Tunnetko ihmisiä, joilla ei ole omatuntoa, tai se ei toimi?

tai ainakin on tarvittu. Voimme esim. pohtia onko omastatunnosta paljon iloa sotatilanteessa tai silloin kun pitää tehdä kylmiä päätöksiä joissa joku kärsii (näitä tulee rauhanaikanakin). Jopa potkujen antaminen voi olla jollekin ihmiselle täysi mahdottomuus, koska tuntee liikaa empatiaa.

En tiedä miksi kysyt, vai ihanko vain aloittaaksesi keskustelun.



Mutta jouduin itse yhden tällaisen henkilön huijaamaksi (en ollut ainoa, meitä oli monta! ). Hänellä varmasti oli muitakin mielenterveydellisiä ongelmia( ehkä? ).

Mutta kyseinen ihminen valheteli, eli ihan toista elämää kuin mitä meille antoi ymmärtää. Oli kuoleman sairas, hänen miehensä oli kuollut, pikkuhiljaa myös äiti, veli ja isä ( tämä kaikki siis useamman vuoden aikana ). Loppujen lopuksi selvisi, että kaikki, ihan jokainen asia paitsi hänen nimensä oli valhetta ja keksittyä.

Jossain vaiheessa kun aloin epäillä juttuja ja lopulta pystyin todistamaan hänen valheet, hän ei missään vaiheessa tunnustanut. Jatkoi vain juttua eteenpäin ja eteenpäin. Huh.

Lopulta tyyppi muutti toiselle paikkakunnallae, missä ilmeisesti jatkaa samaa uudestaan.

Tuntuisiko sinusta pahalta, jos esimerkiksi lapsesi olisi koulukiusattu vai olisiko se vaan arkipäivää? Kuulostaa kamalata tuo sinun suhtautumisesi asioihin. Toivonmukaan lapseisitasi ei tule samalla tavalla tuntevia.

mutta minulla on joskus vaikeuksia ottaa esim. koulu- ja työpaikkakiusaamisjuttuja kovin vakavasti, vaikka tiedän niiden olevan uhreilleen todella kamalia asioita. Jotenkin vaan ajattelen että lapsi on sentään onnekas kun saa käydä koulua ja että työpaikkakiusaamisen uhrilla on kuitenkin työpaikka jne. Maailmassa kun on niin hirveä määrä ihmisiä, joilla ei mahdollisuutta olla edes koulukiusattuja, työpaikkakiusaamisesta puhumattakaan.

Minulla ei ole mitenkään herkkä omatunto. Siis saioista, joista tiedän tehneeni "väärin" en suuremmin murehdi, jos niistä ei ole seuraamuksia. Sympatiaa ja empatiia tunnen kyllä, eeli muiden kärsimykset liikuttavat, enkä halua vahingoittaa muita.



Mutta jos vaikka joku kaupan kassa antaa vahingossa väärin takaisin, enkä huomaa, en pode huonoa omatuntoa. Tai jos naarmutan vahingossa jonkun autoa. Tai kerron valkoisen valheen syyksi slle, että en haluakaan tulla kylään tms.



Ja kyllä minä selvitän tilanteet, jos se käy helposti (huomaan heti kassalla tms), mutta en viitsi nähdä vaivaa jälkeenpäin, enkä murehdi asiaa.



Samalla tavalla muuten en koskaan kertoisi miehelle pettämisestä, jos se olisi itselle hetkellinen virheliike. Kiinnijääminen huolettaisi, mutta omatunto olisi hiljaa. Mitään sivusuhteita ja valehtelevaa kaksoiselämää en hyväksy itselle enkä puolisolle.

voin kirjoittaa myöhemmin tarkemmin näistä jutuista.



Mutta eivät lapseni ole perineet tai saaneet tätä arveluttavaa ominaisuutta minulta. Vanhin on jo 16-vuotias, ja omaa selkeän omantunnon, sekä moraalin.



Koulukiusaamisella ja omallatunnollani ei ole tekemistä keskenään. Mutta jos lapsiani koulukiusattaisiin, lopettaisin tuon kiusaamisen vaikka omin "käsin". Eli tekisin asialle jotain. Empatiaa peräänkuulutat kaiketi, se on usein aika vähäistä.

