Pakko purkaa sydäntä! Sisältää miehen haukkumista!!

harkitsemaan miehen vaihtoa! Haluan oma-aloitteisen miehen jolla on mielipiteitä! sellaisen jolle ei tarvitse leikkiä äitiä vähän väliä!!!!

vihainen tunnut olevan. Ei kauheena tee mieli kommentoida tuollaista räyhäämistä. Sanotkohan asioista samaan tyyliin miehelleski? Jos näin on, niin en ihmettele miehesi kommentteja. Jos taas miehesi on noin nössö kuin kuvailet niin en ihmettele sinun reaktioita. Emme me ulkopuoliset pysty sanomaan juuta eikä jaata tilanteeseenne,kun tilanteesta on vain yhden osapuolen näkemys.



Menkää parisuhdekurssille niin opitte kommunikoimaan keskenänne!

Helpottiko?

meidän mies oli pitkään vähän samanlainen. Kun siltä kysyi, mitä se haluaisi esim ruoaksi kaupasta, se oli "kiltti" eikä halunnut mitään, tai kaikki sopi, ihan mitä vain mä halusin. mutta sitten jos mä tässä vaiheessa valitsin väärin, esim ruoaksi makaronia perunan sijasta, niin kotona sitten mökötettiin kun hän ei ikinä saa mitä haluaa ja aina vaan tehdään kuten mä haluan.



Muutaman kerran asiasta huomautetttuani mies alkoi lopulta saada vähän useampia sanoja suustaan.



Mutta edelleen meillä on niin, että minä pidän huolta niistä asioista, joita itse pidän tärkeinä. Mies pitäköön sitten niistä joista itse pitää tärkeinä. Jos hän halua mennä kavereilleen, menköön. Mutta siihen patistaminen ei ole mun asiani. Hänelle jää kyllä aikaa, en minä koko viikkoa ohjelmoi.

En todellakaan miehelle tohon tyyliin avaudu! En vaikka kuinka vihainen olisin! Ne viimeisetkin omatoimisuuden rippeet karsiutuvat ja sen jälkeen mies ei varmaan saa kulliakaan pystyyn ilman että käsken!! Ja jos sanon mielipiteeni nätisti ja asiallisesti niin mies ottaa kaapista marttyyrin viitan ja suutuu niin saatanasti!! Huutaa ja haukkuu mua omahyväiseksi paskaksi.



Tällä hetkellä parisuhdeterapia kuulostaa maailman vähä-älyisimmältä touhulta! Nään oikein sieluni silmin kun minä selitän siellä kuinka rakastan miestäni ja joskus (JUMALISTE AINA!!) minua harmittaa kun mies on niin öö.. aloitekyvytön (SAMATON PASKA) ja sitten terapeutti kysyy miehen mielipidettä niin se armas mieskulta sanoo vittu pitkän hiljaisuuden jäljeen: ööö..ööö.. en mää tiedä (AAAAAAAAARRRRGGGHH!!!!)-ap

Ei tuu ees tupakkalakosta mitään kun koitan välttää miehelle kilahtamista. Oikeasti, joku kaunis kerta istutan sen tuoliin ja huudan niin että kämppä raikaa!! Ei ole yhtään mun tapaista mutta jospas sitten toi mies ymmärtäisi jotain. Kaikki muut konstit parisuhdeterapiaa ja kunnon kilahtamista lukuunottamatta on jo koitettu! -ap

kauppaan ja ostaisi nälkäänsä ruokaa? Hän istuisi sohvattoman olohuoneen lattialla, kunnes kuolisi nälkään, samalla kun ulosottovirasto ulosmittaisi laskurahoja hänen palkastaan? Ihanko tosi?



Vai oliskohan nyt niin, että miehesi ei hoida näitä asioita, koska sinä mahdollistat hänen avuttomuutensa+ - Monessa perheessä nainen ottaa sellaisen käskyjen jakelijan roolin ja miehet sitten turtuvat lapsen tasolle. Käskytettäväksi. Surullista.



Voiskohan nyt olla niin, että vikaa on sinussakin? Että sinun mielestäsi sinun tapasi elää ja hoitaa asioita on se oikea, jota miehenkin pitää noudattaa. Tyyliin viikon ruokalista nyt on vain tehtävä etukäteen ja käytävä kaupassa sen mukaisesti. Mitä, jos miehesi haluaakin käydä kaupassa spontaanisti, silloin kun ruokaa tarvitaan eli on nälkä?



