G: Mistä tingit, kun aika ei riitä kaikkeen?

Teen osa-aikatyötä, jotta aikaa olisi lapsille, ruoanlaitolle, kodille, lukemiselle jne.

Hyvä kysely.



Minä



- jätän synttäreitä, juhlia ja kissanristiäisiä väliin hyvällä omallatunnolla, jos tuntuu että viikosta tulee liian kiireinen (en tietenkään super-isoja ja tärkeitä juhlia); ilmoitan etukäteen etten todennäköisesti tule; jos sitten pääsenkin, se on iloinen yllätys



- tingin siivouksesta; en kutsukaan juuri koskaan ketään kylään



- tingin ruoanlaitosta; muutamaa ruokaa vaihtelen ja paljon eineksiä



- omat harrastukset on tyyliin kotona tehtäviä



- työssäkäyntiä olen joutunut vähentämään, jotta saan lapsen kunnialla hoidettua (olen yh)



- liikuntaan ei ole juuri aikaa; yritän saada hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon



- tv:tä ei ole

vähemmälle jää kotityöt, etenkin siivoaminen ja pyykinpesu...

Meillä on tingitty ensisijaisesti työajasta. Sitten kaikesta muusta voi tinkiä näköjään ajoittain hirveästikin (itseäni olen laiminlyönyt kuopuksen jälkeen oikein urakalla), mutta ruuasta en tingi eli se hyvistä raaka-aineista ja itse tehden. Lehtiä en lue, kauneuttakaan en hoida.

siivouksesta ja silityksestä tingin, remontin siirrän tuonnemmaksi.



ruuanlaitosta ja nukkumisesta en tingi, en telkan katsomisestakaan, sillä yhdeksän aikaan illalla en jaksa muutakaan!

Kivat jutut yksin

Silittäminen

Omat säännölliset harrastukset



Muista jutuista ei ole tarvinnut tinkiä. Meillä neljä pientä lasta, opiskelen, teen kahta työtä. Lapset hoidossa 9-16.

Omat harrastukset, vapaa-aika, yöunet, kaikki "ylimääräinen" itsestä huolehtiminen (kampaajalla käynnit, kauneushoitolat, hiusten värjäys jne.) lukuunottamatta joka aamuista ns. pakollista meikkausta, kavereiden tapaamiset, viihteellä käymiset, syöminen ovat sellaisia, mistä tingin, jotta aikaa jää tärkeämpiin asioihin. Saattaa mennä monta päivää, jolloin syön esim. töissä banaanin siinä töiden sivussa (ettei tarvi töitä keskeyttää ja saa ne mahd. nopeasti tehtyä) ja illalla pari voileipää tms. heti lasten nukahdettua samalla, kun tiskaan iltatiskejä tai teen jotain muuta kotityötä.



Jos saisin valita, pistäisin ensin vähän rahaa palaamaan jotta saisin säästettyä aikaa - ostaisin tiskikoneen sekä kuivausrummun, jolloin ei tarvitsisi tiskata eikä viikkailla vaatteita narulle ja pois narulta. Hankkisin myös kerta viikkoon siivoojan ja tekisin vain 5-päiväistä työviikkoa. Harmi vaan mulla on niin pihi natsimies, ettei suostu kuivausrummun eikä tiskikoneen ostoon, siivoojan palkkaamiseen eikä 5-päiväiseen työviikkoon (olen töissä mieheni omistamassa firmassa). Mies kun itse tekee 7-päiväistä viikkoa ja sanoo, että hyvinhän hänkin pärjää. No, hän ei toisaalta tee yhtään kotitöitä eikä hoida lapsiaan, kun ei niitä näekään juuri koskaan.

Olen vähentänyt työmäärää ja samalla palkkaani. Siivous on ulkoistettu, mutta itselle jää tietenkin pikkulapsiperheessä paljon hommaa, josta tingin. Katselen kotia armollisemmin silmin kuin ennen. Teen nopeita ruokia, en juurikaan leivo, säilönnästä puhumattakaan. Vaatteita silitän vain jos on ihan pakko. Parisuhteen hoitoon en satsaa tarpeeksi. Iltaisin ollaan tosi väsyneitä :( Liikunta virkistäisi mieltä, mutta siitä joudun väkisinkin tinkimään.

Jos aikaa/jaksamista töiden jälkeen olisi niin liikkuisin enemmän.

Olen priorisoinut nukkumisen - nukun ainakin 8 tuntia joka päivä, koska muuten tulen hulluksi. En harrasta mitään, näen ystäviäni erittäin harvoin, en panosta parisuhteeseen, en urheile, en shoppaile, käytän kauneudenhoitoon vain muutaman minuutin päivässä.

