Lue keskustelun säännöt.
lapseni on surkea kielissä enkä jaksa enää
28.10.2009 |
Hän on siis ihan oikeasti aika fiksu monissa muissa aineissa, luonnontieteet, fysiikka, kemia, biologia, samoin reaaliaineet historia ja maantieto sujuvat hyvin. Äidinkielessäkin sanatietoisuus on hyvä kyky tuottaa suullista ja kirjallista ilmaisua hyvä, mutta kieliopissa vähän hakusessa. Matematiikkakin sujuu kohtuullisesti. Olisi siis ihan kykenevä opiskelemaan ja mielenkiinnon kohteetkin ovat sellaisia, että lukio ja yliopistokoulutus olisi tarpeen. On siis tyyppi, joka arvioi ja suunnittelee ja analysoi. Olisi omiaan esim metsänhoitajana tai vastaavana. Siis on kiinnostunut juuri luonnontieteistä jne. Mutta kuudesluokkalainen saa enkunkokeista vitosta ja kutosta, vain kerran sai 8½ viime keväänä.
EIhän se pääse lukioon, hyvä jos selvittää yläasteen läpi! SE joutuu amitsuun jollekin alalle, joka ei itseään pätkääkään kiinnosta ja sitten se sieltä lintsaa kun ei sitä kiinnosta eikä saa ammattia ollenkaan. Jos saa, ne on näitä ammatteja, joissa ihminen kuluu fyysisesti loppuun muutamassa vuodessa ja sitten on selkä ja polvet paskana ja sairaseläkkeen aika.
ENkä mä tiedä enää, mitä asialle tehdä. On yritetty lukea kappaleita, käydä ielioppia läpi suullisesti ja kirjallisesti, mutta pojan into on kovin niukassa. VIime kesänä oltiin jopa Englannissa viikon verran käytännössä tutustumassa kieleen. Tukiopetusta ei saa, enkä mä tiedä, ehkei siitä mitään hyötyälään ole.
Ja mä en nyt todellakaan kaipaa tähän mitään av.lesoilua siitä, kuinka helppoa teidän lasten koulunkäynti on ja kuinka tyhmä mun kakara on. Helppoa se oli mullekin aikanaan, mutta tämäkään lapsi ei ole tyhmä. Mä en vaan keksi, miten sen älyn tällä kertaa saisi esiin.
Kommentit (22)
Kyllä lukioon pääsee huonommillakin papereilla ja voi keskittyä enemmän itseään kiinnostaviin aineisiin.
Okei, kieliäkin on pakko opiskella siellä, mutta riittää kunhan läpi pääsee.
Mä itse olen myös erittäin surkea kielissä, mut kyllä mä silti lukiosta läpi pääsin.
Lapsilleni olen yritänyt heti opettaa kielten tärkeyden (itse en sitä tajunnut ja pohja jäi tosi huonoksi) ja hyvin ovat lapset tähän asti innostuneet enkusta. Ovat tosin vasta kolmosella ja nelosella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut aina tosi huono kielissä, kuitenkin onnistuin kahlaamaan lukion läpi ja opiskelin jopa insinööriksi. Vasta aikuisena tajusin, että kielenoppimisongelmat johtuvat lukihäiriöstä. Sen jälkeen opin tosi nopeasti uuden ja vaikean kielen kun tiesin mistä kiikastaa. Tosi vaikea oppia uutta kieltä, kun järjestelmällisesti lukee ja kirjoittaa lähes kaiken väärin!
Suomessa olen aina ollut tosi hyvä ja nykyisin myös englannissa, kun osaan sitä jo niin hyvin, että tiedän lukevani jonkun sanan väärin, jos sille en suomennosta edes suunnilleen keksi.
Tämän uuden kielen opettelin aikuisena "lapsen tavoin" eli kuuntein mitä ympärillä puhutaan ja yritin itse puhua ja tarvittaessa pyysin apua, mutta oppikirjoja tai sanoja en lukenut ollenkaan. Osaan jopa sanojen taivutukset oikein, vaikka kieliopista sinällään ei mitään hajua, tulevat vaan selkärangasta kuten suomea puhuessa.
tai vastaavaa, niin voisi esim. lueskella englannin kielisiä musiikki- tai autolehtiä. Urheilussakin löytyy moneen lajiin omat lehtensä.
