasin jokin aika sitten siellä käydessämme jonkun lapsi-kirjan. Ja se sama kirja on nyt varmaan viidettä kertaa peräkkäin kirjastosta lainassa. Ja nyt kun venhempi poikamme on melkein kolme, niin vasta nyt ollaan saatukin ohjeita miten voitaisiin vahvistaa poitsun itsetuntoa tms. tai miten se pitäis laittaa jäähypenkille. Itse kuitenkin vesitti koko jäähyilyn, kun jutteli pojan kanssa koko jäähyn ajan, ja päästi pois, kun lapsi "niin nätisti pyysi". Meillä oli ennen tosi hyvät välit, mutta nyt oon huomannut pientä kireyttä, kun saadaan aina vierailuilla joitain hyviä neuvoja. Muutaman kerran oon saanut myös kuulla, kun anoppi ihmettelee, miten meidän poikaa pitää koko ajan kieltää ja miten vanhempi poika on niin kamalan villi. Ja miten hän oli oman poikansa kanssa tosi tarkka jonkin asian suhteen (vaikka karkin tai makkaran syönti) ja miten mieheni oli lapsena helppo ja kiltti. Kuitenkin hänen siskonsa kanssa kun juttelee, niin asiat saavatkin ihan uutta valoa. Että kyllä kuulemma oli hermot kireellä anopilla ja kyllä hän huusi mukuloilleen. Ja samaa sanoo appiukko. Ehkä aika kultaa muistot. Tai sitten anoppi koettaa oikeuttaa neuvomisensa, kun on kuulemma niin ollut homma hanskassa omien kersojen kanssa. Mutta kyllä, olen monesti loukkaantunut. Ehkä vähän herkästi, mutta on se nyt aika herkkä paikka kai monelle, kun aletaan arvostella tällaisessa asiassa. Mutta kyllä miehenikin on sanonut, ettei aina jaksaisi kuunnella äitinsä ohjeita. Ja kun niitä kuulemma tulee silloinkin, kun mieheni on äitinsä kanssa kahden. Nyt mieheni on jo ehdottanut, ettei mentäis hänen vanhempiensa luo jouluksikaan "kuuntelemaan mitä on tehty väärin näitten penskojen kasvatuksessa", vaan hän on ehdottanut, että josko mentäis mun vanhempien luokse, tai oltais kotona. Mut eipä taideta olla ainoita, joiden lasten kasvatukseen anoppi koettais vaikuttaa...

Jos olet kovin löperö eikä lapsesi tottele sua olenkaan, ei ihme jos anoppisi tuntee tarvetta neuvoa sua. Huutamista en suosittele mutta jämäkkyyttä kyllä.