Tunnetko ihmisiä, joilla ei ole omatuntoa, tai se ei toimi?

eivät jännitä mitään, eivät murehdi kenenkään puolesta, eivät kadu töppäyksiään koska eivät usko töpänneensä. Ovat yleensä sosiaalisia, mutta ilman oikeita ystäviä.

koskaan kehittynytkään. Ei koe tekevänsä mitään väärää, ja valehtelee pokkana.

Yleensä miehiä, mutta tunnenpa pari naistakin. Pahoja ihmisiä. Evil.

Satuttavat ja pahoittavat toisen mielen tahallaan. Koskaan eivät pyydä anteeksi.

piirteet voivat yhtöä hyvin kuulua ihmiselle joka on sinut itsensä kanssa- hyväksyy elämän tosiasiat, kunnioittaa itseään ja muita. Ei esim. suremiselle ole mitään määräaikaa tai oikeaa tapaa. Mä olen yleensä kokenut tuon tyyppiset ihmiset jonkinlaisiksi oman tiensä kulkijoiksi, mutta kyllä omatunto voi olla paikallaan vaikka omaa tietään kulkeekin.

(taidan muuten itse olla tuollainen myös, koska, ajatus siitä että pitäisi kaikki asiat märehtiä ja vatvoa jossain laumassa ahdistaa.- ja se kuinka paljon ihmisten asioita murehdin- tapahtuu mun sisällä- en niitä jatkuvasti referoi- niinkuin en tunteitani muutenkaan.)

töppäyksiäni koska siitä ei ole mitään iloa. Parhaansa kun yrittää, se riittää. Otan opiksi, mutten murehdi sen kummemmin. Miksi pitäisi? Jotta eläisi syyllisyydessä ja häpeässä? Samasta syystä en murehdi toistenkaan asioita (tietenkin jos on jotain vakavaa, ovat ajatuksissa) koska ajattelen että jokainen tekee sen hetkisen parhaansa, täydellinen ja vain oikein toimiva ei ole kukaan, armahdan siis itseni ja muut. Mulla on hyvin toimiva taju oikeasta ja väärästä, mut mun oikea ja värä ei oo ehkä sama kuin sulla 2:)

ja kesti aikansa että huomasin tuon omantunnon huonon toimivuuden.



Omatunnottomat ihmiset ovat yleensä hyvin sosiaalisia, helposti hymyileviä. He eivät osaa katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiään kuin korkeintaan pikku hetken. He ottavat mielellään muilta vastaan palveluksia, mutta eivät taida edes ymmärtää mitä tarkoittaa sana "vastapalvelus". He tekevät itsekkäitä ja joskus muita vahingoittaviakin päätöksiä tuntematta siinä mitään väärää. He eivät yksinkertaisesti osaa katua ja se yhdistettynä sosiaalisuuteen ja itsevarmaan hymyyn tekee heistä vaarallisia muille ihmisille.

pariskunnasta!

Hymyä ja ystävällisyyttä, apua ja neuvoa löytyy, mutta varjele, jos pieninkin eriävä mielipide tulee sanottua.

Ei kestä sitä ei. Tämä pariskunta. Siitä lähtee liikkeelle tavaton solvausvirta.

Ja sitten ihmetellään, jos heidän kanssaan ei enää haluta seurustella - niin paljon kuin he ovat tehneet toisten eteen. Monta kertaa nimittäin palvelusten teko on melko itsekästä - aivan kuin kerätään ja lasketaan: näin paljon teen sinun hyväksesi, nyt on sinun vuorosi.

Ei - niin ei suju ystävyys. Palveluksia ei tehdä siksi, että niihin odotetaan saatavan vastapalveluksia, palveluksia tehdään siksi, koska halutaan ilahduttaa ystävää. Ja auttaa häntä.

Siksi me, jotka teidän "palveluksenne" saaneina kehtaamme vielä hymyillä ja olla tyytyväisiä, vaikka mielestänne meillä pitäisi olla huono omatunto, kun emme kumarra maahan asti palveluksistanne - joita emme ole pyytäneet.

ja kesti aikansa että huomasin tuon omantunnon huonon toimivuuden. Omatunnottomat ihmiset ovat yleensä hyvin sosiaalisia, helposti hymyileviä. He eivät osaa katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiään kuin korkeintaan pikku hetken. He ottavat mielellään muilta vastaan palveluksia, mutta eivät taida edes ymmärtää mitä tarkoittaa sana "vastapalvelus". He tekevät itsekkäitä ja joskus muita vahingoittaviakin päätöksiä tuntematta siinä mitään väärää. He eivät yksinkertaisesti osaa katua ja se yhdistettynä sosiaalisuuteen ja itsevarmaan hymyyn tekee heistä vaarallisia muille ihmisille.

omaatuntoa. Poliitikoksi ei voi kehittyä, jos omatunto on olemassa.

tai huoma pahoittaneensa toisen mieltä voi johtua myös vaikapa sosiaalisesta kehitymättömyydestä tai aspergerin tapaisesta "yskisilmäisyydestä". Jotkut ei vaan huomaa miten maailma ympärillä toimii.



