G: Ennakkoluulosi (jopa perustelemattomat) perhepäivähoidosta

viettävät aikaa ulkona, juoruavat keskenään ja lapset leikkivät. Ulkoilu on hyvä asia, mutta jos tarkoituksena on myös tehdä ruoat jne. niin eipä siinä paljon muuta viriketoimintaa tule päivän mittaan kuin se hiekkalaatikossa pyöriminen.



Samoin seuraamalla pph:ien touhuja puistoissa olen saanut sen käsityksen, että heidän taitonsa edistää lasten sosiaalisia taitoja tai muutenkaan ohjata lapsia leikeissä tai hankalissa tilanteissa ovat puutteelliset. Yleensä se on taukoamatonta kieltämistä ei saa keinua ei saa kiivetä ei saa ottaa keppiä käteen. Hohhoijaaa, mitä lapsi sitten saaa tehdä???



Tässä mun pahimmat ennakkoluulot =)

lähinnä siksi etteivät ole muutakaan keksineet. Yksikin sanoi minulle, ettei pidä ammatistaan mutta kun on jo niin vanha, ettei enää voi muutakaan.



Työn yksinäisyys epäilyttää. Kun pph:lla on huono päivä ja kukaan ei näe, tiuskiiko lapsille, antaako silloin huomiota?



Mietin myös, noudattavatko pph:t ehdotonta vaitiolovelvollisuutta perheen asioista, vai juoruavatko niistä keskenään puistossa.

terv. nro 2 joka kuuli äippäloma-aikanaan mielenkiintoisia juttuja...

-pph:n koulutus voi olla mikä tahansa

-kukaan muu aikuinen ei ole valvomassa pph:n ja lasten toimintaa

-ruoka liian yksipuolista?

-lapsen ikätasoisen seuran puute

-askartelu/laulu/tanssi jne. toimintaa enemmän päiväkodissa

-pph sairastaa itse paljon, mihin sitten lapset?



En yksinkertaisesti uskaltanut laittaa lastani pph:lle, koska en ainuttakaan meidän kaupungissamme tunne. Valitsimme päiväkodin, joka onneksi on lämminhenkinen ja ihana paikka. Arvostan ap toki ammattiasi suuresti, mutta meidän perheessä oli tällaisia huolia.

Taustalla omat lapsuudenkokemukset: yksi perhepäivähoitaja löi hoitolasta (ei minua), toisen omat lapset kiusasivat ja pph:n mies yritti saada äidin allekirjoittamaan jonkun lapun näyttämättä eka mikä se on jne jne.



Olin pph:ssa lapsena n. 25-27 v sitten, kun tarhasta ilmoitettiin että en saa enää kokopäiväpaikkaa vaikka äiti oli kokopäivätyössä :P

Tuolla kylällä kulkee liki kuusikymppisiä hoitajia parhaimmillaan 7-8 lapsen kanssa (siis per yksi hoitaja), ja kun juttusiin pääsee niin valittavat että on raskasta ja ei jaksa ja voivoivoivoi, mutta kun pomo ei kuulemma usko vaan määrää aina vain lisää ja lisää lapsia. Laita nyt sitten tuollaiseen ryhmään oma pieni hyvällä omallatunnolla... Ei kiitos. Hoidan mielummin itse, kun ei täällä päiväkotiakaan ole.

Puistossa olen minäkin ulkoillut paljon perhepäivähoitajien kanssa. Moni juttelee paljon keskenään ja lasten ohjeistus on ollut tuota luokkaa: Ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä jne. Harvemmin lasten kanssa leikitään tai ohjataan lapsia tekemään jotain.



Moni perhepäivähoitaja myös tuntuu valinnen työn sen vuoksi että saa olla kotona, syystä tai toisesta. Harvempi tuntuu valinneen sitä sen vuoksi että on intressiä hoitaa lapsia.



Perhepäivähoitajilla myös ainakin meidän kaupungissa on paljon pieniä lapsia, isommat sijoitateen päiväkotiin. On oikeasti rankkaa olla yksin monen taaperon kanssa ja vanhimmatkin lapset pahimmillaan 3v:ta.



Perhepäivähoitajat ovat kotona yksin vastuussa ja hoitamassa lapsia. Mietityttää kuinka usein on vaikea pitää suhteellisuudentajua yllä ja kuinka tällöin voi kehittyä ammatillisesti. Eniten pelkään mitä tapahtuu suljettujen seinien sisällä.

1) perhepäivähoitajat on av-mammoja, joiden ainoa varsinainen tarkoitus on pysyä kotona, ne ei siis oikeasti ole kiinnostuneita sinun lapsestasi



2) koska ne on av-mammoja, ne on helvetin tyhmiä besserwissereitä, jotka luulevat tietävänsä kaiken lapsen vanhempia paremmin.



3) ne ovat jokseenkin kouluttamattomia (pph-kurssi ja lähärikoulutus korkeintaan) ja siis tyhmiä



4) niitä ei vahvi kunnolla kukaan, joten voivat tehdä kaiket päivät ihan mitä heitä sattuu huvittamaan ja kuvittelevat taas olevansa oikeassa ja hotiavansa homman hyvin. Kun sitten seuraa ongelmia, niin nehän eivät johdu ammattitaidottaomasta hoitajasta vaan huonoista vanhemmista...

Ennen ekaa lasta ajattelin, että päiväkoti on sitten joskus ainoa oikea hoitomuoto lapselleni. Kuvittelin, että pph:t

- voivat kohdella lapsia miten tahansa kun kukaan muu ei valvo

- jättävät lapset oman onnensa nojaan ruokaa laittaessaan yms.

- ovat ammattitaidottomia

- eivät todella välitä lapsista

- eivät opeta kädentaitoja eikä mitään muuta tehdä kuin puistoon-syömään-nukkumaan



Sitten saimme pph-paikan, koska päiväkodissa ei ollut tilaa. Ja yllätys! Meidän pph

- osoittaa lapselle aitoa lämpöä ja välittämistä

- huolehtii lapsen tarpeista esimerkillisesti

- tekee paljon parempaa ja monipuolisempaa ruokaa kuin me koskaan kotona

- järjestää kaikenlaista hauskaa extraa: naamiaisia, leipomispäiviä, askarteluja

- on joustava ja iloinen ihminen

- lapset RAKASTAVAT häntä ja kaipaavat kovasti, kun on pitempiä lomia



Meillä taisi käydä tuuri!