Naiset eivät kykene suunnitelemaan tulevaisuutta!
Vituttaa, ärsyttää. Minulla oli mieheni kanssa 5 tunnin väittely asiasta kykeneekö nainen pitkäjänteiseen talouden suunnitteluun. Jäin tappiolle, myönnän. Ja kuitenkin minä ole kaveriporukassa se, jolla raha-asiat pysyvät parhaiten kontrollissa.
Keskustelu lähti siitä, että aloimme miettimään tulevaisuuttame 10 vuoden päähän. Lapsista vanhin on silloin 22 vuotias, muuttanut pois kotoa, todennäköisesti. Miehen nykyistä työpaikkaa ei enää ole (tiedetään jo varmasti). Asunto on silloin maksettu, jos minulla työt säilyvät. Nuorempi on 18v ja asunee vielä kotona.
Minun vanhempani lienevät kuolleet, miehen isä myös, miehen äiti ehkä vielä elossa. Nykyinen ykkösauto on vaihdettava, nyt jo 10v ikäinen. Kakkosauto-kirppu on uusi, voi olla vielä käytössä, ellei vanhempi tytär sitä vie mennessään.
Suunnittelemme nimittäin omakotitalon rakentamista ja siksi mies otti puheeksi tulevaisuuden pitkän tähtäimen jutut. Kaikki tuo tuntuu nyt ihan itsestään selvältä, mutta suunnittelutilanteessa en pystynyt ajattelemaan ollenkaan noin pitkälle, mitä mistäkin seuraa, kuinka kauan vie se ja se, edes lukion kestoa en ajatellut oikein.
En ikinä ole ajatellut tulevaisuutta noin pitkälle ja yllätyin kuinka selkeästi mies jäsensi asiat, pisti paperille henkilö henkilöltä tulevaisuuden suunnitelmia, samoin omaisuutemme ja taloutemme.
Toisaalta, jos kaikki menee kuten suunniteltu, pärjäämme, vaikka mies ei töitä tekisikään. Jotenkin helpotti kun sai selkeän kuvan mihin ollaan menossa. Mutta yksin en olisi tuohon kyennyt. Mieheni sanoi etteivät naiset koskaan pysty ajattelemaan yli vuotta kauemmas, se on liian vaivalloista.
Kuinka moni teistä on ajatellut asioita esim 10 vuoden päähän?
Kommentit (13)
Minulle on, miehelleni ei. Minulla on (ja on aina ollut) selvät suunnitelmat vuosikymmenten päähän. Ajelehtimalla en olisi mitenkään pystynyt esimerkiksi pääsemään ammatissani siihen asemaan johon pääsin, koska se edellytti pitkäjänteistä opiskeluja, kokemuksen hankkimista eri työpaikoissa ja useita muuttoja paikkakunnalta toiselle.
Ap:n mies on kuitenkin siinä hiukan yksioikoinen ajattelultaan, että hän ei ota huomioon elämän yllätyksellisyytä. Monenlaista voi sattua. Vaikka minulla onkin suunnitelmia, jotka ulottuvat kuolemaani asti (todennäköisesti elän yli 100-vuotiaaksi) niin tiedän kokemuksesta, että viiden vuoden kuluttua saatan ajatella monista asioista täysin toisin. Kun arvostukset ja elämäntilanteet muuttuvat, alkaakin tavoitella eri asioita kuin aikaisemmin. Nuorena uraa suunnitellessani en takuulla osannut aavistaa, että jossakin vaiheessa löytäisin itseni hoitamasta dementoituvaa sukulaista - ja vielä täysin elämääni tyytyväisenä. Kaikkea ei voi suunnitella.
Mieheni suunnitelmat ovat sitä luokkaa, että hän aikoo tehdä töitä kuolemaansa asti, siis täysin epärealistisia, mikäli ei kuole sydäriin jo parin vuoden päästä. Se, että aika ei avaudu lineaarisena ja suunnitteluun kypsänä ihmisen eteen, ei ole sukupuoleen sidottu ominaisuus. Kyse on siitä, miten on tottunut mieltämään asioita. Monien on vaikea hahmottaa sitä lainkaan ennen kuin heille opetetaan sitä erikseen.
Elämää ei voi oikeasti suunnitella kovinkaan pitkälle. Mitä tahansa voi sattua. Oikeasti teidänkin olisi pitänyt tehdä suunnitelmaan sellainenkin varaus, miten käy jos jompikumpi teistä puolisoista sattuu kuolemaan tai sairastumaan vakavasti tai jos lapsistanne joku sairastuu jne.
Tottakai on tullut mietittyä asioita ja elämää sinne 10 vuoden päähän, mutta kaikki on pelkkää isoa JOSsaa. Eli JOS kaikki menee oletusten mukaan, JOS mitään odottamatonta ei tapahdu. MOnesti elämässä vaan sattuu ja tapahtuu kaikenlaista mitä ei olisi ikinä osannut ennakoida.
olen laskenut nämä asiat jo siinä vaiheessa kun otimme lainan 11 vuotta sitten. Laskin siihen, monta lasta teemme, jos toinen sairastuu tai jää työttömäksi yms.
Laskelmat ovat pitäneet paikkaansa ja väljyyttä on koko ajan ollut.
