Mistä ihmeestä kumpuaa se käsitys ettei lapsen ruokamäärää voisi/saisi rajoittaa?

Kyse on lähinnä siitä MINKÄLAISTA ruokaa tarjotaan.

Ei ihme jos kansa lihavoituu... Tuntuu välillä että äidit lapioivat väkisin sitä pilttimössöä vauvasta alkaen ja opetellaan syömään ISOJA annoksia.

Määrää tärkeämpää on kiinnittää huomiota ruoan laatuun ja siitä saatavaa energiamäärään.



Muistelen huvittuneena ystävääni, joka ihmetteli kun koko heidän perheensä lihoi jatkuvasti. Ei mielestäni mikään ihme kun iltaruokailun päälle vetivät JÄLKIRUOAT vielä joka ikinen kerta. Ja nuo jälkiruoat olivat sellaisia kunnon kaloripommeja.



Mieluummin perusruokaa, vihanneksia ja salaattia niin että napa raikaa, mässyt ja turhat kalorit pois.

päivittäin tarjolla sellaista ruokaa, jonka määrää ei rajoiteta ollenkaan, eli lapsi saa vetää napansa täyteen. Vaikka porkkanoita, omenoita, salaattia, jotain terveellistä. Herkkuja rajoitetaan vahvasti, ja leipää ym voi myös rajoittaa jonkin verran.

Ei ihme jos kansa lihavoituu... Tuntuu välillä että äidit lapioivat väkisin sitä pilttimössöä vauvasta alkaen ja opetellaan syömään ISOJA annoksia.

Kaverinikin pitää kiinni tarkasti karkkipäivistä ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta lapset tukevoituvat kun annokset ovat I-SO-JA!

mutta kohta varmaan joutuu. Kiitos isovanhempien, joista on hirveän hienoa, kun pieni jaksaa syödä enemmän kuin iso mies (ja ne pienet on nyt jo 8- ja 11v) ja kun on yllytyshulluja ja miellyttämisen halun omaavia lapsia, nehän syövät.



Isovanhemmat ovat olleet paljon perheemme kanssa tekemisissä joten nyt lapset ajattelevat että on hienoa, kun pystyy syömään paljon! Ei hyvä...