Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuudesta kärsineistä tulee sekopäisiä vanhempia?
24.10.2009 |
Sen mitä olen lähipiirissäni nähnyt, tuntuu että varsinkin pidempään lapsettomuudesta kärsineiltä katoaa kaikki realiteetit lasten suhteen. VÄitetään, että rakastetaan vaan lasta niin yli kaiken ja arvostetaan ja ties mitä... todellisuudessa lapsi jätetään näistä syistä täysin kasvattamatta ja niistä tulee järkyttäviä tyranneja.
Pakka repeää täysin yleensä siinä vaiheessa, kun tyranni-esikoinen, jonka arvokasta lapsenmieltä ei ole koskaan tohdittu pahoittaa, saa sen sisaruksen. Vanhemmat pomppii pikkutyrannin oikkujen mukaan, ja yrittää parhaansa mukaan vielä suojella vauvaa isomman hyökkäyksiltä, mutta niihin ei toki voi mitenkään puuttua, ettei pienelle ihmeelle tule paha mieli.
Yhdessä tapauksessa koululainen saa repiä vauvalta vauvalelut käsistä, koska nehän on niinku sen koululaisen, kun ne on aikanaan sille ostettu... vaikka ei siis niillä mitään tee. Toisessa tapauksessa isompi sisarus on alusta asti pahoinpidellyt nyt jo 3-vuotiasta sisarustaan jatkuvasti, viimeksi eilen sai aikaan päähän vuotavan haavan. Ja sen jälkeen sai keksiä, ettei tule paha mieli, ja äiti lähti paikkailemaan pienemmän päätä.
Kertokaapas pitkään lapsettomuudesta kärsineet, tunnistatteko tällaista omassa perheessänne? KOska mä tunnen niin monta vastaavaa tapausta, huomattavasti enemmän lapsettomuudesta kärsineissä perheissä kuin muissa.
Kommentit (23)
vähän niin ole että uravanhemmat ovat enimmäkseen niitä lapsettomuudesta kärsineitä kun ei ole voinut nuorena alkaa lapsia hankkimaan kun ura ja raha oli tärkeitä ja sitten lähempänä neljääkymppiä halutaaan vasta perhe perustaa ja kun sitä ei luomuna enää tule mennään hoitoihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta monet esikoiset ovat joka tapauksessa näitä tyranneja, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet pitää rajoja yllä jne. Mullakin on lapsilla neljä vuotta ikäeroa, ja kyllä se eka vaan aika keisari on ollut, vaikka olen mielestäni parhaani yrittänyt. Mutta vaikeuksia onkin nimenomaan sitten tullut, kun esikoisen on ollut pakko joustaa nuoremman synnyttyä. Toinen vaihtoehto on sitten nämä perheet, joissa seuraavatkin lapset tanssivat esikoisen pillin mukaan.
kiinnostaa.
Tämähän on mitä mainioin paikka pitää oma ilmaisu kunnossa. Eikä typoilla ole mitään väliä, niihin harva puuttuu, mutta sanojen väärin kirjoittaminen, yhdyssanat tai sellaiset "kunpikin" ja "meillekkin" tyyppiset kirjoitusvirheet antaa tyhmän kuvan kirjoittajastaan.
JA kyllä näitä asioita on oikeasti välillä hyvä pysähtyä pohtimaan. Ihan varmasti meillä kaikilla on omat kompastuskivemme vanhemmuudessa, tyhmähän ihmisen täytyy olla, jos kuvittelee olevansa täydellinen vanhempi.