Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuudesta kärsineistä tulee sekopäisiä vanhempia?
24.10.2009 |
Sen mitä olen lähipiirissäni nähnyt, tuntuu että varsinkin pidempään lapsettomuudesta kärsineiltä katoaa kaikki realiteetit lasten suhteen. VÄitetään, että rakastetaan vaan lasta niin yli kaiken ja arvostetaan ja ties mitä... todellisuudessa lapsi jätetään näistä syistä täysin kasvattamatta ja niistä tulee järkyttäviä tyranneja.
Pakka repeää täysin yleensä siinä vaiheessa, kun tyranni-esikoinen, jonka arvokasta lapsenmieltä ei ole koskaan tohdittu pahoittaa, saa sen sisaruksen. Vanhemmat pomppii pikkutyrannin oikkujen mukaan, ja yrittää parhaansa mukaan vielä suojella vauvaa isomman hyökkäyksiltä, mutta niihin ei toki voi mitenkään puuttua, ettei pienelle ihmeelle tule paha mieli.
Yhdessä tapauksessa koululainen saa repiä vauvalta vauvalelut käsistä, koska nehän on niinku sen koululaisen, kun ne on aikanaan sille ostettu... vaikka ei siis niillä mitään tee. Toisessa tapauksessa isompi sisarus on alusta asti pahoinpidellyt nyt jo 3-vuotiasta sisarustaan jatkuvasti, viimeksi eilen sai aikaan päähän vuotavan haavan. Ja sen jälkeen sai keksiä, ettei tule paha mieli, ja äiti lähti paikkailemaan pienemmän päätä.
Kertokaapas pitkään lapsettomuudesta kärsineet, tunnistatteko tällaista omassa perheessänne? KOska mä tunnen niin monta vastaavaa tapausta, huomattavasti enemmän lapsettomuudesta kärsineissä perheissä kuin muissa.
Kommentit (23)
Kertokaapas pitkään lapsettomuudesta kärsineet, tunnistatteko tällaista omassa perheessänne?
Eikä ole kyse siitä, ettenkä vain tunnistaisi, vaan meillä näin ei ole. Eikä myöskään tuntemissani muissa lapsettomuudesta kärsineissä perheissä sen enempää, kuin muissakaan perheissä.
Ja tunnen aika monta lapsettomuudesta kärsinyttä perhettä, sillä olen aktiivisesti mukana lapsettomuusyhdistyksen toiminnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ison sattuman kautta näitä tapauksia enemmän kuin muut.. Meidänkin lääkäri sanoi että usein näistä vanhemmista tulee niitä vastuuntuntoisempia, juuri siksi, kun lasta on joutunut odottamaan, ja tekee siitä vielä arvokkaampaa..
Enkä itse kyllä tunnista ollenkaan omaa perhettäni tuosta, sorry:)
Me kärsimme lapsettomuudesta ennen esikoista 3 vuotta ja ennen kuopusta 1,5 vuotta ja lapset on kasvatettu kurilla ja rakkaudella eli rajat löytyy ja kunnon käytöstä vaaditaan. Vaikka itse kehunkin, moni tuttu on sanonut meille haluavansa ottaa meistä mallia lastenkasvatuksessa, kun omia saavat, kun meillä on niin selkeät kasvatusperiaatteet ja lapset tasapainoisia.
Totta kai on niitä, joilla polla sekoaa lapsen vihdoin saatuaan ja annetaan kaikki mahdollinen, eikä välitetä mistään, MUTTA NÄITÄ SAMOJA LÖYTYY myös mm. nuorena lapsen saaneista, vanhana lapsen saaneista, alkoholistiäideistä, tavallisista vanhemmista jne. Eli tuskinpa se siihen liittyy, onko lapsi tullut heti vaiko pitkän odottelun jälkeen. Ratkaisevaa on vanhemman asenne ja kyky kasvattaa.
Meille oli aina selvää, että lapsi tarvitsee turvalliset ja selvät rajat ja että rakkautta ei ole se, että lapsi saa aina mitä haluaa ja että käyttäytyä voi miten vain. Rakkautta meillä osoitetaan sanoin ja teoin, antamalla lapselle aikaa ja järjestämällä yhteisiä hetkiä, ei antamalla lapselle ylivalta.
ja sanoppas, mikä pistää sut laittamaan tällasen alotuksen? Et ilmeisesti välitä miltä muista tuntuu... Mutta onneksi en ole sinä, joten yks hailee...
herätellä ihmisiä ajattelemaan vähän! Lapsettomuus ei jalosta ja lapsen nostaminen jalustalle vain sen takia että se on ollut vaikea saada alulleen on sairasta ja vahingoittavaa koko perheelle.
Kaikista eniten mua säälittää ne pienemmät sisarukset, jotka noissa kuvaamissani perheissä joutuu oikeasti niin kovaan kohteluun, eikä kukaan oikein pidä huolta heidän koskemattomuudestaan.
