Masentaa, vaikka ei ole oikein syytäkään.

Koko ajan itku kurkussa. Olen miettinyt mistä johtuu, mutten keksi mitään isompaa syytä.



Mies on aika viilee ja hänelle ei voi puhua. Ystäviä ei oikestaan ole enää. Olen hoitovapaalla ja jokainen päivä on oikeastaan samanlainen. Ei auta vaikka kävisin välillä kaupungilla lasten kanssa. Sinne menee vain rahaa.



Ei ole kyläilypaikkoja. Ennen oli yksi ystävä hoitovapaalla, mutta kun hän meni töihin, niin vierailumme ovat menneet siihen, että minä lähden hänen ja omien lapsien kanssa puistoon, että hän saa siivota rauhassa. Ei huvita enää kyläillä sielläkään.



Mutta asiat ovat ollet näin jo pitkään ja nyt vasta itkettää, vaikka mikään ei ole muuttunut pitkään aikaan.



Mitä teen?