Lue keskustelun säännöt.
onko muillakin hankalia anoppeja?
28.10.2009 |
meillä miehen vanhemmat kävivät kylässä viikonloppuna (olivat torstaista maanantaihin). He käyvät meillä noin kerran vuodessa ja viipyvät kerrallaan sitten useamman päivän.
Ongelma on vaan se, että en tule toimeen anopin kanssa sitten ollenkaan ja viikonlopun aikana tuli monta yhteentörmäystä:
*lapset eivät ensinnäkään viihdy mummon ja ukin kanssa, olivat päivän keskenään, ja molemmat purskahtivat itkuun illalla, etteivät enää jää isovanhempiensa kanssa keskenään
*isovanhemmat eivät edes yritä leikkiä lasten kanssa, joten edes iltasadun lukemiseen eivät sitten kelpaa, eivätkä lapset suostu istumaan ruokapyödässä heidän vieressään
*apua ei paljon tarjota keittiöhommissa, perunat olisi juuri voinut pestä, vaan sohvalla istutaan ja luetaan lehtiä
*mitään apua meillä ei voi kysyä, joten roskat löytyvät roskiksesta väärästä pussista (siitä jossa säilytään pusseja), pöydän kattamisessa tavaroista puuttui puolet, takkaan ei lisätä puita, vaan annetaan hiilloksen sammua.
huoh, vierailu on ohi, ja ehkä tulevat taas vuoden päästä uudestaan...
Kommentit (10)
tehdä siellä kotitöitä.
Ja lapset pitää kasvattaa niin, että osaavat olla ihmisten kanssa...
Minusta sinä et ole oikeasti hankalaa anoppia nähnytkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaa useammaksi päiväksi vierailulle? Ymmärrän hyvin ap:ta, tuo on tosi rasittavaa, ja imee energiaa itseltä.
pointtina on se, että isovanhemmat ovat KYLÄSSÄ. Esim. astioita ei "tarvitse" viedä tiskipöydälle saati laittaa koneeseen ruoan jälkeen vaan siirrytään sohvalle. Ja mitään ei uskalleta kysyä, jos ei tiedetä miten jotain tehdään.
En edes viitsinyt lopulta pyytää apua mihinkään, lapset juoksivat jaloissani ja pyysivät leikkimään, johon jouduin toteamaan, että nyt on tehtävä ruokaa ja olisi täällä muitakin aikuisia leikkimään. Tällöin mieheni totesi äidilleen, että voisi nyt mennä edes auttamaan keittiöön..
T:ap
ottaa useammaksi päiväksi vierailulle? Ymmärrän hyvin ap:ta, tuo on tosi rasittavaa, ja imee energiaa itseltä.
tehdä siellä kotitöitä. Ja lapset pitää kasvattaa niin, että osaavat olla ihmisten kanssa... Minusta sinä et ole oikeasti hankalaa anoppia nähnytkään!
Kyllä jos viisi päivää ollaan, niin minusta voisi jo auttaa.
ja lapsista, kyllä ne vaan jotenkin vaistoavat ihmeen paljon. Ei ole kyse lasten kasvatuksesta, jos isovanhemmat eivät halua leikkiä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ramppasi pahimmillaan oikeasti hankalan anopin sukua joka viikko, eikä kukaan auttanut, tuonut tuliaisia tai edes lakanoita.
Ja miksi niiden lasten kanssa pitää leikkiä? Eikö ne leiki keskenään?
kerran vuodessa tapahtuva vierailu, niin en alkaisi aiheesta avautumaan...
Meilläkin anoppi ja appi käyvät kylässä pari kertaa vuodessa ja ovat silloin kerrallaan 3-4 päivää. Ongelma on meillä päinvastainen, anoppi järjestelee huushollin uuteen uskoon ja niitä jälkiä sitten siivoilen seuraavan viikon :) Anoppi ei nyt tätä tee mitenkään ilkeyttään vaan haluaa oikeasti vaan auttaa, joten annan mennä. Eipä se nyt niin suuri vaiva kahdesti vuodessa ole :) Helpommalla pääsee, kun ei itse ole aina niin viulunkielenä vaan yrittää hiukkasen relata välillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua näissä yövierailuissa (ei ole kyse anopista, vaan itse asiassa siskostani, joka käy silloin tällöin meillä yökylässä) rasittaa se, että "normaalit" hommat jää kokonaan tekemättä, ihan pakollisia lukuunottamatta. Sisko olettaa, että istun ja seurustelen hänen kanssaan, ja sitten se viikonloppu menee ihan harakoille.
Ja ei, meillä ei sisko osallistu kotihommiin, enkä voi hänen kanssaan "luontevasti" viettää aikaa ikäänkuin hän olisi perheenjäsen, vaan hän on meillä selkeästi KYLÄSSÄ.
Siis he tulevat kerran vuodessa sinua häiritsemään? Ei kaikki isovanhemmat osaa ns. leikkiä lasten kanssa. Ei entisaikaan vanhemmat juurikaan lasten kanssa leikkineet eikä minun isovanhemmat koskaan ole leikkineet minun kanssani. En heitä myöskään nähnyt kovinkaan paljoa mutta olivat silti rakkaita. Varmaankin koska he olivat rakkaita myös vanhemmilleni. Äitini kunnioitti isänäitiä ja päinvastoin. Kyllähän se kiva on jos kerran vuodessa käyvä vieras auttaa keittiössä mutta yleensä en edes tahdo. En velvoita muitakaan kylässä käyviä meillä siivoamaan tai tiskaamaan.
Mä olen sitä mieltä että on hankalia anoppeja ja hankalia miniöitä ja vävyjä täsmälleen yhtä paljon. Millon on liikan tyrkky ja millon liian vähän, millon tuodaan liian kalliita lahjoja, millon liian surkeita tai sitten ei toivota lahjoja ollenkaan. Ei saa antaa rahaa tai pitää antaa rahaa. Lapsia pitää hoitaa mutta prikulleen niinkuin niiden äiti sanoo. Pulla on pahasta ja porkkanaakin jos syötät niin sekin on sitten niuhotusta. Jos siivoaa niin siivoaa väärin, astiat jos otat tiskikoneesta niin väärinhän ne on. Lelut on väärissä laatikoissa ja ruokakin on liian suolaista.
En ole anoppi mutta tuleva sellainen ( minulla on 4 pientä lasta joista 3 poikia) ja vaikka oon oikeasti kiva kiva ihminen, en usko että pystyn miellyttämään kaikkia vaikka kuinka yritän.
yksiselitteisesti sanoa että ap:n pitää katsoa peiliin. Jos ap olisi ryhtynyt käskyttämään anoppia ja appeaan olisi tullut sota - näin kävi meillä kun mieheni neuvoi minua 'kertomaan' äidilleen miten asiat meidän talossamme, meidän lastemme kanssa tehdään. Vaikka kuinka ystävällinen ja kiltti olin, otti anoppi palkokasvit nenäänsä niin että välit meni useammaksi viikoksi poikki.
Ei ole hyvä niin, ei ole hyvä näin.