Teidän myös miten noiden perheiden ihmissuhteet menevät jatkossa, niitäkin on nähty: vanhemmat alkavat selitellä,kuinka esikoinen on "vaan aina ollut sellainen" ja "on niin kovapäinen " ja " ei sille kukaan mitään mahda", liittoutuvat viimeistään teini-iässä sen helpomman pienen sisaruksen kanssa, ja esikoinen, kaiken inhottavuutensa ja raivopäisyytensä takia eristäytyy/eristetään perheestä. ja esikoinen kärsii loppuelämänsä vanhempiensa aiheuttamista narsisitisista piirteistä, elämä ja ihmissuhteet kaikkialla on vaikeita, koska vanhemmat eivät "aarrettaan" koskaan osanneet niissä ohjata, koska lapsen mieltä ei voinut koskaan pahoittaa kun lapsi oli se pieni ihme.
PS. Miksi kukaan pahoittaisi mielensä asiasta, joka ei itseä koske? Jos tiedät olevasi hyvä vanhempi ja saat lapsistasi positiivista palautetta, eikä kukaan perheessäsi kärsi toisen loputtomasta terrorista, tiedät varmasti, että asia ei koske sinua.
jotenkin sellaista porukkaa, jolla on syystä tai toisesta jotain lapsettomuudesta kärsiviä vastaan? En ymmärrä.
Kuule, ei kaikki ihmiset oo samanlaisia. Aika typerää yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan usein huomaan arvostavani omia lapsiani ja heidän tunteitaan enemmän kuin jotkut, ehkä ilman ponnisteluja lapsensa saaneet vanhemmat. Eli lapsi on minulle edelleenkin suuri ja uskomaton lahja, jonka kohdalla olen kyllä koittanut tehdä parhaani aina.
sen takai otsikossani oli tuo kysymysmerkki, että mietin, onko mulle oikeasti sattunut vain tuurin kautta monen monta tällaista tapausta just lapsettomuudesta kärsineistä vanhemmista, vai onko tämä yleisempikin ilmiö?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiselle joka kärsii lapsettomuudesta?
Eihän niitä sairauksiakaan kannata enää hoitaa, kun sekin periytyy ja liikaa pitää ihmisiä "väkisin" hengisä, mietippä tätä.
Jos lapsesi sairastuu esim. syöpään, kiellätkö hoidot vai annatko ottaa hoidot, ja kiellät lisääntymisen.. nämäkin asiat periytyvät, mietippä tätäkin.
Ilmeisesti hänellä on tuttavapiirissään joku tällainen kieroonkasvatettu tapaus, joka tyrannisoi pikkusisarustaan jne.
Itse en tunne ketään tällaista, surullista että sinä tunnet. Älä silti lähde esittämään, että vanhempien kyvyttömyys kasvattaa lapsiaan tai pitää heitä tasa-arvoisina johtuu vanhempien kokemasta lapsettomuudesta. Eiköhän se johdu kyseisten vanhempien omasta päänsisäisestä maailmasta ja sen kypsymättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen raskaana ihan luomusti, ja silti loukkaa muiden puolesta, tuo on niin kamalaa tuo sinun teksti. En minä ainakaan ole huomannut yhtään eroavaisuuksia hyvällä äitiydellä tai isyydellä verrattaessa miten lapsi on saanut alkunsa.
Olet todellakin kohdannut vain vääriä ihmisiä..
Joten voit lopettaa, sillä meitä ei lapsettomiakin alkaa ärsyttämään ihan toden teolla nämä kaikki typerät lapsettomuus-alotukset.
ihmiselle joka kärsii lapsettomuudesta? Eihän niitä sairauksiakaan kannata enää hoitaa, kun sekin periytyy ja liikaa pitää ihmisiä "väkisin" hengisä, mietippä tätä. Jos lapsesi sairastuu esim. syöpään, kiellätkö hoidot vai annatko ottaa hoidot, ja kiellät lisääntymisen.. nämäkin asiat periytyvät, mietippä tätäkin.
Mietipä itse ensi alkuun oikeinkirjoitusta. Sen jälkeen lue aloitus oikein ajatuksella. Käsittääkseni siinä ei missän kohtaa kritisoitu lapsettomuushoitoja.
Kunhan vaan jäi asia pyörimään mieleen kun eilen taas yhtä tällaista perhettä näin, ja jäin miettimään, kuinka monhta vastaavaa tapausta oikeasti tunnen nimenomaan lapsttomuudesta kärsineissä perheissä. SUhdeluku on huomattavasti suurempi kuin tavisperheissä.
Ja sanottkoon nyt, ettei kukaan ala itkeä enempää, että tunnen myös monia lapsettomuudesta kärsineitä perheitä, jotka ovat ihan tavallisia ja rakastavia, ja lapsilla on rajat ja rakkautta ja kaikki voivat hyvin.
-ap- joka oli siis kutonenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti hänellä on tuttavapiirissään joku tällainen kieroonkasvatettu tapaus, joka tyrannisoi pikkusisarustaan jne. Itse en tunne ketään tällaista, surullista että sinä tunnet. Älä silti lähde esittämään, että vanhempien kyvyttömyys kasvattaa lapsiaan tai pitää heitä tasa-arvoisina johtuu vanhempien kokemasta lapsettomuudesta. Eiköhän se johdu kyseisten vanhempien omasta päänsisäisestä maailmasta ja sen kypsymättömyydestä.
