Muita, jotka ovat koko raskausajan pelänneet,

koko raskausajassa. Koko ajan mietin, mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa ja vauvalla on jotain vialla?

Yritin vaan uskotella, et kyl se varmaan nähdään ultrissa jos jotain on. Kun sit lopulta sain lapsen syliin olin niin onnellinen kun hän oli täydellinen. Onhan hän oma rakas lapsesi, vaikka jotain olisikin.

Tsmppiä ja koita nauttia masustasi vielä 3kk!!Hyvin kaikki menee!! Voit jutella peloistasi neuvolassa!!

Juuri tuollaiset kommentit lisäävät ahdistusta, luulisi sinun tietävän sen. Ihan yhtä tavallista on vammaisen lapsen syntymä sellaiselle, joka ei osannut "yhtään varautua tällaiseen".

kun lapsivesipunktioon on vielä kolme viikkoa aikaa. ajattelin että kun selvitän tämän pätkän ja saan tulokset, niin alanko tuloksista huolimatta jännittämään että onko lapsi sittenkin vammainen vai ei.

olen nyt sairauslomalla tämän viikkoa muun syyn takia, ja ajatus harhailee kokoajan siihen punktioon ja sen tuloksiin. olen yrittänyt pitää itseäni puuhakkaana, mutta mistään ei tule mitään kun kierrän vain kehää kuin tarhakettu häkissään. ei tästä taida päästä eroon, mua kans ahdistaa niin ettei öisin meinaa uni tulla.

oli myös ahdistusta mutta yritin muistuttaa itselleni koko ajan että voihan olla että lapsi on täysin terve ja että oli kummin vaan niin en itse pysty asiaan vaikuttamaan. Ihan sama jos tuskailee että onko poika vai tyttö, se joko on tai ei ja silloin kun lapsi on jo kohdussa olemassa ei sitä voi muuttaa. Yritä ajatella positiivisesti, miksi murehtia sellaista mikä ei vielä ole tapahtunut? Myös ihan sama jos murehtisi lapsen mahdollista tulevaa avioeroa tai muuta vastaavaa.



Tsemppiä