muita joita jännittää hirveästi vanhempainvartit yms?

meidän lapsella on ollut paljon vaikeuksia erilaisissa asioissa, hänellä on aspergerin syndrooma ja aina kun näen jonkun opettajan tai kaverin vanhemman, jännittää ja pelottaa, että mitä nyt on tulossa. Onneksi palaute joskus on positiivistakin.

Ja minulla on niitä jokaisen oppilaan vanhemman kanssa.



Jännitetään yhdessä. Lapsen parastahan molemmat haluamme.

Mulla nousee kylmä hiki pintaan, jos opettaja soittaa, enkä tiedä asiaa..

Luulin ettei opettajia jännitä mikään. Jotenkin pelkään että opettaja tarkkailee ja arvostelee että minkälainen tuokin otus on jne.. En osaa olla rennosti ja pelkään että puhun ihan typeriä

on kertonut jännittämisestään. Aina ei ihan kaikkia vanhempia jännitetä, mutta joitakin yleensä ainakin. Pääasia, että hommat tulee siltä jännittämisestä huolimatta tehdyksi.

Luulin ettei opettajia jännitä mikään. Jotenkin pelkään että opettaja tarkkailee ja arvostelee että minkälainen tuokin otus on jne.. En osaa olla rennosti ja pelkään että puhun ihan typeriä

vanhempainvarttiin tulee nyt nimittäin myös koulupsykologi, koska pojalla on keskittymisongelmia. Diagnoosia ei ole, mutta hermostuttaa se mitä mieltä ope on asiasta. Ja lisäksi kouluympäristö jännittää minua tai ainakin se tuntuu epämiellyttävältä ihan aina, koska omat kouluajatkin olivat aika turhauttavia.

Ei jännitä enää mikään, ei opettaja, pappi eikä poliisi



Joskus käsi vapisi kun poliisille piti näyttää ajokorttia, nyt vaan naurattaa kun tulee palautetta maksulapun ja vihaisten kommenttien muodossa.

Luulin ettei opettajia jännitä mikään.

Itse olen LTO ja suorastaan pelkään kasvatuskeskusteluja. Osa vanhemmista on erittäin vaativia, syyttelee ja sysää vastuun lapsen kaikista ongelmista päiväkodille.

Onneksi toiset vanhemmat taas ovat fiksuja, asiallisia ja yhteistyökykyisiä. :)

Joskus käsi vapisi kun poliisille piti näyttää ajokorttia

varashälytin rupesi huutamaan ja kohta oli vartija viemässä minua takahuoneeseen tarkistettavaksi.

Tiesin tietenkin olevani syytön, mutta tilanne on todella kiusallinen, kun mummot katsoivat "rikollista" niin pahasti. :(

Vartija sitten aikansa sohi minua jollain piippauslaitteella, ja lopulta hälytyksen syyksi paljastui äskettäin toisesta kaupasta ostamiini kenkiin jäänyt viivakooditarra.

Minä olin vain tyytyväinen, kun päiväkodin keskusteluun saatiin mukaan "normitädin" lisäksi erityislastentarhanope. Lapsen keskittymiskyvystä oli tullut noottia ja oli kiva saada jutella asioista rauhassa ammattilaisten kanssa.



Lapsen parhaaksihan siellä ollaan. Jos te koette opettajat ja muut pelkästään uhkaksi, niin ei lapsennekaan saa tarvitsemaansa tukea.

Jos joudun kaupassa ollessani esim. kaivamaan nenäliinan esille tai muuten pistämään käden taskuun tai laukkuun, alan heti mielessän laatia puolustuspuheita sen varalta että joku luulee mun varastavan... Vaikka kukaan ei tietenkään koskaan ole sellaisesta syyttänyt, kerrankos keski-ikäinen äitihenkilö nyt taskustaan nenäliinan kaivaa.

varashälytin rupesi huutamaan ja kohta oli vartija viemässä minua takahuoneeseen tarkistettavaksi. Tiesin tietenkin olevani syytön, mutta tilanne on todella kiusallinen

Jos te koette opettajat ja muut pelkästään uhkaksi, niin ei lapsennekaan saa tarvitsemaansa tukea.

Mua voi jännittää tällaiset asiat, mutta ei siksi että opettaja tms. olisi UHKA vaan siksi että on jännittävää kuulla ulkopuolisen palautetta oman lapsen asioista.