Niitä tapauksia on monta, kahdesta annoin esimerkinkin. Siksi sitä jäinkin miettimään. Ja näissä tapauksissa se on nimenomaan lähtenyt siitä lapsettomuudesta se hysteerisyys lapsen suhteen. Siinä vaiheessa kun on tullt se toinen lapsi, tilanne onkin lähtenyt lapasesta, kun sitä esikoista ei voikaan enää palvoa loputtomasti, mutta silti ei osata kasvattaa.
Ja kuten jo sanoin, en todellakaan väitä, että tämä olisi ainoa mahdollisuus lapsettomuudesta kärsineiden vanhemmuudelle.
Mutta ei siinä mitään, jatketaan etiäpäin, kiitos keskustelusta.
-ap-
kauheasti av-palstalla:D
...no mutta eihän tässä ole sitten mitään ongelmaa, olet hiljaa ja muut ei joudu enää kuuntelemaan ja kärsimään.
Ja kaikille lapsettomuushoidoissa kävijöille paljon tsemppiä, teistä tulee mahtavia vanhempia vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uravanhemmat, jotka haluaa korvata lapsilleen sitä jatkuvaa poissaoloa - siinä täydellisesti epäonnistuen
oli ihan asiallinen. Jos tuttuja perheitä on vaikkapa 10-15 ja ko. ongelmia esiintyy pääosin lapsettomuudesa kärsineissä perheissä, niin miksei tällaista kysymystä saisi esittää? Ketä se siis loukkaa ja millä tavalla, en ihan ymmärrä? Eihän ap kuitenkaan mielestäni lapsettomuudesta kärsineitä vanhempia järjestään lokaan vetänyt, vaan esitti ehkä hieman yleistävän hypoteesin, jota täällä monet ovatkin jo kumonneet.
Mutta mistä tuo loukkaantuneisuus kumpuaa?
Uskon myös, että sinun ap on erittäin vaikea saada lapsettomuudesta kärsineiltä perheiltä minkäänlaista tukea olettamuksellesi. Aniharva vanhempi kykenee ylipäätään myöntämään tehneensä virheitä kasvatuksessa. Tuhoon tuomittu aloitus sinänsä, arvelen.
Minusta hypoteesi on melko looginen, ja uskoisin, että kun lasta on pitkään saanut odottaa, sitä todella saattaa käsitellä kuin kukkaa kämmenellä - sekä hyvässä että pahassa.
lapsettomuushoitoihin joutunutkaan turvautumaan 2 lasta saadakseni.
Esikoista tehtiin lähes 3 vuotta ja hän on minulle korvaamattoman arvokas ja varjelen lastani lähes neuroottisesti tapaturmien varalta. Toistakin lasta tehtiin 1 vuosi, mutta jotenkin nyt kun lapsia on 2, alkaa neuroottinen vahtimiseni vähän vähentyä, kun on ikäänkuin varalapsi esikoisen lisäksi.
Minusta ap on täysin oikeassa havainnoissaan lapsettomuudesta kärsineiden vanhemmuudesta.
Mutta voi tuossa joku itu olla. Ehkä jotkut sitten haluavat tehdä lapsensa elämästä niin täydellistä, ettei siihen mahdu edes mitään rajoja. Se tosin ei pitkällä tähtäyksellä tee lapsen elämästä onnellista.
Meillä kyllä rajat on ja missään tapauksessa ei lapsi meidän perheessä määrää eikä tyrannisoi. Toivomuksia saa esittää ja niitä joskus toteutetaankin. Tänään esikoinen toivoi ruoaksi makaronilaatikkoa ja koska ei vielä kaupassa oltu käyty ja ruoka-aineksia ostettu, sai tahtonsa tällä kertaa läpi.
Näin meillä. Rakkautta, rajoja ja rangaistuksia sopivassa suhteessa on meidän kasvatusmetodimme. Olen tyytyväinen tulokseen. 6v lapsi on temperamenttisuudestaan huolimatta aika kultainen :-) Eilenkin ilman mitään syytä tuli halaamaan ja sanomaan että äiti minä rakastan sinua sitten kovasti.
Lapsettomuushoitoja käytiin läpi 2-3v (vähän laskutavasta riippuen) ennen esikoisen syntymää. Oli pirun rankkaa aikaa kieltämättä, enkä ihmettele jos jollakulla silloin napsahtaa.
sitä harjoitetaan Suomessa laajalti, ja ihan ideologisista, eikä lapsettomuussyistä.
Se toimii yhden lapsen perheissä juuri ja juuri mutta useamman lapsen perheissä ei.
Mun mielestä tällaisia vanhempia on enemmänkin uravanhemmat, jotka haluaa korvata lapsilleen sitä jatkuvaa poissaoloa - siinä täydellisesti epäonnistuen
ja sanoppas, mikä pistää sut laittamaan tällasen alotuksen?
Et ilmeisesti välitä miltä muista tuntuu...
Mutta onneksi en ole sinä, joten yks hailee...