-jätät lehtien lukemisen vähemmälle. Pitää paikkansa lueskelen vanhoja lehtiä illalla lasten mentyä nukkumaan.

-parisuhteen hoitaminen Aika heikoissa kantimissa. Eipä juuri jää aikaa parisuhteelle.

-siivoaminen Tähän ei juuri koskaa löydy aikaa.

-kauneudenhoito. Ei aikaa.

-kivat jutut perheen kanssa) kuten vaikka retket). Näihin pyrin panostamaan ja olla lasten kanssa kun ovat pieniä.

-kivat jutut yksin (kuten konsertissa käyminen). Käyn pari kertaa vuodessa tyttöjen kanssa bilettämässä.

-nukkuminen. Nukun vain 6 tuntia viikonloppuisin voin nukkua 7 tuntia.

-liikunta. Pyrin löytämään aikaa ainakin kerran viikossa. Haluisin panostaa liikuntaan enemmän.

-ruuanlaitto. Teen ruokaa koska tykkään siitä. Teen usein lasten kanssa ruokaa. Käytän hyväksi myös puolivalmisteita esim. perunapakasteita, vihanneksia.

entiseen elämään verrattuna eniten silittämisestä. Siivouskin on ulkoistettu.

Joskus tingin lehtien lukemisesta. TV:tä en katso.



Liikunnasta, ruoanlaitosta tai lastenhoitoon liittyvistä jutuista en tingi

paitsi nukkumisesta (no hätätapauksessa siitäkin) ja liikunnasta (tai mulla on siinä yksi huipputärkeä harrastus).Nämä auttavat mua jaksamaan.



Kotityöt on helpointa vähentää, samoin ruuanlaitto (korvata nopeilla puolivalmisteilla tai eineksillä tarpeen mukaan), niissä ei ole mitään kivaa. Kiireisinä aamuna jätän lehdenluvun kokonaan väliin, vaikka siitä pidänkin.

- nukkumaan menen vasta kun kaikki työt on tehty eli noin klo 01.00-02.00... herätys klo 7.00

Mikä ihme oikein on muuttunut? Mitä paskaa täällä puhutaan? Voihan se olla, että jotkut pärjäävät säännöllisesti vaikka kuuden tunnin unilla. Ja jonkin aikaa moisia sietää kai kaikki terveet aikuiset. Mutta jos elintason ylläpitäminen edellyttää epäterveellistä panostusta ansioihin ja kotihommiin, olisi varmaankin aika istua alas ja ottaa järki käteen. Useimmat aikuiset muuttuvat olmeiksi jatkuvalla univelalla. Kuolema kuittaa univelat, ruukataa sanoa. Siitä on unohtunut muuan pikku sana: "varhainen".

Ensinnäkin te ihmiset olette pesunkestäviä idiootteja suostuessanne maksamaan tavan perheasunnoista järjettömiä summia. Kyse on juuri teidän idioottimaisuudestanne. Kyllä myyjä kelpuuttaa vaikka loppuelämänne ansiot kaupitellessaan teille unelmakotia. Asunto on kallis, eikä sen halpa tarvitse ollakaan, mutta jos perheasunto maksaa 300 000, eikä velkakirjoja allekirjoitettaessa edes kylmi, niin tulot lienevät sitä luokkaa, että voisi vaikka ostaa itselleen lepoaikaa jättämällä raadantaa vähemmälle. Tai sitten suhteellisuudentajunne sumentui jo ala-asteella.

Jos tosiaan vähentäisitte raatamista ja kieltäytyisitte elättämästä kaiken maailman unelmakauppiaita, teillä olisi enemmän aikaa ja vähemmän pakollista työtä, ja siitä huolimatta materiaaliset asiat jokseenkin kohdallaan. Lisäksi raatamista vähentämällä vapautuisi ansiomahdollisuuksia niille, jotka tällä hetkellä työskentelevät ilmaiseksi joutavissa harjoitteluissa tms. Kaikki tuo rehkimisinne elättää vain auto-, asunto- ja muita unelmakauppiata, tyhjyyden ja tuulen tyrkyttäjiä.

Pankaas nyt tärkeysjärjestykseen asianne, ennen kuin marmatatte: riittävä ravinto ja lepo kohtuullisessa kodissa. Ihmissuhteiden tärkeys ja jatkuvuus. Kohtuullisuus kulutuksessa. Yhteistyö, ei järjetön kilpailu.

Lapset voivat tuntea ylpeyttä hienosta talosta tai isin komeasta autosta. Mutta eivät he tule kiittämään vanhempiaan poissaolosta ja etäisyydestä. Kylmyys, elämän hajauttaminen tuhansille tahoille ja jatkuva kiire kasvattaa onttoja ihmisiä, joiden elämä kuluu tyhjyyden täyttämisessä. Ja elämä kun voisi olla hyvän työn tekemistä, yhteispeliä.