Mitäs jos kokeilisit jonkin aikaa vain hoitaa omat asiasi. Maksa omat laskusi ajallaan ja tee ruokaa vain itsellesi. Ei sinun pitäisi olla vastuussa aikuisen miehen tekemisistä. Mitä se sinun nenääsi nyppii, jos miehellä sitten on nälkä tai jokin oma lasku maksamatta?



Olsiko muuten kannattanut valita kumppani, joka elää samalla tavalla kuin sinä ja osaa huolehtia omasta osuudestaan käskyttämättä?

en miehenä voisi tuoda omia mielipiteitä ääneen kovinkaan helposti. Paitsi huutamalla päin näköä että "turpa kiinni". Ehkä teidän kannattaisi erota. Miehesi vaikuttaa tasa-arvoiselta(ei komentelijalta) ja sinä olet komentelija. Tarvitset kumppaniksi hiljaisen hissukan jota voi dominoida mielensä mukaan.

Vai ymmärsinkö oikein?

koostuu siitä, että SINÄ suu vaahdossa selität oman näkemyksesi ja mies - sen kuunneltuaan - on sitten hiljaa? Mitäs jos muuttaisit tätä mielikuvaa vaikka sellaiseksi, että menette parisuhdeterapeutille ja SINÄ kuuntelet, miten MIEHESI kokee arkenne ja sinun hahmosi parisuhteessa ja sitten sinä VASTAAT siihen.



Ehkä mies ei osaa tehdä mitään, kun sinä aina KERROT mitä pitää tehdä ja jopa mitä pitää ajatella. Ehkä miehesi ei saa sanaa suustaan parisuhdeasioissa, kun ei tiedä, mikä olisi "oikea" vastaus...



Ja jos mies ei saa aikaiseksi mennä sohvakauppaan, osta itsellesi yhden hengen nojatuoli ja anna sen istua lattialla. Eipähän ole sinun kankkusi, joka siitä kärsii. Lakatkaa paaposta niitä miehiä!

Kahden aikuisen ihmisen liitossa ei tosiaan toisen kuulu jaella käskyjä siitä, mitä tehdään ja milloin.



Ja mene sinne Matille ja Merville ilman miestä. Jos mies haluaa istua kotona, hänellä kai on siihen oikeus. Ja jos taas et halua kyläillä yksinäsi, hanki mies, joka on kiinnostunut kyläilystä.



Ihme valitusta.

mieheni menee kyllä kauppaan kun on nälkä. Arvaa mitä hakee!? Jumankavita paketin valmismaksalaatikkoa ja hk:n sinisen! Kyllä, miehelle ei tule mieleen, että minäkin voisin kaivata jotain murkinaa samaten kuin lapsi.



Käyn kaupassa itse spontaanisti, eli silloin kun tarvitsee, ostan sitä mitä puuttuu KOKO PERHEELLE. Meillä ei ole viikon ruokalistoja tai siivouspäiviä. Laskut maksetaan silloin kuin muistetaan, kuitenkin ennen eräpäivää. siivoan silloin kun siltä tuntuu. Tarpeen mukaan kaikki.

Vain ja ainoastaan minä järjestelen koristetyynyjä sohvalla, koska se on vain minulle tärkeää, vain minä siivoan vaatekaappeja (en miehen, enää) koska se on minulle tärkeää. Jos miehen paskaiset sukat on lattialla, en huomauttele enkä vie pyykkikoriin. Kyllästyin siihen, sanoin, että heitän ne joka kerta vaatekaappiin takaisin ja niin olen tehnytkin.



Miehen talvitakki meni rikki viimetalvena ja sitä ei ole enää. Mainitsin ohimennen kaksi kertaa, että pitäisikö SINUN mennä kauppaan hakemaan takkia ennen kuin tulee kylmä, ei ole mennyt ja jos ei mene niin kulkekoon ohuessa takissa. Minä en sitä hae enkä edes lähde mukaan kertomaan millainen olisi minusta hieno.



Kyllä alkaa pikkuhiljaa tuntua, että minun tapani elää ja käyttäytyä / tehdä asioita on se ainoa oikea kun miehellä ei ole mitään mielipidettä mihinkään!!

Ja kyllä, omat toiminta tapani ovat muuttuneet radikaalisti vuosien saatossa. Joskus minulla oli tarkat rutiinit, joiden kanssa kaiken organisointi oli helpompaa ja yksinkertaisempaa. Tämän paskahousun kanssa eläessä olen luopunut niistä kun mies ei niihin taipunut vaikka kuinka olisin komentanut ja käskyttänyt. -ap

Tiedän tunteen.

Kun raivo on laantunut, suosittelen ratkaisukeskeisyyttä.