Entäs kielikurssi palkinnoksi jos numero nousee.
Onko lukihäiriön mahdollisuus suljettu pois?
Lukioon mennään keskiarvolla, eli jos ei nelosia ole, ja tsemppaa vastaavasti itseään kiinnostavissa aineissa hyvät numerot niin ei pari vitosta vielä haittaa.
Tuo nyt on vaan pojilla vähän hankala ikä. Kyllä se siitä.
mutta siitä huolimatta (tai sen takia) se on TkT.
kielioppi vähän hakusessa? Se saattaa vaikeuttaa kielten oppimista hurjasti! Muistan vain omilta kouluajoilta kun ihmettelin erästä ihan fiksua luokkakaveria, joka ei vaan millään kielten kokeissa pärjännyt. Selvisi, ettei edes tajunnut, mitä haettiin kun kielioppitermit eivät olleet hallussa. Kielten kokeet (ja koko opetuskin...) kun ovat kuitenkin kielioppipainotteisia.
Onko kysymys siis tämän tyyppisestä ongelmasta? Jos vaikeus ei johdu sieltä, ei auta kuin yrittää löytää sopiva motivaattori, jotta jaksaa LUKEA enemmän - kielissä kun ei ole oikoteitä eikä luontainen lahjakkuuskaan niitä sanoja päähän tartuta (okein, joillain tietenkin helpommin kuin toisilla mutta periaatteessa!).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häneltä puuttuu päästä jokin palikka, jolla ymmärtää vieraita kieliä. Suomea tuottaa kauniisti ja hyvin.
Veikkaan että hänellä on ollut diagnosoimaton lukihäiriö lapsesta asti, siskollani on.
Veljeni asui kolme vuotta Saksassa ja puhuu saksaa virheettä, kun opetteli arjessa.
Meidän perheessä minä olen kielinero, samaten toinen lapseni, toinen saa tankuttaa hartaasti, että oppii.
Yksilöllistähän se on!
Kielitaju myös kehittyy lapsilla eri tahtiin, ja kuudesluokkalainen saattaa vielä olla siinä vaiheessa, ettei ihan tajua kieliopin kuvioita. Sitkeästä vain autat lastasi, vaikka kyselemällä niitä sanoja ja höpöttämällä peruskielioppia (esim. aikamuotoja: minä laulan-minä lauloin-minä olen laulanut-minä olin laulanut-(minä tulen laulamaan)-minä laulaisin-minä olisin laulanut, ja sama enkuksi). On tosi hienoa, jos lapsesi suostuu ottamaan apua vastaan!
Yritä selvittää erilaisia oppimistyylejä ja -tapoja. Jospa sitä kautta tulisi jotakin vinkkejä tehokkaaseen tapaan oppia.
Pelaako poikasi englanninkielisiä pc- tai pleikka pelejä? Jos ei, niin suosittelen vahvasti! Oma samanikäinen poika on oppinut huimat määrät sanastoa ja lauseita niistä, epäuskoisena vieressä seuraan... Tosin kielitaju on hänen vahva lajinsa, mutta silti. Esim. Runescape-nettipeli on mielestäni suht harmiton, ja se kiehtoo poikia.
Ei sitä enkkua tarvitse täydellissti osata, mutta lukioenkku on aika vaativaa. Joudutte aika paljon kyllä panostamaan siihen sitten joskus. Kielikurssit ovat erinomainen motivaation lisääjä.
Terv. enkunope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla suosituilla aloilla etelän amiksissa on ollut viime vuoden korkeammat sisäänpääsy keskiarvot, kun taas lukiossa, jonne kyllä pääsee jos vain 1 aine on heikko ja muut priimaa.. Lukio vaan voi olla aika tuskaisaa (ja yliopistokin), jos täytyy kieliä tankata, jos todellisia hankaluuksia esim. vieraankielen lukemisessa ja kirjottamisessa...
on kiva saada tällä palstalla välillä tukea(kin)!
Jotain lukihäiriön tapaista lapsella tosiaan on, mutta miten sen tiedostaminen tässä auttaa, jos kuitenkin ei ole tarkoitus heittää pyyhettä kehään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eikö voisi pelata konsoli- tai pc-pelejä ja sitä kautta oppia kieliä?
Se motivaatio lukea tulee iän myötä jos on tullakseen.
