AFASIASTA! Kauhea hätä perheellä!

Olen vasta-aloittanut logopedian opiskelija eli valmistun puheterapeutiksi reilun neljän vuoden päästä.



Afasioita todella on monenlaisia, eikä isäsi valitettavasti ole saanut sen lievintä muotoa :( Kuntoutuminen kestää vuosia, ja lopullisen palautumisen tason näkee vasta useiden vuosien kuluttua. Suosittelen todella puheterapiaa, koska varhaisessa vaiheessa aloitettu kuntoutus parantaa afasiapotilaan kuntoutumista ja ennustetta. Mitä pikemmin ja intensiivisemmin kuntoutus aloitetaan, sitä parempiin tuloksiin päästään.



Olen tietoinen puheterapeuttien valtavasta pulasta, etenkin jotkin alueet Suomesta ovat täysin harmaata seutua, tyhjiä puheterapeuteista. Jos ette onnistu saamaan puheterapeutin apua isällenne, niin toivon läheisille erittäin paljon voimia ja pitkäjänteisyyttä jotta jaksaisitte itsenäisesti etsiä tietoa ja ennenkaikkea tukea isänne kuntoutumista. On esimerkiksi olemassa harjoituksia ja tehtäviä mitkä auttavat kuntoutumisessa!



Uskon että löydätte toimivan kommunikointikeinon isänne kanssa. Kärsivällisyyttä.



Ja muistutan vielä kahdesta asiasta:

-Alkutilanne saattaa näyttää usein paljon huonommalta verrattuna siihen miltä kuntoutumisen lopputilanne näyttää, joten älkää vaipuko epätoivoon!

Toiseksi:

-Läheisten tuki on erittäin tärkeä osa kuntoutumista, varsinkin siirryttäessä sairaalasta/kuntoutuksesta kotihoitoon!



Parempaa jatkoa toivottaen,

hp

isäni sai aivoinfarktin tosin jo 76-vuotiaana pari kuukautta sitten mutta olen tytär ja hoitanut hänen asioitaan jo monta vuotta mutta että nyt en tiedä tunteeko hän minua ja ymmärtääkö mitään mitä sanon ja olen alakuloinen ja itken kun käyn häntä katsomassa. on huono omatunto jos en käy mutta kun käyn niin itken kun en tiedä tunnistaako hän minua. . minulla on kaksi sisarta jotka kylläauttaa ja käsi tytärtä mutta en pysty kaikke heille puhumaan. Pahinta on se ettei tiedä mitä isä ymmärtää menneisyydestä?

Saatatte yllättyä.

Aivojen aktivoiminen on joka tapauksessa hyvä asia, vaikka laulu ei puheen kanssa samasta "laarista" tulekaan.

kotona tehtäväksi afasiasta kärsivän henkilön kanssa. Jos jollain teistä lapsista tai omaisista vain olisi voimia ja vähän ekstra aikaa, niin vaikka 15 min jokapäiväinen harjoitus jo kuntoutusosastolla kantaisi varmasti hedelmää. Sen lisäksi saisi tunteen, että on yrittänyt auttaa isäänsä saamaan takaisin ihmisen melkein tärkeimmän asian, kommunikoinnin taidon.



Harjoitukset ovat siis englannin kielellä ja vaikuttavat alkuun todella simppeleiltä ja lapsenomaisilta. Älkää säikähtäkö sitä. Ehkä on paras kuitenkin aloittaa perustasolta eli tuolta, että saisitte isänne sanomaan ei ja kyllä ns. oikeissa kohdissa, niin olisi paremmat lähtökohdat jatkoon.



Saatte vähän tehdä käännöstyötä, mutta sanat ovat aivan ala-astetason englantia, uskon että selviätte niistä hyvin :). Harjoitukset vaikuttavat myöskin helpoilta, mutta tietenkään itse harjoittelutilanne ei aina ole helppo.



Tsemppiä kovasti matkaan ja toivottavasti isäsi toipuu kohtalaista vauhtia myös puheen ja sen ymmärtämisen saralla.



Laitan sinulle linkin, siellä aphasia therapy alla esim. teaching yes/no response ja lisäksi paljon muita harjoituksia.



http://www.rehab.aphasianyc.org/Aphasia-Cognitive.html



Tietenkin yritätte koko ajan saada kiinni pätevää puheterapeuttia kaikin keinoin, minä maksaisin myös yksityisestä vaikka lainalla ja ajaisin aika pitkänkin matkan, jotta saisin kuntoutuksen pikaisesti käyntiin. Aivot ovat aivan ihmeellisen pystyväiset kuntoutumaan, kun ne vain saavat tarpeeksi töitä :)



Vielä pieni pätkä lääketieteellisestä Duodecim-lehdestä (Duodecim

2002;118(24):2569-2576), jossa todetaan, että ensimmäiset 3 kk aivoinfarktin jälkeen ovat vilkkainta toipumisen aikaa, ja silloin myös kuntoutuksen vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmat:



