G: Kuvaile ärsyttävin äiti-ihminen jonka tiedät

Ärsyttävin on sellainen joka yrittää todellakin parhaansa mutta lopputulos on että hän on hirveän takakireä ja tuomitseva. Kokee ilmeisesti henkilökohtaiseksi uhaksi sen jos joku tekee jotakin eri tavalla kuin hän. Jos hänen lapsensa (1 kpl) esim. nukkuu tietyllä tavalla ja jonkun toisen nukkuu eri kellonaikaan tai eri määrän tai erilaisen seremonian avulla, hän alkaa rajusti puolustaa omaa ratkaisuaan eikä lopeta ennen kuin muut ovat tunnustaneet olevansa aivan väärässä omien tapojensa kanssa.



Hän myös tuntuu suuttuvan jos jonkun lapsi osaa jotain mitä hänen lapsensa ei osaa, sillä hänen lapsensa pitää olla paras ihan kaikessa.

Elämä on yhtä kiirettä. Ja sitä kiirettä on aina, on lapsia sitten yksi, kolme tai viisi. Kaikki tehdyt hommat luetellaan, oli ne sitten perunan keittoa tai kasvivärjäystä. Kotiäidillä on aina hoppu ja siksipä apulaiseksi puhutaan naapurit, miehen työkaverit ja tietysti lähisuku. Kiireen vuoksi lapsi on virikehoidossa, kotona käy siivooja ja isommat lapset hommataan yökylään kavereille mahdollisimman usein. Kiireen syy ei ole selvä ja sitä kysyttäessä syyksi paljastuui Tää elämä.

rajoja ja antaa rakkautta on riittävän hyvä äiti.

Sitä kyllä ihmettelen, miksi haluaa tehdä elämän itselleen hirveän vaikeaksi esim. pitämällä minuutin tarkasti aikatauluista kiinni. Jopa sitten kun lapset ei ole enää taaperoitakaan, vaan isompia.

Kaikki on aikataulutettu, niin työ-kuin vapaa-aikakin, ruoka minuutilleen, kotityöt päivälleen ja kellolleen samaan aikaan, rutiinit toistuvat samoina arkena ja juhlana.

Ei voida tulla ravintolaan syömään, koska rutiinit rikkoontuisivat. Illalla tehdään aina iltatoimet hyvin aikaisin ja aloitetaan nukkumaanmenorituaalit. Ei voida lähteä esim. juhlimaan yhteisiin iltajuhliin (joissa kaikkien kavereiden lapset ovat) Halloweenia, itsenäisyyspäivää tai mitään muutakaan. Miksi? Ei kai ne lapset rikki mene, jos joskus löysäisi?

Luulen, että näissä ääritapauksissa kyse on (yleensä) äidin päänsisäisestä järjestyksestä, joka järkkyy jos kaava joskus katoaa.

Ahdistaa katsoa, koska arki ei ole iloista, vaan ilotonta suorittamista.

Se riippuu ihan hirveästi lapsesta. Toiset vaativat tarkat rutiinit, toiset eivät.



Meidän esikoisella vaan pitää olla selkeät rajat ja rutiinit tai menee lekkeriksi.



Kuopus kestää vallan hyvin ilmankin, mutta pakko on elää esikoisen ehdoilla tai muuten koko perheen paletti sekoaa.

eli tarkoitan lähinnä adhd-diagnoosia, niin kyllä tottumisellakin on suuri merkitys. En tiedä miten teillä arki sujuu, toki tunnet lapsesi parhaiten, mutta tunnen n. parikymmentä lapsiperhettä joissa hyvin erityyppisiä lapsia, 19ssä lapset ja perheet elävät joustavasti, tietyt rutiinit on, mutta niistä voidaan joustaa erityistilanteissa ym. Yhdessä perheessä ei minkäänlainen jousto tule missään tilanteessa kysymykseen, vaikka kyse on ihan normaalilapsista. t. 24

Se riippuu ihan hirveästi lapsesta. Toiset vaativat tarkat rutiinit, toiset eivät.

Meidän esikoisella vaan pitää olla selkeät rajat ja rutiinit tai menee lekkeriksi.

Kuopus kestää vallan hyvin ilmankin, mutta pakko on elää esikoisen ehdoilla tai muuten koko perheen paletti sekoaa.

Se riippuu ihan hirveästi lapsesta. Toiset vaativat tarkat rutiinit, toiset eivät.

Meidän esikoisella vaan pitää olla selkeät rajat ja rutiinit tai menee lekkeriksi.

Kuopus kestää vallan hyvin ilmankin, mutta pakko on elää esikoisen ehdoilla tai muuten koko perheen paletti sekoaa.

Pitkälle teorioita opiskellut äiti kyseessä.

käynyt äiti-ihminen joka sokeasti uskoo kirjateorioihin ja katsoo vaan vierestä miten oma lapsi vaurioittaa toisen omaisuutta tai läpsii toisen vauvaa tms. Ja antaa lapsensa kasvaa kieroon kun ei voi kovasti komentaa lastaan sillä hän haluaa tuntea olevansa kasvatusteorioiden mukaan hyvä äiti.

Mutta kun lapsi meni eskariin ja nyt kouluun, ei vaan voi lipsua tai kaikki leviää.



Enkä oikein usko, että toisen lapsen pystyisi samassa perheessä opettamaan pilkuntarkaksi ja toisen löperöksi...



Ja siis kyllä me juhlitaan juhlissa (lapset pukee vaikka kyläpaikassa pyjamat päälle ja pesee hampaat ja kannetaan autoon ja autosta kotiin jatkamaan unia, me matkaillaan paljon, pitkiä omatoimimatkoja jne.) mutta se kouluarki arkipäivisin ei kestä joustoja, eikä esimerkiksi sunnuntai-iltana voi riekkua tai maanantai ja tiistai menee puihin.



Lapset ovat hoidossa ja koulussa 15 kilsan päässä, lähdemme aikaisin ja päivät ovat pitkiä.



25

lapsi ei tee yhtikäs mitään koulussa, vaan passuuttaa asiat kavereilla ja on muutenkin La Diva from Heaven...



Ei kiukuttele, on sosiaalisesti yltiötaitava, mutta panee kaikki rajat koetukselle oitis, jos saa pienenkin tilaisuuden.



Voi olla ohimenevääkin, mutta tällä hetkellä näin.



25

Harvassa perheessä arki-iltoina suuremmin joustetaan, jos pitää ehtiä kouluun, hoitopaikkaan, työhön... Kysehän oli siitä, että juhlakaan ei erotu arjesta mitenkään.

Mutta kun lapsi meni eskariin ja nyt kouluun, ei vaan voi lipsua tai kaikki leviää.

Enkä oikein usko, että toisen lapsen pystyisi samassa perheessä opettamaan pilkuntarkaksi ja toisen löperöksi...

Ja siis kyllä me juhlitaan juhlissa (lapset pukee vaikka kyläpaikassa pyjamat päälle ja pesee hampaat ja kannetaan autoon ja autosta kotiin jatkamaan unia, me matkaillaan paljon, pitkiä omatoimimatkoja jne.) mutta se kouluarki arkipäivisin ei kestä joustoja, eikä esimerkiksi sunnuntai-iltana voi riekkua tai maanantai ja tiistai menee puihin.

Lapset ovat hoidossa ja koulussa 15 kilsan päässä, lähdemme aikaisin ja päivät ovat pitkiä.

25