1. Kauppa

Meillä ihan sama juttu. Kaikki ehtii jo olla loppunut, ennen kuin mies menisi kauppaan ja toisi sitten ne välttämättömimmät (maitoa ja leipää) miettimättä kokonaisuutta yhtään pidemmälle.



Ratkaisu: Jääkaapin oveen lappu, johon MOLEMMAT kirjoittavat, kun jokin tuote alkaa olla lopussa ja sitä pitää ostaa. KESKUSTELU siitä, kumpi menee kauppaan ja koska, samalla voidaan vielä yhdessä miettiä, tarvitseeko vielä jotain muuta. (Muista myös kehua miestäsi: ai sä toit tätä leipää, tää onkin tosi hyvää!) Ja kun menet itse kauppaan, kysyt aina "Mitä pitäis tuoda?" niin mies alkaa tajuamaan (luulemaan) että hänen sanallaan on jotakin merkitystä!



2. Miestä on helevetin vaikea saada ehdottamaan yhteistä tekemistä, jos on (mitä ilmeisemmin) tympiintynyt teidän elämään ja haluaisi vaan olla möllöttää omassa rauhassa. Mutta jos et hermoile sille, olet hyväntuulinen ja puhut (usein) ihan ohimennen, että olisi kiva tehdä jotain tai mennä johonkin, niin EHKÄ saat yllätykseksesi miehen ehdottamaan jotakin. Olen huomannut, että jos kysyn "Oisko sulla jotain suunnitelmia tälle viikonlopulle?" kysymyksessäni kuuluu vittuuntuneisuuteni ja raivo siitä, että TIEDÄN ettei mies ole luonut ajatustakaan sille, että tekisimme jotain yhdessä. Mies aistii äänensävyn, vastaa kielteisesti, vitutus yltyy jne.



Yllätyksekseni ehdotuksia on alkanut tulla, jos olen elänyt omaa elämääni, lakannut vaatimasta ja valittamasta. Se tuntuu tosi surulliselta ja yksinäiseltä ja voi purkautua isona riitana jos sitä jatkuu viikkoja ja mies ei todellakaan muista olemassaoloasi. Jos mies kuitenkin jotain ehdottaa (leffan vuokrausta, kävelylenkkiä tms.) niin siihen kannattaa tarttua ja tuoda myös esiin, että se on sinulle tärkeää. Mies ei välttämättä tajua, että sinusta on kivaa jos menette yhdessä katselemaan sohvia. Sano se hänelle.



Ja muuten, minustakin tuntuu, että kaikki on omassa vallassani. Remontti, hankinnat, seksi, ihan kaikki. Kun nainen on vahva, on miehen vaikea päästä ottamaan sitä miehen roolia. Itse kaipaisin sitä, että mies vie ja minä vikisen. Mutta vaikeaahan tämä on. Naisena tuntee olevansa aika yksin ja epänainen. Nainen alistaa "dominoivalla" käytöksellään, mutta myös miehen vetäytyneisyys ja passiiviseisuus on yksi "väkivallan" muoto. Nainen mielletään helposti "valittavaksi akaksi" ja vetäytyvä, saamatonkin mies "uriksi". Se on surullista.



Halusin siis yhteenvetona sanoa, että ymäärrän ja jaan raivosi. Mutta valitettavasti miestäsi et voi muuttaa, omaa toimintaasi voit.

Meinasin muuten itse tehdä aloituksen samasta aiheesta, tosin ehkä hiukan hillitymmin sanamuodoin... Mutta miksi minun pitää olla aina se, joka huolehtii kaikesta?!? Jos minä en käy kaupassa/kirjoita miehelle kauppalistaa, jääkaappi on tyhjä. Jos minä en pyydä (ja sitten seuraavassa vaiheessa käske) leikkaamaan nurmikkoa/vaihtamaan talvirenkaita/maksamaan laskuja/lähtemään lasten kanssa ulos/keksi itse esimerkki, se jää tekemättä. Ja sitten kun se lopulta tehdään, se tehdään "marttyyrina", kun "aina pitää valittaa ja puhua niin kiukkuisesti" ja "olisin minä sen itsekin osannut hetken päästä tehdä". Niin niin, mutta kun meillä on edelleen tuolla lumisateessa puutatahrakalusto; laskuja ei makseta vahingossakaan ennen eräpäivää; lapset viedään ulos puoltatuntia ennen ruoka-aikaa (jos silloinkaan); talvirenkaat vaihdettiin siinä vaiheessa, kun oli jo oikeasti vaarallista lähteä aamulla liikkeelle jne.



