Pitääkö tämä teoria parisuhteista paikkaansa?

Jos ei sitoutuminen ja ihastus riitä 2-3 vuoden jälkeen, todennäköisesti se ei riitä myöhemminkään.

oli se, että olin 15 v. kun seurustelu alkoi... Mutta erottiin sitten 7 vuoden seurustelun (ja 1 vuoden avioliiton) jälkeen. Nykyistä liittoa kestänyt 20 v ja se solmittiin 2 vuotta seurustelun aloittamisen jälkeen. Tosin asiaan voi vaikuttaa sekin, että olin vanhempi ja viisaampi...

seurusteltiin 8 vuotta kun yllättäen tulin raskaaksi. Ei siis ollu mikään päätös. Eikä vielä olla erottu.

Olen ollut avomieheni kanssa nyt n. 2 vuotta ja olemme suunnitelleet menevämme naimisiin vuonna 2011. Olemme silloin olleet yhdessä 3,5 vuotta. Lapsia saamme toivottavasti sen jälkeen.



Eli onko suhteemme tuhoontuomittu, kun emme hätiköi näissä asioissa??

Kyllä sanoisin, että useammin eroavat ne, jotka hankkivat lapsia ja menevät naimisiin 0-2 vuoden seurustelun jälkeen.

Olen ollut avomieheni kanssa nyt n. 2 vuotta ja olemme suunnitelleet menevämme naimisiin vuonna 2011. Olemme silloin olleet yhdessä 3,5 vuotta. Lapsia saamme toivottavasti sen jälkeen. Eli onko suhteemme tuhoontuomittu, kun emme hätiköi näissä asioissa?? Kyllä sanoisin, että useammin eroavat ne, jotka hankkivat lapsia ja menevät naimisiin 0-2 vuoden seurustelun jälkeen.

Te kuitenkin olette puhuneet ja sopineet ajankohdan.

Neljä vuotta meni naimisiinmenoon ja ekaan lapseen seitsemän vuotta eikä vielä ole erottu, nyt 14 vuotta yhdessä.

Olen ollut avomieheni kanssa nyt n. 2 vuotta ja olemme suunnitelleet menevämme naimisiin vuonna 2011. Olemme silloin olleet yhdessä 3,5 vuotta. Lapsia saamme toivottavasti sen jälkeen.

Eli onko suhteemme tuhoontuomittu, kun emme hätiköi näissä asioissa??

Kyllä sanoisin, että useammin eroavat ne, jotka hankkivat lapsia ja menevät naimisiin 0-2 vuoden seurustelun jälkeen.

Mutta silloinhan te olette tehneet päätöksen naimisiin menosta juurikin kahden vuoden kohdalla. :)

ja iso osa ihmisistä ei mene naimisiin eli ovat avoliitossa ja avoliittojen eroprosentti on vielä isompi kuin avioliittojen - eikö ole aika iso mahdollisuus, että liitto rakoilee



riippumatta siitä onko mennyt naimisiin ja milloin on mennyt

Onko sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään?

Tosin asiaan voi vaikuttaa sekin, että olin vanhempi ja viisaampi...

Minä esim. seurustelin entisen poikaystän kanssa monta vuotta, mutta sisimmässäni tavallaan tiestin että en halua loppuelämää hänen kanssaan viettää, hänkin ehkä tiesi. Koskaan ei nimittäin ollut puhetta kihlautumisesta jne.



Kun taas tapasin nykyisen aviomieheni ja lasteni isän, se oli "menoa" melkeinpä saman tien. Kihloihin menimme vuosi seurustelun aloittamisesta, ja raskaaksi tulin siitä vuoden päästä.

Kyllä sanoisin, että useammin eroavat ne, jotka hankkivat lapsia ja menevät naimisiin 0-2 vuoden seurustelun jälkeen.

Monet sen sijaan ovat eronneet viiden tai kuuden vuoden yhdessä olon jälkeen. Eivät siis ole olleet naimisissa. Ne taas jotka ovat päättäneet sitoutumisesta melko pian ovat edelleen ymmärtääkseni onnellisesti yhdessä.