Neuronaalinen plastisuus on runsaimmillaan heti infarktitapahtuman jälkeen, mikä johtuu siitä, että vaurio tavallaan herkistää toipuvan kudoksen tämän varhaisen sensitiivisen jakson aikana (Schallert ja Jones 1993). Kuntoutumiseen liittyy mm. hermokasvutekijöiden tuotannon kasvu ja hermosolujen ärtyvyyden muutoksia samaan tapaan kuin kehittyvissä aivoissa. Aivoinfarktipotilailla vilkkainta toipumisen aikaa ovat kolme ensimmäistä kuukautta. Tuona aikana on tavallaan käytettävissä laajentunut aikaikkuna, jona aikana kuntoutuksen vaikutusmahdollisuudet ovat suurimmillaan.

jossa oli vastaava tilanne jollain naisella. Siinä se lääkäri puhui siitä afasiasta enemmänkin, mutta ei jäänyt mitään mieleen. Siinäkin sen naisen puhe ja kirjoitus oli ihan käsittämätöntä mongerrusta.

esitetty jakso.

Toinen ei puhunut mitään, toinen sanoin perkele ihan tahtomattaan joka asiaan, he olivat saaneet infarktin jo vuosia sitten, käsittääkseni jollain se tila paraneekin.

jossa oli vastaava tilanne jollain naisella. Siinä se lääkäri puhui siitä afasiasta enemmänkin, mutta ei jäänyt mitään mieleen. Siinäkin sen naisen puhe ja kirjoitus oli ihan käsittämätöntä mongerrusta.

Mä käyn katsomassa.

ap

meillä isä ei puhunut ensimmäisinä päivinä mitään, sitten sanoja ilmaantui hyvin hitaasti. Aluksi isä sanoi vain lyhyitä sanoja, yhdyssanoista vain alkuja, parin sanan lauseita jne. Kuten meitä alussa varoitettiin, puheen kehitys kesti vuosia. Ehkä 2-3 vuoden kulutta vasta tiesimme, mille tasolle puhe ja puheenymmärtäminen jää. Nykyään pärjäämme hyvin isän kanssa, mutta omassa puheessamme käytämme lyhyitä lauseita joissa on "oikea sanajärjestys", eli mahdollisimman yksinkertainen rakenne, isä itse puhuu jo monimutkaisemmin.

Jos moni ihminen puhuu yhtä aikaa, isä ei saa selvää, tietynlainen hahmottaminen on mahdotonta.



Missään vaiheessa ei ollut mitään muita ongelmia esim. liikkumisen kanssa.

Kuntoutusta isä sai pari viikkoa osastolla, sen jälkeen muutama puheterapiakäynti.

spontaania paranemista ensimmäisen puolen vuoden aikana, eli aivit etsivät uusia ratoja. Ei kannata vielä hätäillä, lähikuukaudet näyttävät miten toipuminen etenee. Nyt on vielä niin kauhean vähän aikaa tapahtuneesta, että ennustetta on mahdotonta tehdä. Todennäköisesti tilanne tulee vielä kovastikin muuttumaan, ja tuohan on todellalupaavaa että on noin nopeasti kuntoutunut. Todennäköisesti vaurio ei kokonaisuudessaankaan ole ollut kovin paha.

sitä että ajatuksen ja puheentuoton välillä on katkos. Vaikka kuinka ajattelisi että sanoo kissa niin suusta tulee ulos vain mökellystä ja potilas vielä itsekin tajuaa ettei tuotettu puhe ollut oikein. Älyssä ei ole mitään vikaa. Hyvin ahdistavaa ja stressaavaa, toisaalta kuulijan pitäisi olla ymmärtävinään mutta toisaalta liika "arvailu" toisen yrityksistä tuntuu potilaasta varmaan turhauttavalta.



Olen seurannut vieressä kuinka puheterapia on auttanut hitaasti mutta varmasti enkä koskaan unohda sitä puhelua kun 37v afaatikko soitti ekan kerran minulle ja pyysi puheterapeuttiaan puhelimeen. Pyyntö oli sinnepäin ja toki arvasin ketä kysyttiin mutta vastapuolen helpotus oli ihanaa kuultavaa kun hän tajusi uskaltaneensa ja tulleensa ymmärretyksi.



tsemppiä! Ehkä olisi hetken helpompaa kommunikoida muuten kuin puhumalla, että isäsi saa toipua muuten??

Isä osti hänelee yksityistä kuntoutusta lisäksi ja nyt käsi toimiii...melkein niin kun ennenkin.

Jos olisi jääny kunnallisen varaan äidin käsi olisi jäänyt veltoksi.

Pitää yrittää etsiä sellainen kuntouttaja joka on perehtynyt kyseiseen juttuun...Äitin asuu Etelä-Savossa ja fysioterapeutti löytyi 40 km päästä.

