rohkaiskaa pliis toinen lapsi..

ja kämppäkuviot voi hyvinkin muuttua parin vuoden sisällä. Ikinä ei muka olisi hyvä aika vauvalle ;)

-vauva voi aivan hyvin nukkua ekat vuodet vanhempien makuuhuoneessa

-ehkä pystyt opiskelemaan myös äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja pääset työelämään, kun lapsi vähän isompi ja sitten teillä onkin varmaan varaa isompaan asuntoon..?

-kun ikää on 36, ei voi enää kauheasti lykätä päätöstä



t: 34-v. opiskeleva esikoululaisen äiti

iiiiiik.



Hankitte kersan, kyllä se siitä.

Vuosi menee ennenkö syntyy (puhumattakaan tärpistä) ja sitten olette vuoden samassa huoneessa vauvan kanssa. Tartteeko sittenkään ihan heti omaa huonetta?



Sitten sää jo valmistutkin ja muutatte isompaan.

Kyllä luulis että 40 täyttävä emäntä jo pärjää.

Ei ole yhtään vaikea asia. Jos on niin jättäkää lapsi tekemättä.

niin kyllähän se niinkin taitaa olla että itse teen koko hommasta vaikean, mies olisi valmis vauvan yritykseen vaikka heti.

toisaalta nyt jo tekee pahaa kun lapsen kavereilla kun tuntuu olevan vaikka sun mitä vekotinta ja meidän muksulla vähemmän, on isot talot ja muuta, me pienessä kolmiossa. toisaalta sellanen "elintasokilpailu" kyllä tympii. multa taitaa puuttua itsevarmuutta olla mitä on eikä yrittää olla muuta.

vaan rakastavat vanhemmat.

Juu. Tosiaan on sun ongelma.



Kai se lapsi on tärkeämpi kuin se mimmosissa neliöissä elätte?



Miksi opiskelet jos sitten sekään ei ole ok? Voisit olla töissä ja saada rahaa.

Jos teillä on oma kolmio niin siitä saa parin vuoden päästä mukavasti rahaa taloa varten!



Me asutaan OK- talossa ja ollaan alle 30- vuotiaita. Tämä on vaan ollut meidän valinta kerrostalolle, eikä haluttu mitään "omaa kolmiota" vaan pysyvä lapsuudenkoti.



Elintasokilpailun saa jos siihen menee mukaan. Ja aina kai sitä katsoo mitä naapurilla on.

Miten kuluttaa aikansa (valitseeko ommella lapsien vaatteet, käykö kuntosalilla vai mikä). Kaikkea ei ehdi.



Omakotitalon ostaa jos haluaa tehdä lumitöitä ja kääntää kompostia!

On kolmiossakin omat puolensa.



Meidän neljällä lapsella vasta kaikkea onkin vähempi! Voi kamala.



4

Meille tulossa reilu 60 neliöiseen kolmioon toinen lapsi. Esikoinen silloin melkein kuusivuotias.



Meille esikoinen tuli kun minä vielä opiskelin. Meni monta vuotta ennen kuin talous tasapainoittui ja me molemmat käydään nyt töissä. Toisaalta, kohta jään jo taas kotiin kun tulee toinen lapsi, silloin tulot taas tippuu.



Isompaa asuntoa etsitään, lainalupaus on saatu, mutta ei ole sopivaa tullut eteen eikä jakseta olla aktiivisia. Nykyinenkin pitäisi saada ensin myytyä, ennen kuin pankilta heruu isompi laina.



Siitä vaan, elät vain yhdesti!!

kun vauva kasvaa ostatte kerros-sängyn sillä sästää tilaa kivasti.meillä oli 3 alle kouluikäistä lasta vuonna 2003 ja asuttiin kolmiossa ja hyvin mahduttiin.

joten nyt vaan toista tekemään:)

onnea yritykselle.meillä yritetään kuudetta jo ja asutaan 5h+k+s ja tilaa tosin on kun huoneet on isoja mut nukkumiset on järjestetty niin että 4 nukkuu kerros-sängyssä(meillä sellanen kerros-sänky jossa 3 sänkyä päällekkäin.

ja pojat on eri huoneissa.

leikkihuone on eri jossa kaikki lelut.

tarttisin rohkasua etten ole ihan "hullu" jos toinen lapsi yritettäis saada tähän tilanteeseen..avioliitto sujuu kivasti, mutta kolmiossa asutaan, ei varaa myydä ja ostaa isompaa, mutta toinen lapsi haaveissa. ikää jo 36, esikoinen jo ala-asteella. pahin ongelma on että mä olen aikuisopiskelija, ei palkkatuloja..tullaan kuitenkin miehen palkalla ihan kivasti toimeen. miten me mahduttais kolmioon. no vauvan kanssa ihan ok varmasti, mutta kasvaahan se..taloudellinen tilanne..toisaalta omillaan tullaan toimeen.

nyt heti vaan yrittämään, biologinen kello raksuttaa. muuten voi vanhemmin ottaa aivoon, ettei aikanaan tullut yritettyä, kun oli siihen vielä mahdollisuus. uuteen tilanteeseen sopeutuu, kyllä ne neliömetrit joustaa!

että sisarukset on toisilleen tärkeitä. Itse olen ainoa lapsi, ja vielä 10-vuotiaana rukoilin pikkusisarusta. Sitten en enää halunnutkaan. Ehkä siksi että äitini oli yh.. :)



Nyt lapsillani on lähes 6 v ikäeroa, ja voi kun on suloista kun poika kavereineen tulee koulusta, aina ekana tulevat lässyttämään 2-vuotiaalle pikkusiskolle. Iso ikäero, eri sukupuolta, silti niin tärkeitä toisilleen.

Meillä tuli kolmas lapsi kolmioon ja ikää oli tuolloin 39 vuotta. Nyt sitten juuri vähää ennen nuoremmin täytettyä 2 vuotta saatiin asumisoikeusasunto, rivitalo ja tarpeeksi iso. Kyllä joo, vauva-aika meni hyvin, mutta sitten alkoi kyllä tuntumaan, että enemmän tilaa. Tiedän kyllä yhden perheen, jossa vanhin ekalla ja nuorin 2-vuotta ja neljä lasta yhteensä ja kolmiossa asuvat eikä mikään turhan iso neliöiltään. Hyvin tuntuu heillä menevän.

Mä en oikein nyt käsitä tuota sun pähkäilyä. Onko teidän perheen onnellisuus kiinni rahasta ja siitä, mitä naapurin vekarat teistä ajattelee? Tuskin! Sun elämä on tässä ja nyt, kohta raskauteen liittyy jo isompia riskejäkin.

alatte yrittään toista lasta.

Omalla kohdalla vielä epätäydellisempi tilanne ja en edes miettinyt rupeanko tekeen toista vaiko enkö jos kerran lapsia haluan.



-minä olen määräaikaisessa työsuhteessa (loppuu samlla kun jään äitiyslomalle)

-asutaan vuokralla

-mies työtön tällä hetkellä (vasta valmistunut)

-rahatilanteen voi päätellä yllä mainituista.



Luotan kuitenkin siihen, että elämä kantaa ja työpaikka järjestyy, jos ei molemmille niin ainakin toiselle jolloin tulemme jo toimeen. Minun mielestäni sinunkaan ei kannata asiaa sen enempää pohtia. Kolmioon mahtuu aivan hyvin. En käsitä kun nykyään tarvii olla niin kauheasti elintilaa, että sovitaan saman katon alle. Suoraan sanottuna olisin ilonen kolmiosta kunhan olisi vaan oma!