Jos joudun kaupassa ollessani esim. kaivamaan nenäliinan esille tai muuten pistämään käden taskuun tai laukkuun, alan heti mielessän laatia puolustuspuheita sen varalta että joku luulee mun varastavan... Vaikka kukaan ei tietenkään koskaan ole sellaisesta syyttänyt, kerrankos keski-ikäinen äitihenkilö nyt taskustaan nenäliinan kaivaa.

varashälytin rupesi huutamaan ja kohta oli vartija viemässä minua takahuoneeseen tarkistettavaksi. Tiesin tietenkin olevani syytön, mutta tilanne on todella kiusallinen

vanhempainvartit, hienoa että ap kirjoitti asiasta! :) Minua jännittää, osaanko kertoa kaikesta tarpeellisesta ja jos on vaikeita asioita, niin osaanko sanoa ne oikein loukkaamatta vanhempaa. Jännittää voi siis opea ja vanhempaa :) Hyvä aloitus ap, todella! Toivottavasti tulee asiallinen keskustelu :) Yritetään ottaa rennosti niissä keskusteluissa, molemmat olemme samalla asialla eli oppilaan parhaaksi yritämme toimia.

Riittää jos kaupassa vastaan puhelimeen, niin siinä vaiheessa kun puhelin pitäisi laittaa takaisin kassiin, niin tulee sellainen syyllinen olo. Että luuleeko muut ihmiset että laitan jotain kaupan kamaa kassiini. Ihme juttu muuten.

Noita koulukeskusteluja en ole koskaan jännittänyt, meillä kolme kouluikäistä lasta ja kahden kohdalla aina ollut opettajan lisäksi erityisopettaja ja toisinaan psykologikin paikalla. Mukavia ihmisiä ja yhteistyö sujunut hyvin.

Jos joudun kaupassa ollessani esim. kaivamaan nenäliinan esille tai muuten pistämään käden taskuun tai laukkuun, alan heti mielessän laatia puolustuspuheita sen varalta että joku luulee mun varastavan... Vaikka kukaan ei tietenkään koskaan ole sellaisesta syyttänyt, kerrankos keski-ikäinen äitihenkilö nyt taskustaan nenäliinan kaivaa.

varashälytin rupesi huutamaan ja kohta oli vartija viemässä minua takahuoneeseen tarkistettavaksi. Tiesin tietenkin olevani syytön, mutta tilanne on todella kiusallinen

minua jännittää kaikki sosiaalinen kanssakäyminen, hassua kyllä omassa työssä ei niin paljoa eli uskon että kukaan töissä ei uskoisi sitä. Kaikki muu, oli se sitten lasten vanhempainilta, pikkujoulu, harrastus tms. niin jännitän paniikkiin asti:(

aluksi. Samoin kuin ne päiväkodin keskustelut. Mutta nyt vanhemmiten olen kai jotenkin "parkkiintunut" enkä enää jännitä. Vai olisinkohan aikuistunut minäkin ja päässyt tuntemastani lievästä opettajapelosta..? ;)



Valmistaudun kyllä aina hyvin, katson lapsen kanssa hänen omat arviointinsa osaamisestaan ja juttelemme niistä. Kirjoitan ylös, jos on jotain erityistä, josta haluan muistaa sanoa.



No, nyt kyllä taas ihan pikkuisen jännittää kun esikoinen meni seiskalle ja luokanvalvoja on ennestään minulle täysin tuntematon. Toivottavasti osoittautuu yhtä hyväksi tyypiksi kuin kaikki entiset juttelukumppaniopet!

saa jutellal lapsen asioista "ulkopuolisen" aikuisen kanssa kahvitellessa.





(meillä on siis tapa että ope tulee kotikäynnille kerran vuoteen)

ei jännitä vanhempainvartit, mutta usein huomaan kuinka oppilaat ja heidän vanhempansa ovat aluksi jännittyneitä. Tilanne helpottuu huoltajien suhteen yleensä nopeasti, kun aluksi vaihdetaan muutama sana rupattelutyyliin, ennen vaikeisiin asioihin ryhtymistä. Oppilaat ovat usein keskustelun loppuun saakka aika varpaillaan ja huokaisevat helpotuksesta vasta kun tilanne on ohi.



Vanhempainvartit ovat todella hyödyllisiä ja tärkeitä!

T. Yläkoulun ope