Mutta tietty tuohon vaikuttaa se, että puhutaanko 15-vuotiaista vai vaikka 25-vuotiaista ihmisistä. Tai siis siitä minkä ikäisenä sitä on alkanut seurustelemaan.

15 vuoden jälkeenkin ja vanhin lapsista on 5-v, joten siinäkin meni 10 vuotta. Eikä olla eroamassa

Moni parikymppinen seurustelee pitkään ilman lapsia tai avioitumista, kolmikymppisetyleensä etenevät reippaammin.



Meillä meni hitaan kaavan mukaan, tavattiin 21. ja 23 -vuotiaina, kihlauduttiin siitä vajaa 3 v päästä ja naimisiin 6 v tapaamisesta. Nyt 15 vuotta yhdessä, kaksi lasta ja ihan hyvin menee. Kumpikaan ei ole helposti tai nopeasti eroavaa tyyppiä ;).

Luin joskus netistä (joko jostain iltapäivälehden sivuilta tai sitten jonkun artikkelin) siitä että ihminen on "biologisesti" suunniteltu perustamaan perhe 2-3 vuoden kuluttua tapaamisesta. Mistähän löytäisin tämän jutun uudestaan?

Ja siis oltiin ihan aikuisia, naimisiin 2 v myöhemmin. Lapsi syntyi 3 v myöhemmin. Yhdessä yli 18 vuotta:-)

seurustelu alkoi kesällä 1998, avioon syksyllä 2001, tosin se puhuttiin jo alussa että avioon mennään) ja lapsi tuli kyllä vasta v. 2005 (adoptiolapsi, lasta yritettiin jo ennen aviota).



Ei olla erottu, eikä eroamassa.



Mun mutu on, että ne eroaa herkemmin, jotka menee naimisiin asenteella "niin kuuluu tehdä", "kun eivät ole parempaa löytäneet", "haluan lapsia nyt heti" tai "ajankohta on nyt sopiva" jne.



Noin voi tehdä, oli tuntenut 6 v tai epätoivoissaan heti kun joku sattuu kohdalle, kun biologinen kellp tikittää...



Mä menin naimisiin suuresta rakkaudesta, ja olisimme yhdessä ilman lastakin, senkin surun yhdessä käyneenä.

Noin puolet avioliitoista päättyy eroon.

Pikkulapsivaihe on raskas, joten voi olla hyväkin, että suhteessa on vielä jäljellä intohimoa ja halua olla toiselle mieliksi, eikä elämä ole liian lutviutunut kahden aikuisen jutuksi. Itse tein mieheni kanssa lapsen aika nopeasti ja suhteemme eli vielä rakastumisvaihetta vauvan synnyttyä. Suhde tavallaan kasvoi heti tähän lapsiperheen elämään. Meillä on mennyt tosi hyvin ja ei mitään kitkaa lasten takia. Yhdessä oltu jo 11 vuotta ja kaksi lasta, joista nuorempikin eskarissa.



Sitten taas monet ystäväni ovat tehneet lapsen vasta vuosien suhteen jälkeen ja he ovat ollet kauheissa ongelmissa lapsen synnyttyä ja kaksi ystävistä jopa erosivat lapsen ollessa alle 3-vuotias.

Nyt ollaan oltu naimisissa kohta 13 vuotta. Ei aikomuksia erota.

Ehkä niin, että jos ei parin vuoden sisällä ole edetty tai ollut edes puhetta suhteen "etenemisestä" (avioliitto/lasten hankkiminen), niin helposti jää suhde sellaiseen "sitten joskus" -vaiheeseen.



Ja tosiaan kuten joku mainitsikin, ikäkysymys osittain. 30v:lla ei ole enää niin montaa vuotta harkita lastentekoa, kuin 20-vuotiaalla.



Tiedän tapauksen, jossa 17 vuotta kihloissa ollut pariskunta meni naimisiin ja teki lapsen, kun molemmat olivat 40+.