Onko hänellä jotain tärkeää harrastusta? Jos on, tilaa alan lontoonkielisiä lehtiä.
Itse pidän kielitaitoa juurikin kiinnostavien lehtien avulla yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tosissani töitä kielten kanssa ja silti englanti oli ala-asteella kutosta. Luokion pääsin läpi siinä ja siinä ja ylioppilastodistukseen jäi englannista ii. Siitäkin huolimatta minulla on yliopistokoulutus haluamaltani alalta ja unelmieni työpaikka.
Kielitaito helpottaisi paljon, mutta ei sen puuttuminen välttämättä este ole.
Minä itse olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että kouluopetus oli minulle vain väärä tapa opiskella kieliä.
Jos katselisi sieltä vaikka enkun kielisiä dokumentteja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla aiempana sanoi, että äidinkielen kielioppisääntöjen heikko hallinta vaikuttaa vieraiden kielten oppimiseen ja se on kyllä ihan totta. Vaikka opetus ei enää nykypäivänä ole pelkkää kieliopin pänttäämistä, puhutaan ala-asteella ainakin verbeistä, adjektiiveista, yksiköstä, monikosta, yksikön/monikon 1.,2. ja 3. persoonasta, genetiivistä, yleis- ja kestopreesensistä ja kuudennella luokalla uutena asiana imperfektistä ja vähän futuuristakin.
Auttaa opiskelua aika lailla, jos osaa hahmottaa nuo käsitteet. Kuudennella luokalla opetellaan yleensä ulkoa epäsäännölliset imperfektimuodot, joihin kannattaa kyllä panostaa. Seiskalla kun opetellaan siihen perään se kolmas muoto ja sitten perfekti ja pluskvamperfekti.
Oletteko kokeilleet eri kustantamojen nettisivuja. Omat suosikkini ovat WSOY:n koulukanavan tehtävät, WOW on alakoulun kirjasarja (pingviinin kuva) ja KEY yläkoulun. Oppilaat tekevät mielellään näitä tehtäviä.
Tukiopetukseen ei ole meilläkään varaa, enkä sitten tiedä oppiiko lapsi koulupäivän jälkeen väsyneessä tilassa paljoakaan. Lapsen asenne on negatiivinen varmaan siksi, koska kokee ettei pärjää enkussa. Positiivisia kokemuksia pitäisi saada ja ehkä nettitehtäviä paukuttelemalla niitä saisi. Luokassa lapsella on ehkä jo jokin lukko yrittämisen suhteen, eikä opettaja keksi millä kannustaisi.
t.ope
Tarkoitukseni oli aloittaa, että lähtekää hakemaan apua sen lukipaperin avulla. Jos testaus on tehty, paperissa lukee kyllä millä osa-alueella vaikeus on ja osaava erityisopettaja pystyy kyllä antamaan neuvoja, miten oppimista voi edistää.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kukaan ei ole lähtökohtaisesti surkea kielissä, vaan jos vaikeuksia on, syy on useimmiten se, että oppija ja opetus tai oppimateriaali eivät sovi yhteen, jos siis motivaatiota edelleen riittää - se voi jo kuudesluokkalaisella olla vähissä, jos huonoja arvosanoja on jo ehtinyt tulla usemman vuoden ajan.
Jos tilannetta haluat nyt oikeasti muuttaa ja lasta auttaa, ota yhteyttä esim. koulun erityisopettajaan tuon oppimistyylin kartoitusta varten, sillä tukiopetuskaan ei auta, jos etenee samalla tavoin kuin luokkaopetus, josta lapsesi ei selvästikään ole saanut paljoa irti. Eikä kielikylvetyskään englanninkielisessä maassa, jos ei kuuloaistin avulla ensisijaisesti opi.