Tulinpa hyvälle mielelle tekstiä lukiessani. Huomaatko AP itse, mitä kirjoitit, alussa olit uhmakkaana ja pääasia oli miehen vähättely.
Kun kirjoitit tekstiä lisää, huomaa siitä, että kiukkusi katoaa ja sen tilalle tulee ahaa-ajatuksia, puhuttujen asioiden pohdintaa. Hyvä!
Olet kehityskelpoinen yksilö, jokaisen pitää suunnitella tulevaisuuttaan. Minäkin etsin ja sain rikkaan älykkään miehen, pystyi se pari lastakin siementämään. Mutta ulos se lentää kun nuorin muutaman vuoden päästä täyttää 18, tää on jo teinin ajateltu asia, on aika pistää ukko rahoiksi ja nauttia elämästä, kun ikää ei ole vielä kuin juuri 40.
Oman elämän suunnittelu kannattaa, aina!
..ikääntyvien sukulaisten testamentit, jotta osaat teettää ne heillä juuri oikealla hetkellä. Kun tarkkaan suunnittelee niin lähimmäisistä voi hyötyä todella paljon!
enkä edes halua ajatella. Jos mietin asioita 20 vuoden taakse, jolloin minulla oli jonkun näköiset suunnitelmat siihen mitä elämäni on nyt 40v, voin sanoa ettei mikään niistä suunnitelmista pitänyt paikkansa.
Onneksi osasin luovia niistä karikoista jotka estivät hienot suunnitelmani ja onneksi osasin iloita niistä iloisista yllätyksistä jotka muuttivat elämänkulun taas toiseen suuntaan.
Jos suunnitelmat olisivat onnistuneet en varmasti olisi näin onnellinen kun olen nyt. Se taitaakin olla ainoa suunnitelma mitä meni nappiin.
Minusta järkevää on vetää suuntaviivat n. viiden seuraavan vuoden varalle. Miehesi on siis päättänyt senkin, että lapsenne menee lukioon? Miten se on mahdollista, kun ymmärsin että lapsi on nyt 12-vuotias? Ja entä jos joku ajaa auton mäiskäksi?
olen laskenut nämä asiat jo siinä vaiheessa kun otimme lainan 11 vuotta sitten. Laskin siihen, monta lasta teemme, jos toinen sairastuu tai jää työttömäksi yms.
Laskelmat ovat pitäneet paikkaansa ja väljyyttä on koko ajan ollut.
Näiden lisäksi tein laskelmat erilaisilla korkojen vaihteluilla, asuntojen hintojen muutoksilla sekä taloyhtiön remonteilla. Ja meilläkin on toiminut.
Minäkään en yleistäisi kuten ap. Minä olen meillä se, joka osaa ajatella ja suunnitella vuosikymmentenkin päähän, mies huonommin. En silti väitä, että miehet eivät osaa.
Minusta on järkeä suunnitella elämää pidemmälle. Tiedän, ettei elämä mene aina kuten suunnittelee, ei ole omanikaan mennyt, mutta juuri siksi se onkin järkevää. On tullut suunniteltua miten asioiden toivoisi menevän ja toimii, jotta ne toteutuisivat, mutta samalla on suunnitelmat sen varalle, että tulee negatiivisia yllätyksiä.
Me esimerkiksi säästimme ylimääräistä rahaa ja jätimme sen käyttämättä mm. sen vuoksi, että jos lasta hankkiessamme kaikki ei menekään hyvin. Ei tarvitse sitten huolehtia raha-asioista ja on varaa ylimääräisiin kuluihin. Onneksi näin. Vaikka mitään kovin vakavaa ei tullutkaan, rahaa on kuitenkin tarvinnut enemmän kuin olisi tavallisesti mennyt. Olemme voineet keskittyä vauvaan ja hänen hoitoonsa, eikä ole tarvinnut miettiä kaiken muun keskellä raha-asioita.
eli talouden suunnittelukyky on yksilöllinen ominaisuus
Itse ainakin pyrin vaihtamaan työtehtäviä vaativampiin 1-4 vuoden välein.
Itse ainakin pyrin vaihtamaan työtehtäviä vaativampiin 1-4 vuoden välein.
Estääkö se jotenkin miettimästä elämää yli vuotta eteenpäin, jos ei aio pysyä samassa työssä? Musta suunnittelu on paljon tärkeämpää silloin. Eihän silloin hirveästi tarvitse suunnitella, jos mikään ei muuttuisi.
Itse olen miettinyt suuntaviivoja jo eläkeikään. Miettinyt, missä vaiheessa olisi parasta käväistä ulkomailla töissä, ym. Miten oman asunnon hankkiminen, lasten kasvaminen ja muut sellaiset vaikuttavat rahavirtoihin. Miten vaikuttaa omaan elämään omien vanhempien vanheneminen, ja miten he mahdollisesti tulevat tarvitsemaan apua eli minua. jne. Kaikki suunniteltu ei tietenkään tule toteutumaan, ja suunnitelmiakin varmasti muuttelen sitten esim 10 vuoden päästä, mutta suuntaviivat ovat selvät.
Luulin ensin, että viittaat naiseudella raskauksiin ym asioihin, joihin ei välttämättä itse pysty vaikuttamaan esim lapsettomuuden kohdatessa.
Kamalaa, että nainen sanoo, etteivät naiset pysty tällaisiin yksinkertaisiin asioihin!