Kaikki raatamisenne tulee raukeamaan tyhjiin. Mitään ette saa mukaan hautaan. Turhalla tohinalla keräämänne asiat menettävät merkityksensä, kun ne muuttuvat itsestäänselviksi. Lapsenne törsäävät työnne hedelmät. Joku kusee vasta kuuraamallenne parketille. Mitä pitää tapahtua, että urautuneet ihmiset alkavat oivaltaa hölmöytensä? Että omaa tyhjyyttä ei voi täyttää kuluttamalla itseään häviävien arvojen tavoitteluun?

Jos jaksoit lukea tämän, katso ympärillesi ja kerro, mitä puuttuu. Mitä elämälle välttämätöntä ei näy? Anna, kun arvaan. Kaikkea turhaa on vaikka kuinka: elektroniikkaa, joka ei kestä kahta vuotta. Harrastevälineitä, joita kukaan ei käytä. Asunto, jota asuntokauppias kutsui kodiksi, mutta jossa kukaan ei ole, kun pitää tienata, että voi harrastaa. Koska viimeksi joku poikkesi? Koska viimeksi ilahduit, kun joku poikkesi yllättäen? Kun olit lapsi, oli kiva tavata tuttuja. Nykyään ärsyynnyt, kun joku sotkee pullakahvilla raatamisen aikataulusi.

Kaikki tämä on yhteistä tyhmyyttämme, jota kutsumme tehokkuudeksi, menestykseksi tai tulokseksi tai... hullunmyllyä, jonka pyörittäjäksi palkataan kehityspäälliköitä ja muutosjohtajia - ihmisiä, jotka voisivat tehdä oikeaakin työtä. Ja kaikki tämä kertyy harvojen hyväksi. Te saatte kymmen neliömetriä isomman asunnon kerran kymmenessä vuodessa. Joku kiskoo siitä 100 000 euroa myymällä mielikuvia. Me kutsumme itseämme viisaiksi, sivistyneiksi, kehittyneiksi ja luulemme olevamme viisaampia kuin esi-isämme yhteensä. Tieto ehkä lisääntyy, viisaus näemmä ei.

Joku ei ehdi laittaa ruokaa, ei ehdi lukea lehtiä, ei ehdi siivota, ei ehdi liikkua eikä ehdi laittaa itseään... mitä sä oikein ehdit tehdä?



Kaikki on priorisoinnista kiinni, yhdessä vuorokaudessa ehtii uskomattoman paljon, jos vain haluaa.



Mä luen joka aamu Hesarin, laitan itseni, laitan aamiaista koko perheelle, vien lapset hoitoon. Teen työpäivän. Illalla luen naistenlehtiä, siivoan, pesen joka ilta kaks koneellista pyykkiä, rumpukuivatan ne ja laitan kaappiin (mies viikkaa ne). Laitan ruoan ja iltapalan, siivoan keittiön. Luen iltasadun. Käyn kaks kertaa viikossa ruokakaupassa. Vien lapsia kolme kertaa viikossa harrastuksiin. Kutsun meillä ystäviä kylään vähintään kerran viikossa, usein kolmekin kertaa viikossa. Joka viikonloppu leivotaan, käydään koko perhe retkellä ja joko isovanhemmilla tai ravintolassa syömässä. Viikonloppuisin käydään myös vaate- ja sisustuskaupoissa jos on jotain hankintatarpeita. Iltaisin kun lapset on menny nukkumaan nettailen tai katson telkkaria tai shoppailen nettikaupoissa tai teen jotain opiskeluihini liittyviä juttuja (opiskelen työn ohessa).



Hyvin riittää aika kaikkeen! Mietin itse asiassa että otettais koiranpentu niin tulis itse ulkoiltua ja liikuttua enemmän.

- silitä kuin juhlavaatteet

- siivoa kovin usein

- tee kunnon ruokaa kovin usein (syödään eineksiä)

- välitä nähdä kavereita tai sukulaisia joiden kanssa alloonpituus eroaa liiaksi

- harrasta juuri mitään

Minulta ei puutu mitään eikä meillä ole mitään ylimääräistä. Ja meillä käy paljon vieraita! Olen supersosiaalinen ja niin ovat kaikki lapsemmekin! Lasten kavereita meillä käy joka päivä! Ja lähes joka kerta kun haen omia lapsiani päiväkodista joku lasten kaveri haluaisi tulla meille myös :) .



Jotkut ihmiset elävät outoa elämää hananhinkkauksineen klo 00... mutta he ovat vähemmistö.



