Tämän takia miehet EIVÄT tuo kukkia!

- (mies ) Ostin sulle kukkasia.

- (vaimo ) Jaa. Miksi?

- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.

- Onko tapahtunut jotain?>- Ei. Miten niin?

- No kun ostit kukkia.

- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.

- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?

- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun

ne sattui eteen ja oli halpoja.

- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoittaa meidän suhteeseen.

- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?

- EN!

- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.

- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?

- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.

- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.

- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.

- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?

- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia?

Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.

- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli. Ja

just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.

- Sä et siis halua mua?

- Uskaltaakohan tähän vastata?

- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.

- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!

- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.

- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä

ostin vaan kukkia.

- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies

haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.

- Niin just! Sitä mä yritin selvittää!

- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on

joku juju.

Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain

>ruokaa?

- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten

kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten

palvelemassa ja

pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.

- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä

huuda koko aikaa.

AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että

tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?

Mä en sano nyt mitään.

Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.

No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.

Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!

Jaa tuomalla kukkia?

Niin!

No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia...

Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.



Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu ääni, johon vaimo

>aloittaa:



- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata

kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!