Kirja, joka kannattaisi vaikka kirjastosta hakea, on Kari Moilasen Yli esteiden. Siinä on juttua oppimisvaikeuksista kieltenopiskelussa ja vaikka onkin ensisijaisesti opettajille kirjoitettu, sieltä voisi löytää omaan lapseen liittyviä piirteitä ja olisi sitten 'kättä pidempää' siinä, kun apua alkaa vaatimaan.
t. kieltenope, jota nuo oppimisvaikeudet ja niiden kanssa selviäminen oikeasti kiinnostavat
ja lisäksi opetan lukiossa ja meillekin joka vuosi tulee ihmisiä yläasteen kutosten kanssa ja kummasti vaan lukion läpi selviävät eli uskoa vaan, ei peli vielä alakoulussa ole pelattu! Mutta jatkoa ajatellen ehdotan, että etsit lapselle apua jo nyt, että jatkossa on helpompaa.
on kiva saada tällä palstalla välillä tukea(kin)! Jotain lukihäiriön tapaista lapsella tosiaan on, mutta miten sen tiedostaminen tässä auttaa, jos kuitenkin ei ole tarkoitus heittää pyyhettä kehään?
niin siitä kannattaa ehdottomasti hakea todistus,
silloin esim. yo-kirjoituksissa saa lisä aikaa tehtäviin sekä se häiriö huomioidaan jotenkin arvostelussa.
Eiköhän jotain "kuntoutustakin" löytyisi. Otappa heti yhteyttä poikasi opettajaan tai opoon (jos sellaista koulussanne on ) ja lähde viemään asiaa eteenpäin.
Pojan itsetunnollekkin tekee varmasti hyvää, että hän ei ole huono kielissä tai laiska yms. vaan hänellä on lukihäiriö, mille hän ei itse mahda mitään.
Kyllä huonolla kielipäälläkin voi pärjätä. Peruskoulun jälkeen lapsesi voi mennä metsäkouluun tai maatalousopiston metsälinjalle. Siellä ei ole kieliä kuin yksi kurssi vuodessa, äidinkieltä toinen.
Jos on kerran motivoitunut tuolle alalle, niin varmaan pärjää koulussa hyvin ja voi sitten hakea ammattikorkeakouluun. Ja jos kiinnostusta riittää, niin edelleen sieltä yliopistoon.
Ei lukio ole ainoa tie kouluttautua. Monilla ammattialoilla on aivan pulaa niistä opiskelijoista, jotka kiinnostuvat jatkamaan opintoja ammattikoulun jälkeenkin, ja ovat siten koulutukseltaan päteviä esimiestehtäviin. Yleensä näistä aloista esimerkkeinä mainitaan lvi-ala ja siivousala. Metsäalasta en osaa sanoa, että miten suuri osa hakee ammattikorkeaan.
Tiesithän että yliopistoon pääsee 3vuotisella ammattitutkinnolla? Ilman vilkaisuakaan lukioon! Ja monissa ammattioppilaitoksissa voi nykyään suorittaa YO-tutkinnon samanaikaisesti.
Eli oli yksi bändi, joka oli (on) tosi kova juttu. Opiskelin englantia samalla, kun kuuntelin kappaleita ja luin kappaleiden sanoja samalla. Jos en tiennyt, mitä joku sana tarkoitti, niin etsin sanakirjasta. Lisäksi kuuntelin haastatteluita, katselin videoita ja luin englanninkielisiä lehtiä, joissa oli juttua tästä bändistä.
Motivaatio oli näin ihan eri luokkaa, kun mitä vain koulun oppikirjoista olisi ollut.
abivuonna monet pojat petrasivat kummasti kielissä.
Mieheni jäi luokalleen saksan vuoksi. Enkku sillä oli jotain vitosen luokkaa ja se sai joltain kesän tukiopetustakin. Tämä siis lukioaikana. Sitten se alkoi kuunnella musiikkia ja sai enkusta laudaturin yo-kokeessa. Numerona oli muistaakseni kymppi. Se osaa ihan erittäin hyvin enkkua nyt.
Mulla oli pitkänä kielenä saksa ja siitä mulla oli peruskoulussa seiskaa ja kai kutostakin. Kerran lukiossa oli vitonenkin. Kirjoituksista sain c:n ja ei se mitään. Pääsin hyvin silti Teknilliseen yliopistoon ja olen diplomi-insinööri.
Se on ittestä kiinni. Et kai voi kuin kuulustella sanoja. Tai sitten laittaa hänet yksityistunneille. Niillä minäkin kävin kolmisen vuotta. Ja kahtena kesänä kielikursseilla saksasta. Ei minusta yksityistunneista eikä saksankielisen maan kielikursseista ollut juuri mitään hyötyä. No, yksi ope oli aika hyvä.
(Matikan yksityisopetuksesta oli paljon hyötyö, mutta se onkin eri juttu se.)