Lue keskustelun säännöt.
Haluaako joku muukin irti oravanpyörästä?
26.10.2009 |
Meidän perhe haluaa!! Oikeastaan jo kuopuksen syntymästä asti on mietitty miehen kanssa muuttoa jonnekin muualle, keski- tai itä-suomeen - juuri niin, muuttotappioalueille vaikka.
Mieheni on kotoisin Itä-Suomesta ja en voi sanoin kuvata, kuinka nautin siitä ilmapiiristä ja elämäntyylistä aina kun siellä käydään (olen itse syntyperäinen helsinkiläinen). Puhumattakaan luonnosta ja upeista vesistöistä! Tilasta talojen ympärillä, asioinnin helppoudesta - ja jopa vuodenajoista! Ollaan myös vuosien aikana saatu sieltä todella hyviä ystäväperheitä, joten sosiaalisen elämän muutoskaan ei olisi kynnyskysymys. Molempien ammatit on myös sellaiset että töitä olisi mahdollista saada (itse asiassa mieheltä on jo vähän kyselty olisiko hänellä kiinnostusta tulla).
Tietysti jäisin kaipaamaan monia asioita täältä, ja ei tietenkään elo mitään jatkuvaa ihanuutta sielläkään olisi, mutta jotenkin koen että ainakin meidän perhe voisi olla siellä ehkä onnellisempi ja tasapainoisempi kuin täällä (vaikka oikein hyvällä alueella täälläkin asutaan ja asiat on muutenkin mallillaan lasten koulujen, ystävien ja kaiken muunkin kannalta).
Mistä saada se lopullinen uskallus repäistä irti ja tavoitella unelmaansa?
Kommentit (28)
teillä olisi hyvät mahdollisuudet muuttaa. Tsemppiä vaan! Joskin kannattaa muistaa, ettei mikään paikkakunta itsessään kai mikään onnela ole, idylliä tuskin löytyy. Onnellisuus on monesta asiasta kiinni. Mutta ehkä sellaista tosiaan on helpompi rakentaa siellä, mistä haaveilee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on omat "oravanpyöränsä" odottamassa. Ei elämän hankaluuksista pääse irti muuttamalla. Aina on jotakin vastoinkäymistä ja raskautta.
Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, samoin mieheni. Onhan tuo "kiireettömyys" ihanaa, mutta on sitä sitten miinuspuoliakin. Ihmisillä kun ei maalla ole hirveästi muuta tekemistä kuin kytätä toisiaan, olet jatkuvan tarkkailun alla. Auta armias, jos jollain on jotain ongelmia, voi sitä utelun ja vahingonilon määrää. Kotiäitejä arvostellaan sen mukaan, miten usein vaihdat verhot (vähintään 3 kertaa vuodessa pitää ja itse pitää ommella), miten siistiä teillä on yms. Jos on pieni paikkakunta, palvelut ovat vaatimattomat, esim. lääkäreitä ei terveysasemille saada ja erikoistavarat ovat kiven takana. Pienellä paikkakunnalla vähänkin erilaiset ihmiset syrjäytetään kylmästi ja sisäpiiri järjestää työpaikat yms. Harrastusmahdollisuudet lapsille saattavat olla kapeat, itse kärsin lapsena siitä, että vaihtoehtoina olivat lenkkeily, pesäpallo ja hiihto. Ei ikinä takaisin, täällä Espoossa on ihanaa asua kun on vain mukava asuinalue!
Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, samoin mieheni. Onhan tuo "kiireettömyys" ihanaa, mutta on sitä sitten miinuspuoliakin. Ihmisillä kun ei maalla ole hirveästi muuta tekemistä kuin kytätä toisiaan, olet jatkuvan tarkkailun alla. Auta armias, jos jollain on jotain ongelmia, voi sitä utelun ja vahingonilon määrää. Kotiäitejä arvostellaan sen mukaan, miten usein vaihdat verhot (vähintään 3 kertaa vuodessa pitää ja itse pitää ommella), miten siistiä teillä on yms. Jos on pieni paikkakunta, palvelut ovat vaatimattomat, esim. lääkäreitä ei terveysasemille saada ja erikoistavarat ovat kiven takana. Pienellä paikkakunnalla vähänkin erilaiset ihmiset syrjäytetään kylmästi ja sisäpiiri järjestää työpaikat yms. Harrastusmahdollisuudet lapsille saattavat olla kapeat, itse kärsin lapsena siitä, että vaihtoehtoina olivat lenkkeily, pesäpallo ja hiihto. Ei ikinä takaisin, täällä Espoossa on ihanaa asua kun on vain mukava asuinalue!
Mä en koskaan vaihda verhoja, hyvä jos kerran vuodessa! Enkä edes välittäisi vaikka joku sitä arvostelisi. Äitini on tuollainen verhonvaihtaja:).
Näitä maaseutupitäjiä on NIIIN erilaisia. Jotkut mukavia, erityisesti sellaiset joissa on jonkin verran uutta nuorta porukkaa. Itse olen asunut sellaisessakin paikassa, jossa ei ollut kuin sellaista väkeä joka oli asunut siellä "ikuisesti". Se ei ollut hyvä paikka.
Noista harrasteista: kaikkihan eivät niitäkään kaipaa... tai sitten sekin on järjestelykysymys. Meiltä harrasteet löytyvät 2-30 km päästä. Kaupungista siis kyllä löytyy kaikenlaista jos vain jaksaa kuskailla.
Kyllä Helsingin kehyskunnissakin on se sama stressaava meininki. Joku siitä jo kirjoittelikin ja samaa on joku työkaveri mulle joskus sanonut, että Hesassa ihan erilainen työilmapiiri kuin täällä Läntisessä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikään ei oo niin vittumaista teinille kuin metsässä asuminen.
Kokemusta on, ja en tee sitä kyllä omille lapsilleni.
minä asuin elämäni ensimmäiset 17 vuotta maalla, sitten palasin äidin matkassa takaisin Helsinkiin.
Ei koskaan juurruttu sinne kunnolla ja kyllä minullakin happi alkoi kulkea vasta täällä Helsingissä.
Maalla on kiva käydä ja mökkeillä, mutta en minä siellä asuisi...
Tämä kaikki toteutuu Helsingin ympäryskunnissakin.