Viiltely.. miten aikuinenkin ihminen voi sellaiseen

Se voi olla keino helpottaa tuskaa tai sitten saada itsensä takaisin harhoista todellisuuteen tai sitten jotain ihan muuta. Tervettä se ei kuitenkaan ole. Ja jos ei ihan pintanaarmuista kyse niin tuskin pelkkää huomionhakuakaan.

pidimme paljon yhteyttä, käytiin joskus syömässä yhdessä ym. en huomannut hänessä mitään ouota. Sitten yks päivä hän soitti ja kertoi ettö oli joutunut sairaalaan viiltelyn ja paniikkihäiriön takia. Minä pidin ihmisenä hänestä mutta sen jälkeen hän ei kai enää halunnut tavata minua, eikä vastannut tekstareihin. Mietin että mitä minä tein sitten väärin..

että kipu tuntuu siihen verrattuna helpottavalta. En ole itse varsinaisesti viillellyt, mutta nipistänyt jne.

t.viiltelijä

ELi kun henkisesti on liian paha olla, eikä sille pysty tekemään mitään tai sitä lievittämään mitenkään, ihminen yrittää purkaa sen henkisen kivun johonkin fyysiseen ja oman mielen ulkopuolella olevaan. Sen yrittää ikäänkuin "kokea pois". Tiedättehän, samalla tavalla kuin silloin kun on hirveä oksetusolo, työntää sormet kurkkuun ja kun maha on tyhjentynyt, oksetus helpottaa. Sitten voi mennä sänkyyn nukkumaan ja herätä huomenna terveenä. Tai viimeisillään raskaana kun olo on hirveä, sitä toivoo että eikö se nyt jo syntyisi, vaikka synnytyskin on kauheaa, niin sitten se on kuitenkin ohi. Samalla lailla sitä "toivoo" että viiltelyllä paha oli tulisi kerralla ja menisi sitten pois, eikä vaivaisi koko ajan.



Eihän se oikeasti toimi niin, mutta kun on tosi huono olo ja ihan väsynyt, edes hetken helpotus tuntuu vaivan arvoiselta.



Viiltelyn takia ei yleensä joudu sairaalaan, koska verenhukka on pieni. EIkä se ole huomion hakua, useimmat peittää jäljet mahdollisimman tarkkaan (eikä viillä mihinkään ranteeseen, vaan esim olkavarteen tai reiteen). Sairaalaan vievät tulehdukset ja se, että ennen pitkää tuo ajaa henkisesti vielä ahtaammalle ja sitten saa paniikkikohtauksia ja psykoosin ja NIIDEN takia joutuu sairaalaan.

Itse kyllä olen joutunut useasti sairaalaan viiltelystä, mutta siis "vain" päivystykseen tikattavaksi. Psykiatriseen sairaalaan ei niin helposti päästä/jouduta. t.6.

En voi käsittää. Mielenterveysongelmat ovat yleisisä ja täysin ymmärrettävä ilmiö, mutta tätä en käsitä, enkä ikinä usko että olisi läheskään niin yleistä kuin Hesarin jutussa väitettiin.

Aloitin viiltelyn naarmuttelemalla ihoa, koska kuvittelin sillä tavalla tekeväni itsemurhan. Olin silloin 13. Viiltely jatkui ja paheni ja vaadittiin kymmeniä ellei satoja viiltokertoja ennen kuin ensimmäisen kerran viilsin niin pahasti, että valtimo aukesi. Sen näköiset ovat kyllä ranteenikin. t.6

jotka naarmuttelevat ranteitaan helpotuksen toivossa. Eli kaikki eivät varmaankaan ole viiltäneet useita senttejä syviä haavoja, joihin tarvitaan kymmeniä tikkejä. t.6

[quote author="Vierailija" time="30.10.2009 klo 15:00"]

En voi käsittää. Mielenterveysongelmat ovat yleisisä ja täysin ymmärrettävä ilmiö, mutta tätä en käsitä, enkä ikinä usko että olisi läheskään niin yleistä kuin Hesarin jutussa väitettiin.

[/quote]

Pidin viiltelyä hölmönä ja typeränä,kunnes erään ryyppyreissun jälkeen aamulla heräsin jalka silvottuna.. Hämäriä väläyksiä siitä on että viiltelin, kerta kerralta syvemmälle samaa haavaa.. ilman että sattuisi. Ei se ei sattunut, se ei tuntunut millekkään. Veren näkeminen, vuotavat haavat... ne aiheuttivat kivuttomaa hurmiota joka pakottaa aina vaan viiltämään lisää..
Seuraavana päivänä jalka on kipeä, todella kipeä ja jokainen askel sattuu..
Se ei kuitenkaan estä uuden ahdistuskohtauksen tullen viiltämään lisää.. vanhojen rupien päältä, polvesta nilkkaan pystysuunnassa...
Olo on vain niin kertakaikkisen sietämätön että tekisi mieli juota ulos nahoistaan.
Kun 25 vuotta elämästä on vain pelkkää epäonnistumisien sarjaa, henkistä väkivaltaa, uhkailua yms.. alkaa siinä vahvemmallakin mielenterveys rakoilla..
lisäksi syömishäiriö jonka ansiosta olen laihtunut tähän mennessä 23kiloa.