Minulla ei ole mitenkään herkkä omatunto. Siis saioista, joista tiedän tehneeni "väärin" en suuremmin murehdi, jos niistä ei ole seuraamuksia. Sympatiaa ja empatiia tunnen kyllä, eeli muiden kärsimykset liikuttavat, enkä halua vahingoittaa muita.

Mutta jos vaikka joku kaupan kassa antaa vahingossa väärin takaisin, enkä huomaa, en pode huonoa omatuntoa. Tai jos naarmutan vahingossa jonkun autoa. Tai kerron valkoisen valheen syyksi slle, että en haluakaan tulla kylään tms.

Ja kyllä minä selvitän tilanteet, jos se käy helposti (huomaan heti kassalla tms), mutta en viitsi nähdä vaivaa jälkeenpäin, enkä murehdi asiaa.

Samalla tavalla muuten en koskaan kertoisi miehelle pettämisestä, jos se olisi itselle hetkellinen virheliike. Kiinnijääminen huolettaisi, mutta omatunto olisi hiljaa. Mitään sivusuhteita ja valehtelevaa kaksoiselämää en hyväksy itselle enkä puolisolle.

Olen samanlainen, tälläistä kutsutaan tietyllä tavallaan "rikolliseksi mieleksi". Voi tehdä asioita, mutta ainoa ääni kallossa on kiinnijäämisen pelko.

En itsekään tee rikollista toimintaa, mutta ei omatuntoa paljoa kolkuta esimerkiksi valkoisten valheiden, tuollaisten naarmuttamisien ym suhteen.

Mutta eipä kai ihminen osaa samaistua johonkin tunteeseen jos ei sitä ole itse käynyt läpi.



Kyllä mä ainakin mietin yksilökohtaisesti jos esim. jotain lasta kiusataan koulussa. Lapsesta tuntuu tosi pahalta ja sitten on hirveä ajatella että on kylmiä ihmisiä esim. opettajan virassa jotka kintaalla viittaa kiusaamistapauksiin.



Onnekas, että saa käydä koulua.... Jos lapsi menee kouluun joka aamu peläten aina pahinta niin kyllä siinä jää oppivelvollisuus aika harakoille.

Ja onni että saa opiskella.



Ei hyvää päivää.

olekaan, ne riipuvat aina kulttuurista, olosuhteista yms.

Ihmisen on tietysti paljon helpompi elää jos voi omaksua kodin- uskonnon-isänmaan moraalikäsitykset, noudattaa sokeasti niitä eikä tarvitse itse ajatella- silloin pelot heräävät vain kun joku toisenlainen totuus uhkaa tätä "eheää" ainoan totuuden maailmaa. ja se jos mikä näkyy tällä palstallakin. Sitten on olemassa ihmisiä joilta on puuttunut se koti tai muu auktoriteetti missä olisi oinut omaksua nämä asiat. tai on tarumoja, ristiriitoja tms niin että selvitäkseen on pakko alkaa itse ajatella ja miettiä. Silloin usein aukeaa maailma ja ymmärrys siihen ettei ainoita oikeita totuuksia ole olemassakaan ja moni muukin asia- että ei ole helppoja ja oikeita vastauksia.

Tällä palstalla usein koetaan uhkaksi juuri nämä erilaiset ajattelevat ihmiset, koska heidän ajatuksensa uhkaavat näitä "valmiita maailmoja" mihin ihmiset haluavat linnoittautua.

Mitä onnekasta on muuten saada käydä koulua kiusattuna jos kiusaamisen aiheuttama ahdistus on yhtä suurta kuin vaikka sen lapsityövoimana kärsivän lapsen joka ei kouluun edes pääse? Ihmisen elämä on sitä miltä se TUNTUU- ei ole yhtään vähäisempää kärsiä halveksuntaa suomessa kuin intiassa. Aikuinen voi järjellä ja hyvissä oloissa mennä muualle töihin, mikä ei onnistu jos olet vaikka seksikaupan uhri jossain muualla, eli on valinnanvraraa, mutta kyllä lapset tuska ja pelko on yhtä suurta kaikkialla oli sen syy sitten pommi tai häpeä.

