Poikien äidit, millainen anoppi sinusta tulee isona?
Kommentit (23)
hyväksyn poikani valinnan ja olen olemassa tuppautumatta heidän elämäänsä.
Jos ei nyt sitten satu ihan hirviötä ottamaan - mihin en kyllä oikeasti usko. :)
Toivon mukaan kuiteskin hyvä anoppi, sellainen joka ei tuputa liikaa itseään, mutta johon voi tarvittaessa turvautua.
Tyttären ja vävyn kohdalla sama. Veikkaan että vävy voi joutua ehkä vähän tarkempaan "syyniin".
Lastenhoitoapua en lupaa paljon tarjota, koska aion sitten viettää lopultakin "omaa elämää". Lapsia en ota koskaan yökylään mutta jos satun olemaan rahoissani niin voin ostaa muutamat reimatecit kyllä tms. Sunnuntailounaille en myöskään pyydä, enkä tarjoa mitään sukujoulua, jossa vaan kokkaisin ja hääräisin.
Vaatteita ja sukkia sekä lapsia lupaan kyllä tehdä.
Eli toivottavasti poikani löytää tytön, joka tykkää tehdä itse asioitaan ja hoitaa itse lapset. Mä voin olla semmosena kuunteluapuna ja antaa hyviä vinkkejä.
Lastenhoitoapua en lupaa paljon tarjota, koska aion sitten viettää lopultakin "omaa elämää". Lapsia en ota koskaan yökylään mutta jos satun olemaan rahoissani niin voin ostaa muutamat reimatecit kyllä tms. Sunnuntailounaille en myöskään pyydä, enkä tarjoa mitään sukujoulua, jossa vaan kokkaisin ja hääräisin.
Vaatteita ja sukkia sekä lapsia lupaan kyllä tehdä.Eli toivottavasti poikani löytää tytön, joka tykkää tehdä itse asioitaan ja hoitaa itse lapset. Mä voin olla semmosena kuunteluapuna ja antaa hyviä vinkkejä.
Lapsia en enää mummuiässä todellakaan tee. Kaikkea muuta! = D
koska itse en siedä anoppiani. En halua sietämättömäksi anopiksi, mutta en voi täysin vaikuttaa asiaan itse, koska aina henkilökemioilla on merkitystä.
Ja toivottavasti saan myös kivan miniän :D
Uskon että en ainakaan aio tuppautua heidän elämään, mähän oon jo työni siinä vaiheessa varmasti tehnyt :)
en aijo nuuskia, enkä tunkeutua heidän elämään,mut jos hätä tulee tietää et voi aina tulla juttelee..koitan tukea poikieni päätöksiä..on ne sit mitä tahansa ku aikuisia ovat...ja minä ainakin hoidan mielelläni lapsenlapsia jos niitä suodaan...omat vanhemmat ei ole koskaan hoitanu mun lapsia koska ovat sitä mieltä et jos lapsia tekee ne täytyy ite hoitaa..ok..nyt poika 3 ja kertaakaan ei ole ollut hoidos mun porukoil... mut mä aijon kyl hoitaa...:)
Pelkään että sellainen joka koko ajan vihjailee lapsenlapsista...
sellainen, jonka pojalle kukaan ei voi olla riittävän hyvä. Nuuskin nurkkia, nakkelen niskojani ja puhun pahaa miniästä selän takana.
Terv. AV-mamma
Turha kuvitella että hoidan niitä lapsenlapsia jatkuvasti tai että meiltä saa rahallista apua.
Kun mä saan lapset pois kotoa, alan elää ihan omaa elämääni. Eläkööt lapset omaansa.
kun olen niin paljon itse ottanut nokkiini ja ottanut yhteen oman anoppini kanssa - syystä ja syyttä.
Luultavasti ja toivottavasti osaan tehdä selväksi, että autan tarvittaessa, mutta en tuputa itseäni ja mielipiteitäni enkä toisaalta ole myöskään mikään apuautomaatti. Mutta jos ja kun sitä apua lasten hoidossa jne. tarvitaan, ja jos mulla on siihen mahdollisuus, niin sitä annan.
En halua olla mikään toinen äiti miniöilleni, mieluummin ystävä. Jos ystäväksi emme liian erilaisista luonteista tms. johtuen kykene, niin toivottavasti kykenemme kuitenkin asiallisiin ja toimiviin väleihin. Poikiani kasvatan jo tällä hetkellä melkoisen itsenäisiksi, osaavat käyttää niin vatkainta kuin vasaraa, enkä aio ruveta heissä tai perheissään roikkumaan ainakaan.
yritän olla puuttumatta poikani parisuhteisiin ja lastenhoitoon. Silti haluaisin kovasti olla läheinen poikani ja hänen perheensä kanssa. Jos miniäni on hankala minulle, niin olen varmasti hankala takaisin :)
Tosin jos näen että poikani kumppani on täys kusipää ilman lieventäviä asiaahaaroja, pidän kyllä huolen että kerron tunteistani pojalle. Itse kumppania kohtaan olisin varmaan tuossa vaiheessa muodollisen pidättyväinen.
Mä nyt ihan ensin mietin, että tuleeko minusta mitään anoppia. Löytääkö poika puolison, ja haluaako lapsia? (Poikani on erityislapsi.)
Musta tulisi varmaan omissa oloissaan viihtyvä anoppi. Hoitaisin lapsenlapsia paljon, jos hoitoon tarjotaan, mutta en jatkuvasti. En soittelisi turhan usein, ja kyläilisin vain kutsuttaessa. En ottaisi kantaa, miten elävät, millainen koti jne.
aivan mahtava tyyppi, paras kaveri.
Nykynen onkin sitten ihan jotain muuta....
samanlainen kuin oma anoppini.
Ystävällinen ja huolehtivainen, ei kuitenkaan liian äidillinen. Kiinnostunut minusta ihmisenä ja minunkin näkemyksistä lapsen ruuan/kasvatuksen suhteen jne.
tyttären poikaystävä sanoi kerran että laittaa nettiin ilmoituksen haetaan mukavalle anopille miestä.
Sellaisen jonka kanssa on onnellinen. Opettelen tuntemaan miniän, kunnioitan häntä koska hänen täytyy olla hyvä ihminen kun rakastaa samaa ihmistä kuin minäkin! Autan ja tuen aina kun voin, mutta en tuppaannu liikaa jottei miniäni tunne oloa kytätyksi. Lupaan etten kohtele lapsenlapsiani eri-arvoisesti. Lupaan olla ylpeä kaikesta hyvästä miniälleni mitä se poikani elämään tuo. Miniäni saavat kokea olevansa minulle tärkeitä, kuin omaa tytärtäni kohtelen mikäli se heille sopii :)
meillä on tosi hieno suhde ja hän on meidän perheen 4. tytär. Samoin meillä on hienot välit hänen perheeseensä.
Haluan kuulua lapseni perheen elämään tiiviisti, kuitenkaan puuttumatta siihen. Haluan viettää aikaa lastenlasten kanssa mielelläni, en pakosta tai hoidon tarpeesta. Autan rahallisesti jos siihen tarvetta. Haluan että miniä spontaanisti soittelee minulle, tuntee minut läheiseksi. En halua asua samalla kylällä, mutta lähellä kuitenkin että voin piipahtaa käymässä...
Huoh! Ehkä voisin jotenkin yrittää lähentyä isovanhempien kanssa...