Minä ihmettelen että ovatko ihmiset nykyään kotioloissa kovinkin tehottomia kun eivät saa mitään aikaiseksi? Kukaan ei tunnu jaksavan järjestää juhlia, kukaan ei jaksa leipoa, kukaan ei jaksa siivota tmv. Viekö työelämä kaikki mehut? Miksi sen annetaan tapahtua?

Mä tosiaan toivon että hananhinkkaajat ovat vähemmistö. Ja paljonpa näytät ehtivän, etkä kuitenkaan marmata, ettet ehdi sitä etkä tätä.



Tarkoitukseni ei ollut kehoittaa laiskotteluun vaan pohtimaan, mikä on vialla, kun mikään ei riitä. Ja joskus on kyllä kiirettä itse kullakin, mutta senhän terve kestää, jos on sitten rauhallisempaakin aikaa.



Jotenkin yhdistän tämän kaiken ylenpalttiseen itsekkyyteen. Ihan kuin maailma kaatuisi, jos juuri minä en ole tekemässä koko ajan kaikkea. Ja tottahan itse kunkin oma maailma kaatuu, jos yhtäältä odottaa että osallistuu kaikkeen mitä on tarjolla ja toisaalta odottaa että jäisi aikaa olla osallistumatta. Huvittavaa on se, että viisaus yhdistetään individualismiin, vaikka näyttäisi siltä, että hyvä saadaan aikaan ryhmätyöllä ja omiksi päätöksiksi kutsutaan sitä, että tehdään hitosti töitä, että saadaan hankittua tilapäisiä elämyksiä ja asioita. Esimerkiksi muuan ammoinen työkaverini oli miesmäinen ja säästi seitsemän vuotta ostaakseen ihkauuden auton käteisellä. Monenko kuukauden tai vuoden säästöt hupenivat siihen kun auton ajoi liikkeestä ulos?



Ihmiset ovat kotona tehottomia omiin ja muiden odotuksiin verrattuna. Työssä ollaan tehottomia, koska ei tehdä työtä vaan täytellään raportteja ja istutaan valmistelemattomissa kokouksissa. Tai kuten siinä yliopistomaailmassa, jonka onneksi oivalsin hylätä: paitsi että tutkija tekee työn, eli tutkimuksen ja raportin, hän myös anoo itselleen kaiken maailman tukia. Työ ei siis elätä, vaan on vain tuen anomisen peruste.

Kuten edellisesikin.



Kunpa ihmiset malttaisivat keskittyä olennaiseen!

Autua se, jonka elämän tärkein sisältö on arki. Minusta ihmisen aika riittää itsensä elättämiseen ihan hyvin, ja lasten ja puolisonkin aina jos niin on tarvis. Minusta elämän palkitsevin asia on elannon hankkiminen. Jos tekisin työtä ensisijaisesti ostaakseni tai hankkiakseni, turhautuisin ennen pitkää siihen hankkimiseen. Lopulta kaikki tuollaiset ostamiset ja kokemiset jäävät pinnallisiksi asioiksi. Minusta tärkein näistä maallisista asioista on työ, joka tehdään yhteiseksi hyväksi. Jokaisen tulisi siksi saada tehdä työtä, jossa tuntee onnistuvansa ja saavansa hyvää aikaan. Tokihan siitä pitää palkka ansaita, mutta turhaksi hyvät ansiot käyvät, jos ne ansiot eivät johda hyvään. Se, että voi harrastaa tai pitää kotia hienossa kunnossa on hyvä asia. Mutta vain siinä määrin kuin se tukee elämän välttämättömyyttä. Osaankohan selittää? Eurot tilillä eivät ole yhtä arvokkaita kuin ystävät tai se tunne iltaisin, että päivän aikana on voinut tehdä hyvää ihmisille. Sama koskee myös kodinhoitoa. Puhdas koti on viihtyisä, mutta vain, jos siellä voi olla rauhassa pelkäämättä, että vastakuuratulle pöydälle laskeutuu tomuhiukkanen ennen lauantaita - jos lauantai sattuu olemaan siivouspäivä.



Tuntemistani ihmisistä useimmilla näyttää riittävän aikaa harrastamiseen, ja koska olen kolmenkymmenen ja neljänkymmenen välillä, voitte uskoa, että lähipiireissäni on kaiken ikäisten lasten vanhempia. Useimmat heistä käyvät töissä, mutta harva on mikään uraohjus. Useimmat sentään nukkuvat yönsä ja ovat siis väsyneitä vain toisinaan. Ja kyllä harrastusaikaa näyttää löytyvän niin isillä kuin äideillä. Mutta ollakseni rehellinen, enhän minä tiedä, mistä he kokevat joutuvansa luopumaan. Luulisin kuitenkin heidän olevan sikäli kypsiä aikuisia, että ymmärtävät elämän ja resurssiensa rajallisuuden.