AFASIASTA! Kauhea hätä perheellä!

Pikku kaupungissa ei ollut puheterapeuttia, mutta isä sai kuitenkin lähetteen 2x10 kertaa puheterapeutille, jos sellainen jostain löytyisi. Sanoivat ettei täällä sellaista ole. Yritin kovasti etsiä, ja soittelin joka paikkaan. Sitten isäni ystävä löysi puheterapeutin, ja olimme tosi onnellisia. Isäni vaan ei ole hyväksynyt uutta sairauttaan, eikä koskaan suostunut menemään terapeutille. Olisi ilmaiseksi saanut 20 käyntikertaa. Edelleen puhe on ihan "puutaheinää".



Ymmärtää kyllä suurimman osan mitä ympärillä tapahtuu, muttei kyllä kaikkea. Jotkut asiat pitää selittää monta kertaa. Muistaa hyvikin joitain vanhoja juttuja, toisia taas ei lainkaan.

Äitini sai aivoinfarktin reilu vuosi sitten, seurauksena afasia ja oikean puolen lievä halvaus. Ensimmäisinä viikkoina sanojakaan ei tullut, vastasti kaikkeen joo. Ikää alle 60. Pikku hiljaa alkoi kuntoutuminen, muistaakseni kuukauden päästä tuli jo sanoja ja pikku lauseita. Tällä hetkellä tilanne on alkuun nähden todella hyvä, puhuu ymmärrettävästi ja ymmärtää kaiken. Väsyneenä tulee sanojen hakemista ja ilmauksen vaikeutta ja ylipäätään puhe kuulostaa "virolaiselta", sanojen painotus sekä sanajärjestys on poikkeava. Mutta onneksi ymmärrämme toisiamme.



Alku oli todella ahdistavaa, malttia vaan teille, on vielä pitkä aika siihen kun tiedätte millaiseksi puhe jää. Äitini sai puheterapiaa tiiviisti ja siitä oli apua, joten kannattaa sitä vaatia. Mikäli ei kunnallisesti tarjota, kannattaa miettiä yksityistä, se nimittäin on myös henkisesti tärkeää sairastuneelle, koska silloin tietää saavansa apua.



Afasia on henkisesti raskasta erityisesti sairastuneelle, mutta myös perheelle. On tuskastuttavaa, kun ei saa sanottua. Hyvin useat afaatikot masentuvat, näin kävi meillekin, mutta äiti sai nopeasti lääkityksen, josta oli heti apua.



Voimia sinulle ja perheellesi!

Puhe oli aluksi hänelläkin aivan käsittämätöntä, yhdestäkään sanasta ei saanut selvää, vaikka isä yritti puhua paljonkin. Hän oli silloin jo yli 70-vuotias ja valitettavasti se kokemus meille jäi, että niin vanhojen kuntoutukseen ei Suomessa kiinnitetä paljoakaan huomiota. Isäkin olisi siirretty terveyskeskuksen vuodeosastolle, mutta äitini vaati saada hänet kotihoitoon.



Puheopettaja piti hankkia itse ja se oli ainakin silloin 7 vuotta sitten todella vaikeaa. Äiti taisi soittaa kaikki maakunnan puheterapeutit läpi ennen kuin yksi heistä suostui ottamaan isän vastaan. Äitini harjoitteli kuitenkin päivittäin isän kanssa sanoja ja kirjoittamista. Hän kirjoitti paperille kaikenlaisia tutttuja sanoja, sukulaisten nimiä, tuttuja paikannimiä jne. Puhe parani n. vuoden aikana hyvin paljon alkutilanteesta. Isä tuli toimeen itsekseen, pystyi juttelemaan muiden kanssa jne. vaikka välillä hän saattoi sanoa juuri päin vastoin kuin mitä ajatteli eli sanoi "ei", vaikka tarkoitti "kyllä". Lisäksi hänen oli vaikea keskittyä, jos useampi ihminen puhui samaan aikaan.



Isäni kuoli muuhun sairauteen n. 3 vuotta sitten ja ruumiinavauksessa todettiin, että hän oli saanut laajan, syvälle aivokudokseen ulottuneen aivoinfarktin. Sellaisestakin voi siis toipua suhteellisen hyvin. Isäsikin on vielä nuori, joten toivotaan, että hänen tilanteensa paranee vielä paljon.



Yksi asia, milä kannattaa muistaa on, että aivoinfarktipotilaille tulee usein myös masennuskausi. Meilläkin isä ei välillä halunnut mennä ulos, kun pelkäsi tuttujen tapaamista ja oli muutenkin toivoton toipumisensa suhteen. Älkää siis lannistuko.

Mutta muistakaa aina että isänne ymmärtää.

Puheterapeutti oli testannut isää joillain testeillä. Tulosten mukaan isällä on ymmärtämisen vaikeuksia. Ei ollut pystynyt näyttämään tutuista esineistä mitään. Ei ollut esimerkiksi tunnistanut kynää tai vasaraa tai siis ei ymmärrä niitä sanoja :-( Ja tietenkin on siis puhumisen ongelmia, sehän oli ihan puuroa.



Kuulemma ensi viikolla isä pääsee kuntoutusosastolle. Mä katsoin puheterapeuttiliiton sivuilta listan paikallisista puheterapeuteista ja alan maanantaina soitella. Sairaalan puheter. sanoi kyllä, ettei ole oikein realistista löytää puheterapeuttia, kun suurin osaa tekee töitä lasten kanssa.



Olen nyt netistä etsinyt tietoa afasiasta ja jotenkin alkaa asiat hahmottumaan. Taidan ensi viikolla ottaa yhteyttä myös Afasialiittoon ja pyytää esitteitä tms. Kaiken maailman kurssejakin on aiheesta, mutta eihän sellaisten aika ole vielä, kun isän sairastumistesta on niin vähän aikaa...



Kauhistuttaa kyllä isän psyykkinen tila. Hän on aina tehnyt paljon töitä ihmisten kanssa ja tottunut olemaan itsenäinen. Nyt hän ei pysty edes nimeänsä sanomaan :-(



ap

Hei! Valmistun kohta puheterapeutiksi ja kirjoituksesi pisti silmään. Asutte ilmeisesti pienellä paikkakunnalla jos noin vaikeasti afaattiselle henkilölle ei ole resursseja puheterapiaan. Isäsi kunto ja puhekyky jossain määrin varmasti kohenee myös spontaanisti tuosta vielä, mutta puheterapia on kuntoutumisen kannalta oleellista. Jos kunnallista tai kelan kustantamaa puheterapiaa ei ole saatavilla, selvittäkää yksityiset.

Käytännön vinkkejä isäsi kanssa kommunikoimiseen: puhukaa hitaasti ja yksinkertaisia lauseita, välttäkää turhaa taustamelua keskustelutilanteissa. Vaikeastakin afasiasta voi kuntoutua hyvinkin, mutta kuntoutumista on vaikea ennustaa. Yleensä ajatellaan, että kognitiiviset taidot säilyvät normaaleina, mutta kielellinen hahmottaminen on vaikeutunut. Afasia ja dysfasialiitosta saatte enemmän tietoa. Voimia teille!