Sinä joka et osaa tuntea myötätuntoa suomalaisia lapsia kohtaan koska jossain muualla on niin kamalaa- maailmanparannusfiilikset ei oo ollenkaan sama kuin osata olla myötätuntoinen ihmiselle silloin kun se on siinä lähellä. Myötätunnon aitoa kykyä voi opetella jos haluaa.

Mutta eipä kai ihminen osaa samaistua johonkin tunteeseen jos ei sitä ole itse käynyt läpi.

Kyllä mä ainakin mietin yksilökohtaisesti jos esim. jotain lasta kiusataan koulussa. Lapsesta tuntuu tosi pahalta ja sitten on hirveä ajatella että on kylmiä ihmisiä esim. opettajan virassa jotka kintaalla viittaa kiusaamistapauksiin.

Onnekas, että saa käydä koulua.... Jos lapsi menee kouluun joka aamu peläten aina pahinta niin kyllä siinä jää oppivelvollisuus aika harakoille.

Ja onni että saa opiskella.

Ei hyvää päivää.

Minuakin kiusattiin yläasteella ja tiedän toki ettei se ole mukavaa, silloin se tuntui jopa musertavan kamalalta. Toisaalta sen ansiosta olen nykyään onnellinen ja tajuan miten hyvin asiani ovat. Ja olen myös onnellinen että sain käydä koulua ja yliopistoa ja teen nyt helppoa ja siistiä sisätyötä, josta tienaan mukavasti palkkaa. Suurin osa maailman lapsista ei ole yhtä onnekkaita, vaan hyvä kun oppivat lukemaan, ammatista saavat vain haaveilla. Koetapa itse elättää perheesi eurolla per päivä ja mieti sitten olisiko lapselle parempi olla koulussa kiusattuna kuin kotona perunoita nostamassa ilman kiusaamista.

Koetapa itse elättää perheesi eurolla per päivä ja mieti sitten olisiko lapselle parempi olla koulussa kiusattuna kuin kotona perunoita nostamassa ilman kiusaamista.

Mutta eipä kai ihminen osaa samaistua johonkin tunteeseen jos ei sitä ole itse käynyt läpi.

Kyllä mä ainakin mietin yksilökohtaisesti jos esim. jotain lasta kiusataan koulussa. Lapsesta tuntuu tosi pahalta ja sitten on hirveä ajatella että on kylmiä ihmisiä esim. opettajan virassa jotka kintaalla viittaa kiusaamistapauksiin.

Onnekas, että saa käydä koulua.... Jos lapsi menee kouluun joka aamu peläten aina pahinta niin kyllä siinä jää oppivelvollisuus aika harakoille.

Ja onni että saa opiskella.

Ei hyvää päivää.

Minuakin kiusattiin yläasteella ja tiedän toki ettei se ole mukavaa, silloin se tuntui jopa musertavan kamalalta. Toisaalta sen ansiosta olen nykyään onnellinen ja tajuan miten hyvin asiani ovat. Ja olen myös onnellinen että sain käydä koulua ja yliopistoa ja teen nyt helppoa ja siistiä sisätyötä, josta tienaan mukavasti palkkaa. Suurin osa maailman lapsista ei ole yhtä onnekkaita, vaan hyvä kun oppivat lukemaan, ammatista saavat vain haaveilla. Koetapa itse elättää perheesi eurolla per päivä ja mieti sitten olisiko lapselle parempi olla koulussa kiusattuna kuin kotona perunoita nostamassa ilman kiusaamista.

se "oikea" 13. Mielestäni typerää esiintyä toisena, vaikka anonyymina kirjoittajana.

t. 13

että kärsimyskin on suhteellista. Tietenkään jos uhri ei sitä itse ymmärrä, se ei merkitse mitään, mutta usein kärsimys ja muutkin suuret tunteet ovat epäkypsän ihmisen kokemaa "harhaa". Kypsyessään ihminen tulee sinuksi tunteidensa kanssa, eivätkä ne enää hetkauta ihmistä suuntaan eikä toiseen niin kuin lapsena ja nuorena. Silloin pystyy myös tuntemaan empatiaa toisaalta kaikkia ja toisaalta ei ketään kohtaan. Omatunto ohjaa silloin käytöstä, eikä pelkkä henkilökohtainen tunnetila jotakuta ihmistä kohtaan.

minulla meni numerot sekaisin.