Lue keskustelun säännöt.
lapseni on surkea kielissä enkä jaksa enää
28.10.2009 |
Hän on siis ihan oikeasti aika fiksu monissa muissa aineissa, luonnontieteet, fysiikka, kemia, biologia, samoin reaaliaineet historia ja maantieto sujuvat hyvin. Äidinkielessäkin sanatietoisuus on hyvä kyky tuottaa suullista ja kirjallista ilmaisua hyvä, mutta kieliopissa vähän hakusessa. Matematiikkakin sujuu kohtuullisesti. Olisi siis ihan kykenevä opiskelemaan ja mielenkiinnon kohteetkin ovat sellaisia, että lukio ja yliopistokoulutus olisi tarpeen. On siis tyyppi, joka arvioi ja suunnittelee ja analysoi. Olisi omiaan esim metsänhoitajana tai vastaavana. Siis on kiinnostunut juuri luonnontieteistä jne. Mutta kuudesluokkalainen saa enkunkokeista vitosta ja kutosta, vain kerran sai 8½ viime keväänä.
EIhän se pääse lukioon, hyvä jos selvittää yläasteen läpi! SE joutuu amitsuun jollekin alalle, joka ei itseään pätkääkään kiinnosta ja sitten se sieltä lintsaa kun ei sitä kiinnosta eikä saa ammattia ollenkaan. Jos saa, ne on näitä ammatteja, joissa ihminen kuluu fyysisesti loppuun muutamassa vuodessa ja sitten on selkä ja polvet paskana ja sairaseläkkeen aika.
ENkä mä tiedä enää, mitä asialle tehdä. On yritetty lukea kappaleita, käydä ielioppia läpi suullisesti ja kirjallisesti, mutta pojan into on kovin niukassa. VIime kesänä oltiin jopa Englannissa viikon verran käytännössä tutustumassa kieleen. Tukiopetusta ei saa, enkä mä tiedä, ehkei siitä mitään hyötyälään ole.
Ja mä en nyt todellakaan kaipaa tähän mitään av.lesoilua siitä, kuinka helppoa teidän lasten koulunkäynti on ja kuinka tyhmä mun kakara on. Helppoa se oli mullekin aikanaan, mutta tämäkään lapsi ei ole tyhmä. Mä en vaan keksi, miten sen älyn tällä kertaa saisi esiin.
Kommentit (22)
Ei huonous kielissä estä lukioon menoa, sieltä valmistumista ja yliopistouraa mitenkään. Miksi estäisi? Riittää kun on se vitonen, ettei luokalleen jää. Ja lukiossahan on muutenkin luokaton systeemi. Joten no worries. Ja yliopistoissa ei mitenkään erityisesti painoteta kieliä pääsykokeissa tai opinnoissa muutenkaan.
Joten noitten opiskeluhaaveiden suhteen ei ole mitään ongelmaa.
Tietty olisihan se kiva yleissivistyksen ja tulevan työllistymisen kannalta osata kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä keinoja lukivaikauksisen kieltenopiskelussa sitten kannattaa käyttää? Tilasin tuon Moilasen kirjan, mutta se on vielä tulematta ja käytännön kokemuksia kaipailisin muutenkin. Meillä siis on se tilanne, että koulussa voi sillä lukipaperilla käytännössä pyyhkiä takapuoltaan, sellaista opetusta ja kuntoutusta ei ole, Kelan ja kaupungin lukikuntoutus taas on tarkoitettu niille, jotka eivät lainkaan osaa lukea, ja meidän poika lukee ja kirjoittaa kyllä vaikeudestaan huolimattta. Joten olisi hyvä, jos voisimme tehdä itse kotona jotain.
Takana on myös sellainen kokemus, jossa poika oli 3-4 luokilla juuri silloin kun englanninopiskelun piti alkaa, erityisryhmässä käytöshäiriöiden takia. Siinä ryhmässä ei sitten edes yritetty oikeasti opiskella yhtään mitään, joten se pohja jäi vähän heikoksi alunperin. Kaikissa muissa aineissa tuon erityisryhmnän aikaansaama taantuma on kurottu umpeen, mutta englannissa se tuntuu vielä, aika pahasti.
Jollain tuohon Moilaseen liittyvillä nettisivuilla puhuttiin "kieltenopiskelusta jumpaten". Liikunta lisää meidänkin pojan aivotoimintaa, joten ajatus kuulostaa mielenkiintoiselta. Osaisiko kukaan kertoa tästä mitään? Viime talvena opiskelimme prepositioita aarteenmetsästyksen avulla (seuraava vihje on under the sofa). se oli kivaa ja ne jäivät mieleen silloin aika hyvin. Mitä muuta tuollaista voisi keksiä?
Lauluja pitäisi kai myös yrittää.
t ap.