Miksi vitkuttelette naimisiinmenoa vuositolkulla?

ei jaksa järjestää typeriä juhlia ja kutsua sinne ahdistavaa sukua. En jaksa kutsua ja jättää kutsumatta tiettyjä ihmisiä. Koko se ruljanssi on helpompi välttää elämällä avoliitossa.

Niin joo emmekä usko jeesuksiin. Minä en ymmärrä miksi ei uskovat menee naimisiin. Naimisiin menohan on uskovaisten rituaali.

Minä en mitään niin paljon halua kuin naimisiin mutta mies ei ole varma siitä että haluaako oikeasti sitoutua näin ikävään ihmiseen kuin minä. Tavallaan itsekin olen sitä mieltä että parempi pitää häät vasta sitten kun lapsi on vähän isompi niin osaa käyttäytyä paremmin :) Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta, puolessa välissä vähän aikaa erossa.

oltiin kihloissa 9 vuotta.



Alettiin seurustella tosi nuorina, sitten kun oli oikeasti varallisuutta (asunto ym) ja lasten hankinta alkoi vähitellen olla ajankohtaista, mentiin naimisiinkin. Sitä ennen siitä ei oikein tuntunut olevan "käytännön hyötyä".

kun en kuulu kirkkoon.

Niin ja menimme heti siinä vaiheessa kun päätimme yrittää lapsia ja ostaa talon. Kamala ajatus olisi jäädä avoleskeksi vain sen takia, ettei ollut tarpeeksi rahaa tarpeeksi suuriin häihin.

Silloin ei taida avioliitto merkitä itsessään mitään.

Antakaa tyttöjenne leikkiä prinsessaa lapsena tarpeeksi, ettei heidän tarvitse odottaa sitä hääpäivää elämän ainoana juhlana, milloin saa olla prinsessa.

ei jaksa järjestää typeriä juhlia ja kutsua sinne ahdistavaa sukua. En jaksa kutsua ja jättää kutsumatta tiettyjä ihmisiä. Koko se ruljanssi on helpompi välttää elämällä avoliitossa.

Niin joo emmekä usko jeesuksiin. Minä en ymmärrä miksi ei uskovat menee naimisiin. Naimisiin menohan on uskovaisten rituaali.

Sitoutumiseen vaikka elinikaiseen avoliittoon siis olin valmis. Mutta kun asuimme - oltuamme yhdessa jo monta vuotta - mieheni kotimaassa (toinen Euroopan maa), kavi nopeasti selvaksi etta elamamme olisi paljon helpompaa viranomaisten nakokulmasta jos olisimme avioliitossa, vahemman paperisotaa jne. Siksi menimme siis naimisiin, ihan puhtaasti kaytannon syista.

Nimenomaan ne JUHLAT maksaa! Juu, tiedetään.

Maistraatti tai kirkko ei maksa, tiedetään mutta en halua maistraattia, enkä kirkkoa ainoastaan vahtimestarin läsnäollessa, joten kyllä maksaa häät..



En aio pitää häitäni nyyttäreinä tai jättää juhlimatta. Samaten lapsien saaminen on rajottanut häitä, en pidä mielekkäänä että menisin vihille lapseni kastepäivänä. Mieluumin niin että lapseni muistaa hääpäivän.



Me ollaan yhdessä avoliitossakin, lapsia on saatu. Naimisiinmenosta ollaan puhuttu mutta aina on ollut selvää ettei tulla menemään vihille ihan suhteen alussa.

10 vuotta mennyt mukavasti näinkin.

Ei siihen tarvita välttämättä ollenkaan rahaa ja eikö se viime kädessä ole kahden ihmisen välinen asia? Harmittaako sitten jos jompikumpi sattuu kuolla eikä oltu naimisissa? Itselle oli päivänselvää että menen naimisiin ja mentiinkin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen nyt oltu naimisissa 10 vuotta.

Ei siihen tarvita välttämättä ollenkaan rahaa ja eikö se viime kädessä ole kahden ihmisen välinen asia? Harmittaako sitten jos jompikumpi sattuu kuolla eikä oltu naimisissa? Itselle oli päivänselvää että menen naimisiin ja mentiinkin jo puolen vuoden seurustelun jälkeen nyt oltu naimisissa 10 vuotta.

Ja olis se ihan kiva että mummut jotka ovat jo kauan häitä odottaneet sekä sisarukset ja vanhemmat pääsisivät mukaan ja saisivat edes kahvit juotavakseen. Ei me mitään isoja häitä halutakaan, mutta sormukset, puvut, kahvit ja valokuvat on mun vähimmäisvaatimukset, vaikka kuinka on kahdenkeskisestä asiasta kyse niin kyllä mä häistäni haluan jotain muistoja jäävän. Ja jos mun mies kuolis ennenkuin ollaan naimisissa, niin kyllä mä harmittelisin ihan muita asioita, kun sitä ettei oltu naimsisissa. T: yksi vastaajista jolla raha esteenä

Ei se naimissa olo muuta sinällään mitään. Mentiin lopulta naimisiin sen vuoksi, että kaikki juridiset asiat on paljon simppelimpiä lastenkin osalta jos on naimisissa. Ja sitten tietysti pitää ottaa huomioon, että kumpi vaan voi kuolla milloin vaan, varsinkin lasten ollessa pieniä, on helpompaa jos vanhemmat on naimisissa, jos sattuu, että toinen kuolee.