Oikeasti ottaa päästä!!! Ja yritän kyllä olla nalkuttamatta ja odottaa, että mies hoitaisi hommansa yhdellä tai kahdella pyytämisellä. Sitten vain vaikenen. Vessan lamppu on nyt ollut viikon vaihtamatta, mutta kun siellä näkee jos jättää oven auki. Ja vauvan hoitopöytää ei tarvitse koota vielä, tässähän on vielä kuukausi laskettuunaikaan (ja puhtaat vauvan vaatteet ja muut tavarat odottavat muovipusseissa makuuhuoneen nurkassa). Eikä tuo puutarhakalusto tuolta ulkoa mihinkään karkaa, varsinkaan kun se on kohta jäätynyt maahan kiinni...



Kaikkein käsittämättömintä tässä kaikessa on se, että työasiansa mies kyllä hoitaa täysin moittettomasti. Hän on siis keskitason esimiestehtävissä ja kovasti hänen työpanokseensa ollaan tyytyväisiä. Ilmeisesti työ on sitten niiiiin raskasta ja vaativaa, ettei kotona voi laittaa tikkua ristiin edes vapaapäivänä, saatikka työpäivän jälkeen.



Kiitos, kun sain avautua :) Ja ap:lle iso halaus. "Ihanaa", että jollakin muullakin on samanlainen saamaton lusmu miehenä.

Mä ihmettelen sitä, miten miehen on niin vaikea tehdä kotitöitä, jos on yksin illan kotona lapsen kanssa. Osallistuu kyllä normaalisti kotitöihin, mutta jos viettää kahdestaan aikaa lapsen kanssa kotona, ei saa edes tiskikonetta tyhjennettyä, tai uutta laitettua päälle. Kaikki ruoka-astiatkin jäävät pöydälle ruokailun jälkeen. Onneksi ruoan saa sentään laitettua ja kaupassakin käytyä!



Mutta voitte kuvitellä miten nyppii, kun itse esim. niin sairaana ettei pystyssä pysy ja samalla näkee, miten kodista pikkuhiljaa tulee läävä. Päätin, etten sano asiasta mitään, ja tuloksena oli, ettei mies viikon aikana saanut tiskikonetta kertaakaan päälle, pyykkikoneesta puhumattakaan. Huoh.

Onko naiset näin tekopyhiä/v****maisia/empatiakyvyttömiä vai mitä????

Ihmiselle on todella terveellistä tuulettaa tunteitaan, ap vaikuttaa railakkaalta, fiksulta tyypiltä! Ihan käsittämättömiä vastauksia tosiaan!!!

Mä ymmärrän sua ap niiiiin hyvin! Tuli jo mieleen että onkohan mun miehellä kaksoiselämä... Joo kyllähän mun mieskin menee kotipitsaan ja ostaa saarioisten maksalaatikkoa ja pesee pyykkiä ja herää aamulla ja ostaa sohvankin joskus jos on tarpeen. MUTTA Kysymys on siitä että arki pitäisi saada rullaamaan- asiat hoitaa ajallaan, koska koko ajan tulee lisää asioita, jonkinlaiste siirovusrutiinit, sitä suht terveellistä ruokaa pitäis ainakin lasten saada suht säännöllisesti. Täällä taitaa suuri osa näistäkin vastaajista olla läheisriippuvaisia miehenhyysääjiä:((( Meillä mies kyllä tekee tarvittavat (hänen mielestään) ajallaan, mutta sillä ei ole mitään tekemistä mun mielestä toimivan arjen, hyvän elämän eikä pahemmin lastenkaan (taas mun käsityksen mukaisen) tarpeiden kanssa. Jos mä ajattelen et lapset tarvii ulkoilua, terveellistä' ruokaa, hyvät vaatteet, mies ei niitä tee ni mun kuorma kasvaa kasvamistaan, jos haluan toimia mielestäni oikein. koska hänen mielestään on ok että syödään muroja ja valmisruokaa.

Avainsana tässä jutussa on se, että mies joka ei hoida osuuttaan siitä yhteisestä perhe-elämän ja hyvinvoinnin kakusta KUORMITTAA vaimonsa yli voimien. Tai sitte vaimonki pitää laskea vaatimustaso siihen flegmaattiseen, välinpitämättömään tasoon.

ja munkin mies jaksaa vittuilla toimimattomista asiista, mutta ei halua saada mitään toimimaan.

Itse olen jo selvinnyt masennuksesta sun muusta, sain tevreysongelmia liian raskaasta elämäntuilanteesta ja eroa harkitsen.

ap jaan niin tunteesi!