miksi viedä isompi sisarus hoitoon ja olla itse kotona vauvan kanssa?

Vauva kun on sitä sorttia joka viihtyisi koko ajan sylissä, huutaa kantoliinassa ja rintarepussa kuitenkin. 3-vuotias on kova menemään ja jossei mm. pääse ulos vähintään kahdesti päivässä ja saa muuta tekemistä kuin kotona nyhväämisen, juoksee sitten ympyrää ja kiusaa vauvaa. Sunnuntaina emme käyneet missään ja kyllä sen päivän jälkeen tuli taas vannottua että ei koskaan enää...kaikki huipentui esikoisen raivariin ja meillä on siitä nyt muistona hajonnut kello.



Kun päiväkotirytmi on kunnossa (5-7 tuntia 4-5 päivänä viikossa pienessä, tutussa ryhmässä), tuollaista riehumisongelmaa ei esiinny juuri ollenkaan. Lapsi selittää innoissaan mitä ovat puuhanneet minäkin päivänä, toki myös kinuaa huomiotani muttei sentään kiusaa vauvaa. Sanokaa ihan mitä haluatte, mutta meidän perheelle paras ratkaisu oli selkeästi tuo päiväkodissa pitäminen. Olen pahoillani jos jonkun elämä siitä kärsii niin paljon että pitää täällä syyllistää ja haukkua kaikki kotona olevat.

isompi lapsi hoitoon, vanhempi kotona vauvan kanssa. Kenen etu tämä on? Eikö se isompi kaipaa vanhempaa ja koe itsensä hylätyksi.Kysyn vaan. Onko pakko hankkia lapsia jos ei halua hoitaa niitä itse.

jos 3 vuotiaana riehuu niin, ettei vanhemmat pärjää sen kanssa.



Miten meinaatte pärjätä kun se on kouluikäinen tai murrosiässä?

niin negatiivisesti (riehuu ja kiikkuu seinillejne..), etteivät taitaisi paljon surrakaan jos sikainfluenssa iskisi....



Olis elämä (ja ne sunnuntait) ainakin helpompia sen jälkeen.

Onko se niin työläs raahautua ulos sekä vauvan että isomman kanssa? Entä kerhoilla, puistoilla ja kyläillä, että lapsi saa seuraa? Joutuuhan hoitajatkin selviämään monen pienen kanssa joista osa voi olla vasta 9 kk ulos ja muutenkin hoitamaan kaikkien päiväunet, ruuat, vaipottamiset jne. Miten oma vanhempi ei selviä oman lapsensa kanssa, oli niitä kaksi tai kolme? Lapsi viedään suureen laumaan kamalaan hälyyn, jossa kukaan ei jouda sylittämään eikä hellimään, isommat lapset kiusaa ja ruoka on usein ala-arvoista. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, kyse on puhtaasti



ITSEKKYYDESTÄ, LAISKUUDESTA, MUKAVUUDENHALUSTA, HENKISESTÄ VELTTOUDESTA, YHTEISKUNNAN HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ, VÄHÄISISTÄ TUNTEISTA OMAA LASTA KOHTAAN (LAPSI KOETAAN RIESANA JOKA VIEDÄÄN KOTOA SÄILÖÖN PÄIVÄKSI, EI VOI OLLA RAKKAUS KOVINKAAN SYVÄÄ)

Onko se niin työläs raahautua ulos sekä vauvan että isomman kanssa? Entä kerhoilla, puistoilla ja kyläillä, että lapsi saa seuraa? Joutuuhan hoitajatkin selviämään monen pienen kanssa joista osa voi olla vasta 9 kk ulos ja muutenkin hoitamaan kaikkien päiväunet, ruuat, vaipottamiset jne. Miten oma vanhempi ei selviä oman lapsensa kanssa, oli niitä kaksi tai kolme? Lapsi viedään suureen laumaan kamalaan hälyyn, jossa kukaan ei jouda sylittämään eikä hellimään, isommat lapset kiusaa ja ruoka on usein ala-arvoista. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, kyse on puhtaasti

ITSEKKYYDESTÄ, LAISKUUDESTA, MUKAVUUDENHALUSTA, HENKISESTÄ VELTTOUDESTA, YHTEISKUNNAN HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ, VÄHÄISISTÄ TUNTEISTA OMAA LASTA KOHTAAN (LAPSI KOETAAN RIESANA JOKA VIEDÄÄN KOTOA SÄILÖÖN PÄIVÄKSI, EI VOI OLLA RAKKAUS KOVINKAAN SYVÄÄ)

oli näköjään tässä.



KEKSIKÄÄN NYT JO JOTAIN MUUTA, PRKL!



Miten hemmetissä toisten päivähoitokuviot voi kiinnostaa näin päljon?!! Ei ymmärrä, ei.



Hankkikaa elämä.

Sinun mielipiteesi ovat sinun mielipiteitäsi ja näin saa ollakin. Olet kuitenkin aika iso puusilmä, jos kuvittelet sinun olettamuksiesi olevan absoluuttisia totuuksia. SINÄ kuvittelet asian olevan kuten sanoin - ja on mahdollista että tuollaisia lapsiaan rakastamattomia vanhempia maailmasta löytyy (ikävä kyllä..). Kuitenkin pidän melko epätodennäköisenä, että heitä ihan sankoin joukoin olisi.

Omat syyni eivät löydy alla mainitsemastasi listasta. Jos olet oikeasti kiinnostunut MIKSI, lue uudelleen(?) vastaukseni yltä.

t. 15

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, kyse on puhtaasti

ITSEKKYYDESTÄ, LAISKUUDESTA, MUKAVUUDENHALUSTA, HENKISESTÄ VELTTOUDESTA, YHTEISKUNNAN HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ, VÄHÄISISTÄ TUNTEISTA OMAA LASTA KOHTAAN (LAPSI KOETAAN RIESANA JOKA VIEDÄÄN KOTOA SÄILÖÖN PÄIVÄKSI, EI VOI OLLA RAKKAUS KOVINKAAN SYVÄÄ)

Minun mielestäni olisi julmaa erottaa lapseni pitkäaikaisista tarhakavereistaan ja laittaa hänet vuoden kuluttua takaisin ties mihin päiväkotiin, jossa hän joutuisi jälleen luomaan ystävyyssuhteet ihan alusta. Ei kai se aikuisillekaan ole ihan sama missä seurassa aikaansa viettää.

3-vuotiaamme riehuu vain kun ei ole tekemistä, osaa kyllä myös olla nätisti ja esim. mummolassa ei riehu ollenkaan. Ongelma on siis varmaankin minussa. Mutta miten se korjautuisi, niinkö että eristän esikoisen kaikesta tutusta ja pakotan olemaan kotona ilman virikkeitä? Silläkö se riehuminen (jota on esiintynyt jo pienestä saakka, huom.) paranisi?