Mentiin siis naimisiin 6 vuotta seurusteltuamme, kahden lapsen ja talolainan jälkeen :D

Ei olla kyllä kovin "kauan" oltu yhdessä, vaikkakin 2 lasta. Ollaan kumminkin mietitty oman talon ostamista jne jne, puhuttu samalla siitä että miksi voidaan hankkia lapsia, suunnitella omaa taloa ynnä muita isoja ja vakavasti otettavia asioita, muttei naimisiin ole menty. Mies piti naimisiinmenoa jotenkin pelottavana, vaikka itse sanoikin että sama se on mennä naimisiin koska aikoo minun kanssa loppuelämänsä viettää ja rakastaa. En pitänyt sitä kosintana, kosi pari kuukautta sitten kunnolla :)



Rahaa meillä on nolla egeä pistää häihin, onneksi oma isäni on niin ilahtunut uutisista että aikoo maksaa kaiken "asiaan kuuluvan". Ja tuonkin takia olemme saaneet paskaa niskaan, ilmeisesti se pari joka säästänyt eniten itse ja kärvistellyt rahan kanssa, tulee olemaan se onnellisin.

Aina sillointällöin puhutaan siitä mutta ei vaan tunnu löytyvän puhtia häiden järjestämiseen. Yhdessä ollaan oltu 17 vuotta kohta ja esikoinen on jo 15-vuotias, kuopus 8-vuotta.



Tuskin se elämä mitenkään sen naimisiin menon jälkeen muuttuisi. Raha-asiat on hoidettu vakuutuksilla ja testamentilla toisen puolison hyväksi. Yhteinen yritys on myös ja senkään suhteen ei mitään ongelmia pitäsi tulla.

puvun hommasin alesta, vieraita kutsuttiin 20 tärkeintä ja kahvit vihkimisen jälkeen juotiin vanhempieni kotona, olkkarissa tanssattiin, valokuvaamossa käytiin. Sen jälkeen mentiin kahdestaan rantamökkiin ja siellä meillä oli tosi mukavaa:) Ei maksanut paljon, rentoa ja kivaa!



Olen aina ihmetellyt mihin niitä isoja bileitä tarvitaan, jos on kerran muksutkin tehty ja yhteinen laina, niin viisainta olisi silloin virallistaa parisuhdekin.



Myöskin tuo avioliiton merkitys tuli hiljan konkreettiseksi, kun työikäinen isäni yllättäen kuoli. Äiti sai aviopuolisona isän henkivakuutuksesta verottoman rahasumman ja 600 euron leskeneläkkeen. Lisäksi hänellä on oikeus asua yhteisssä 4 h +k asunnossa ilman että me perilliset voidaan vaatia sen myyntiä ja muuttoa johonkin hikiseen yksiöön. Avio-oikeus ja hallintaoikeus siis! Ja ilman henkivakuutusrahoja ja leskeneläkettä äiti olisi joutunut luopumaan mökistä, jota rakastaa. Siellä käymiseen kun vaaditaan auto, eikä ole mitään järkeä siinä että auton omistaa perikunta, joten äiti lunasti meidät ulos Volvosta kertaheitolla. Meillä asuntovelkaisilla perheellisillä perikunnan jäsenillä kun ei ole varaa osallistua ylläpidon kustannuksiin, mm. tulevaan kattoremottiin. Pakko sanoa että faija oli kaukonäköinen mies.



Mutta miten moni teistä avoliittolaisista osaa ennustaa tulevaisuuttta....?

Tai sitä että jos itse on halunnut pienet häät tai jotain, ja sitten kaikkien pitäis toimia samoin. Moni haluaa ne unelmien häät, oli ne sitten suuret tai pienet.



Meillä oli pienehköt häät, mutta ymmärrän hyvin että joku muu ei sellaisia halua, vaan haluu ehkä koko ison suvun paikalle ja kaikki kaverit.

ei ole rahaa järjestää sellaisia häitä kun halutaan ja kiire ei ole. ei se arkea muuta,tuo vaan juridisen puolen liittoon. en tiedä mennäänkö koskaan,toiaLT tahtoisin sen päivän prinsessana,mutta viitsiikö siitä maksaa sen keskimääräisen 7500e minkä suomalaisten häät maksavat (luin aiheesta)