Minusta se että omatunto ei ole kehittynyt olisi sitä, että tekee tahallaan ja tietoisesti jotakin, mikä satuttaa muita eikä tunne siitä syyllisyyttä. Ja huom! syyllisyyttään voi potea monella tapaa. Ulkopuolisest voi näyttää että toinen on paatunut eikä kadu ollenkaan, mutta aina ei tiedä mitä siellä kovan kuoren alla tapahtuu. Henk.koht. olen sitä mieltä että on julmaa ja tunteetonta tuomita toinen ihminen "pahaksi ja omatunnottomaksi". Tekoja ei tarvitse hyväksyä, mutta ihmistä ei toinen ihminen saa lopullisesti tuomita.

Mutta olen pyrkinyt ja pystynytkin elämään asian kanssa siten, etten satuta muita ihmisiä. Ja joudun useinkin ajattelemaan asioita siltä kantilta, että miten se vaikuttaa muihin. Tämä ei ole automaattista minulta.



Mutta en osaa surra, en tuntea huonoa omaatuntoa. Tiedän, että voisin vaikka ottaa toiselta hengen, mutta en katuisi yhtään muuta kuin tuomiotani.



Tämä on raakaa ja raastavaa. En haluaisi olla tälläinen, mutta olen aina ollut.

kuin huonosti toimiva omatunto on omien pelkojen ja asennevammojen projisoiminen muihin.

Jokaisen rakkautta ja hoivaa saaneen ihmisen sisällä asuu hyvä sydän ja tahto vaikka sitä ei osaisi ulkomaailmalle näyttää oikealla tavalla. Ja niiden jotka ovat kokeneet liian paljon hylkäämistä sydän on voinut mennä niin rikki etteivät he tiedä sen paremmin omista kuin toistenkaan tunteista tai myötätunnosta yhtään mitään. Se on todella traaginen kohtalo, jota ei ole itse voinut valita,En siinäkään tapauksessa menisi nokkimaan heidän omaatuntoaan.

Jos on niin, eikö edes heidän kärsimyksensä saa aikaan sinussa myötätuntoa?

Mutta olen pyrkinyt ja pystynytkin elämään asian kanssa siten, etten satuta muita ihmisiä. Ja joudun useinkin ajattelemaan asioita siltä kantilta, että miten se vaikuttaa muihin. Tämä ei ole automaattista minulta. Mutta en osaa surra, en tuntea huonoa omaatuntoa. Tiedän, että voisin vaikka ottaa toiselta hengen, mutta en katuisi yhtään muuta kuin tuomiotani. Tämä on raakaa ja raastavaa. En haluaisi olla tälläinen, mutta olen aina ollut.

kannattaisko mennä jollekin keskustelemaan? Noin voi olla jos on jotain autistista ongelmaa, mutta myös siksi että oot eläny tunneköyhässä kodissa. Se mikä tekee elämästä hyvän on tunteet- kannattaisi selvittää mistä on kyse.

omatunto on erilainen kuin valtavirralla, ahtaan kristillisen moraalin omaavilla tiukkapipoilla. He sitten kieriskelevät tuskissaan ja pelkäävät helvettiä.

kehittämään omantunnon, koska olen luonteeltani hyvin kova. Tämä ei tarkoita ettenkö esim. itkisi läheisen kuolemaa (kyllä itken), mutta suurin tuska menee minulla nopeasti ohi. Olen eronnut poikaystävistä ilman kyyneltäkään, ja arvelen myöskin voivani vaikka tappaa toisen ilman suurempia empatioita jos tekoon olisi mielestäni hyvä syy (eli kärsin Jumala-kompleksista). En silti usko että koskaan tekisin mitään noin kamalaa, koska tiedän sen vääräksi, ja yritän tehdä oikein. Kadehdin silti ihmisiä, jotka pystyvät luontevasti toimimaan omantuntonsa ohjaamina arkitilanteissa ilman että heidän tarvitsee erikseen miettiä mikä olisi oikea ja mikä väärä toimintatapa kussakin tilanteessa.



Tunnen joitakin ihmisiä, jotka ovat samantyyppisiä kuin minä, mutta eivät aktiivisesti pyri parempaan ja tulokset voivat olla ikäviä.

On minulla lapsia, ne ovat ainoita, joiden kohdalla pystyn toimimaan myötätuntoa. Joudun kuitenkin aina ajattelemaan, miten opettaisin "oikein" heitä, koska maailmankuvani on vääristynyt jo pelkästään tuon omantunnon puuttumisen takia.



Kotini ei ollut tunneköyhä, mutta taustalla tähän on kyllä traumaattisia kokemuksia.

tähän sakkiin; ihminen, joka ei koskaan katso tehneensä mitään väärää, eli ei myöskään pode huonoa omaatuntoa.



Tälle miehelle on ihan arkipäivää, että hän valehtelee (ja saa sillä vähintään pahaa mieltä aikaiseksi), pettää (aina on vika omassa kumppanissa, että näin pääsee käymään) tai kaltoin kohtelee omia lapsiaan (syy siihen, että ei voi tavata lapsiaan, on aina muissa).



Tämä mies on sosiaalisesti taitava, osaa antaa itsestään fiksun, miellyttävän ja empaattisen kuvan - mutta totuus piilee pinnan alla. Omasta mielestäni exä on kylmänviileässä toiminnassaan todella pelottava, enkä halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Mutta lapset altistuvat hänelle väistämättä.

itse en tunne kuuluvani tuohon kategoriaan. Vaikka pystyisi syyttämään muita ja olemaan sokea tekojeni suhteen, en ole.



t.13

mutta se ihan vilpittömästi oli sitä mieltä että moraali on täysin subjektiivinen asia, eikä kenelläkään ole mitään oikeutta määritellä millainen moraali muilla pitäisi olla.