Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

isyystestistä kysyttävää

Vierailija
28.10.2009 |

jos mies vaatii testin tekemistä, niin onko se pakko tehdä vaikka minä en siihen suostuisi?

ja voiko siitä nostaa kunnon jutun jos en halua että hän tekee testin?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos molemmat vanhemmat suostuu niin lastenvalvoja voi kirjoittaa lähetteen ilmaiseen isyystestiin. Jos ei, niin miehen pitää mennä lastenvalvojalle tekemään tunnustus lapsesta. Sen jälkeen lastenvalvoja ottaa yhteyttä äitiin, koska äitiä tulee kuulla asiassa. Sen jälkeen tunnustus lähtee maistraattiin joka hyväksyy tai hylkää tunnustuksen. Omalla kohdalla maistraatti hylkäsi tunnustuksen koska äitiä ei oltu kuultu (yksinkertaisesti jätin menemättä lapenvalvojalle).



Maistraatin hylkäyksen jälkeen miehellä on vuosi aikaa nostaa käräjäoikeudessa isyyskanne. Jos äiti kiistää isyyden niin sitten oikeus voi määrätä issystestin asian varmistamiseksi.



Eli kyllä sen miehen pitää aika monesta renkaasta mennä ennen kuin sen testi saa. Ei ne lasta ala ihan vain olettamusen pohjalta testaamaan koska teillä on yksityisyyden suoja. Miehen pitää olla valmis jo alunperin tunnustukseen. Ja tässähän on aina se riski että jos on vain epäilys, niin voi olla että joutuukin elättämään toisen lasta 18 v, eikä silti pääse testiin jos äiti hyväkstyy tunnustuksen heti.

Vierailija
2/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

onneksi. isällekin jotain oikeuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko siina lakitekstissa maininta etta jos vaikka naapurin erkki keksii huomenaamuna etta on yh-Pirjon isattoman lapsen bio-isa, niin vain koska erkki nain vaittaa, niin silta lapselta ei tosta vaan laheta ottaamaan verinaytteita? Tai kenties viikon paasta toinen naapuri Pertti keksii saman jutun ja taas testeihin... ? Vai miten tama uusi laki kaytannossa toimii?

Vierailija
4/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

onneksi. isällekin jotain oikeuksia.

ei jollekin aivottomille kriminaaleille joiden ainoa motiivi tunnustaa lapsi on se että pääsee helpomalla esim. oikeudessa. Halusin tähän kommentoida koska oletin kommenttisi olevan vastaus aikaisempaan viestiini?

t. #2

Vierailija
5/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

..

Vierailija
6/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin kauan kun lapsen isä ei ole selvillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lieneekö kovinkaan tasapainoinen äidiksi.

onneksi. isällekin jotain oikeuksia.

ei jollekin aivottomille kriminaaleille joiden ainoa motiivi tunnustaa lapsi on se että pääsee helpomalla esim. oikeudessa. Halusin tähän kommentoida koska oletin kommenttisi olevan vastaus aikaisempaan viestiini?

t. #2

Vierailija
8/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lieneekö kovinkaan tasapainoinen äidiksi.


kiva kun tiedustelit ja kommentoit henkistä hyvinvointiani, se on erinomainen.

Ei sitten käynyt mielessä että ehkä tämä ihminen ryhtyi kriminaaliksi vasta myohemmin? Toiseksi, ei ole henkisestä hyvinvoinnistani kiinni jos harkintakyky joskus pettää. En ole mikää supervirheeton ihminen tai pidä yllä mitään kulisseja. Elämä on opettanut yhtä jos toista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
28.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

käsitykseni on, että jos isä haluaa (ja jaksaa/viitsii) tarpeeksi monen käänteen kautta oikeuksiansa hakea (ja kyllä, niitä on huonommallakin bio-isällä) niin et voi asiaa estää. Eri juttu kuitenkin on, minkälaisia oikeuksia hänelle tunnustuksen jälkeen tulee.



Itse olen sellaisessa tilanteessa, että tapasin ihanan miehen, rakastuin, muutimme yhteen ja kas, miehestä paljastuikin väkivaltainen alkoholisti, jolla oli parisuhteista hyvin erikoinen käsitys joka taas ei vastannut omaa käsitystäni ollenkaan. No, ei muuta ku lusikat jakoon... Yhteisasumista ehti kestää 3kk. Ja kaksi kuukautta eron jälkeen huomasin olevani raskaana.



Olen ajatellut, että en edes yritä vaikeuttaa miehen isyydentunnustus-prosessia, mutta haen kyllä täyden yksinhuoltajuuden lapseeni, koska en ole miehen kanssa missään tekemisissä, en ole tarkoituksella hänen kanssaan lasta hankkinut (ehkäisy petti), ei tulisi mieleenikään päästää lasta varsinkaan ihan pienenä tämän arvaamattoman väkivaltaisen alkoholistin matkaan, ja tämä lista on pitkä. Sanotaan niin, että uskon isänkin ymmärtävän, ettei ole hänen etunsa mukaista oikeuden kautta lähteä sen enempiä oikeuksia penäämään, koska tietää, että toisin surutta kaikki asiat siellä julki, ja ne asiat eivät varsinaisesti puolla sitä että hän olisi luotettava huoltaja lapselle.



Eli siis aloittaja, kyllä kaikki me teemme virheitä ja niistä maksamma tavalla tai toisella. Siitä on tällä palstalla superäitien turha mussuttaa, jokaisen kaapissa kuitenkin kolisee ne omat luurangot. Mutta asiaan, et mielestäni voi estää lapsen tunnustusta, loppupeleissä isällä on mahdollisuus vaatia isyystestiä (en sit tiedä, riippuu ihmisestä ja kriminaalitasosta, että miten pitkälle oikeuteen jaksaa tuon asian viedä). Mutta tunnusti tai ei, huoltajuusasiat käsitellään sit erikseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan viisi