Hän ajoi jopa ajokokeen uudelleen...ja sai ajokortin.Sitkeä kantsii olla ja periksi ei pidä antaa.Se ensimmäinen puoli suotta merkitsee paljon...

Tsemppiä...

http://www.stroke.fi/index.phtml?s=61

tapahtuu aina - yksilöllistä toki, miten paljon. Isälläni oli aikoinaan aika laaja infarkti ja hän toipui siitä täysin. Toivottavasti teidän isänne toipuu myös - sanomattakin selvää, että shokki on valtava, kun työikäinen ihminen sairastuu täysin yllättäen vakavasti. Toivottavasti jaksatte tukea toisianne ja isäänne. Henkinen tuki on hänelle valtavan tärkeää ja potilaan hyvä mielentila edellytys toipumiselle.

Sanat eivät vaan tule oikein. Infarktista on todella lyhyt aika, joten rohkaiskaa isäänne vaan että parantumista vielä tapahtuu kauan. Mikäli liikkuminen yms on palautunut nopeasti, on hyvin todennäköistä, että puhekin paranee vielä ainakin jonkunverran. Mutta muistakaa aina että isänne ymmärtää.

Mun isällä oli myös aikoinaan sama tilanne, toipui lähes entiselleen, myöhemmin kertoi että ymmärsi kaiken, muttei saanut sanoja oikein suusta. Eli yrittäkää kuitenkin olla mahdollisimman "normaaleja" ja sitten tsempata toisianne ja isäänne kun joutuu uudestaan opettelemaan puhumisen.



Paljon joutuu varmaan tekemään töitä ja osan aika parantaa, mutta ei kai voi kun odottaa ja tujea.

Eli siis isäni ymmärsi myös koko ajan täydellisesti kaiken mitä ympärillä tapahtui ja puhuttiin, muttei osannut kertoa sitä meille.



Kuvitelkaa sitä turhautumisen määrää!



Eli, koittakaa vaan ottaa häneen samanlainen kontakti kuin ennen kohtausta, hän varmasti osaa sitä arvostaa!

Yleensä afaattiseen oirekuvaan kyllä liittyy sekä puheen tuoton että ymmärtämisen vaikeutta.



Puheen ymmärtämisen vaikeudet jäävät usein alidiagnosoiduiksi, koska aina potilas itsekään ei tiedosta, ettei ymmärrä, ja saattaa eleillä ja ilmeillä osoittaa, että hyvin on ymmärtänyt.



Eli ei kannata laittaa sen varaan, että afaatikko ymmärtäisi puhetta sujuvasti.

Alle 60-vuotias ihminen, taustalla ei infarktia vaan jokin aivojen kalkkeutuminen tms. häiriö, joka aiheuttaa dementoitumista. Hänellä afasia ilmenee niin, että sanat itsessään ovat ihan selkeitä, äiti ei siis "mongerra", mutta hänen on erittäin vaikea ymmärtää, mitä hänelle sanotaan - kaikki pitää toistaa moneen kertaan ja käyttäen mahdollisimman yksinkertaisia ilmauksia. Lisäksi hänen on vaikea, ellei jopa mahdoton osallistua mihinkään keskusteluun, hän saattaa töksäytellä vähän sopimattomia ja on vielä niin masentunut tilastaan, että kun puhuu, lähinnä valittaa ja haukkuu itseään. Harmittavaahan tämä on, mutta kun asialle ei mitään voi, yritämme pärjätä huumorilla ja tehdä asiat äidille mahdollisimman yksinkertaisiksi.

Afasian muoto on yhteydessä siihen, mihin kohtaan aivoja infarkti on painottunut, ja mitä hermoyhteyksiä on tuhoutunut.

Toisilla ongelmat painottuvat puheen tuottoon, ymmärrys pelaa kyllä. Toiset taas eivät ymmärrä heille suunnattua puhetta, eivätkä välttämättä kykene itsekään puhumaan (paitsi "siansaksaa", joukossa voi olla muutamia oikeita sanoja). Myös lukeminen ja kirjoittaminen voivat häiriintyä, mutta eivät välttämättä. Lievimmillään afasia näkyy sananlöytämisen vaikeutena, sanat ovat koko ajan ikään kuin "kielen päällä".

Kuten joku jo mainitsikin, ensimmäiset puoli vuotta sairastumisen jälkeen kertovat pääpiirteissään sen, missä määrin potilas kuntoutuu. Tämänkin jälkeen kuntoutuminen on mahdollista, mutta yleensä vähäisempää. Puheterapialla, etenkin sairauden alkuvaiheessa, voidaan puheen tuottoa ja ymmärtämistä parantaa, mutta puheterapeuttikaan ei voi varmasti luvata, kuinka paljon menetettyjä taitoja potilas voi saada takaisin.

Myös minä suosittelisin etsimään puheterapeuttia yksityiseltä sektorilta. Resurssipula on valitettava tosiasia useilla paikkakunnilla. Vähäiset resurssit käytetään yleensä alle kouluikäisten lasten puheterapian järjestämiseen.