Lue keskustelun säännöt.
Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen parisuhteen ongelmissa!
19.10.2009 |
Riitelemme ja nalkutamme toisillemmme merkityksettömistä asioista.
Olemme 28- ja 31 -vuotiaita. Yhdessä yli 10 vuotta. Ei lapsia.
Seksiä on kerran kuussa, joskus pari kuukauttakin väliä. Viimeksi peittoja heiluteltiin elokuussa. Mies on torjunut parin viime kuukauden aikana minun pari "lähentely-yritystäni". Suutun siitä.
Miehen mielestä annan hänelle liian vähän hellyyttä, valitan kaikesta, enkä kuulemma vaikuta mitenkään himokkaalta. Ei kuulemma halua "raiskata" minua. Täyttä puppua!
Kuitenkin makailemme sohvalla vierekkäin ja halailemme myös muuten. En ehkä tarvitse niin paljon läheisyyttä ja koskettelua kuin hän, mutta huomattavasti enemmän kuin nyt!
Seksittömyys alkaa ärsyttää todella paljon ja en viitsi niin paljon helliä miestä kuin hän haluaisi. Jos meillä olisi enemmän seksiä, haluaisin helliä miestäkin enemmän.
Mies nukkuu yleensä sohvalla, eikä yleensä tule viereeni vaikka pyydänkin (hänellä on uniongelmia, ja minun vieressäni on kuulemma liian kuuma nukkua).
Meillä on välillä oikein mukavaa, samanlainen huumorintaju ja hekottelemme sohvalla kahdestaan omille jutuillemme.
Rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja haluaisin tulevaisuudessa lapsiakin.
Kommentit (26)
Ymmärrän tilanteesi - kuulostaa jotenkin meidän perheeltä. No, seksi loppui, mies tykkäsi nyhjätä kyljessä. Minua ei innostanut, kun nyhjääminen ei koskaan johtanut mihinkään, mikään ei värähtänyt (miehessä siis). Olemme molemmat hoikkia, huoliteltuja, työelämässä ok menestyviä.
Nyt x vuotta myöhemmin ei todellakaan ole seksiä ja en todellakaan halua olla mieheni lähellä. Seksittömyys on tuonut suhteeseemme pysyvän kuilun. Onhan meillä älyllisiä keskusteluja, mutta fyysisyyttä ei lainkaan. Onpa sitten voimavaroja helliä leikki-ikäistä lasta paljon.
Silti olen tyytyväinen kolmevitonen. Halusin naimisiin, sain lapsen. Minäminä. Lisää lapsia en halua tähän suhteeseen eikä niitä kai ilman seksiä voi saadakaan kuin klinikalta tai adoptoimalla.
En osaa antaa neuvoa. Tee, kuten tunteesi sanoo. Niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tilanteesi - kuulostaa jotenkin meidän perheeltä. No, seksi loppui, mies tykkäsi nyhjätä kyljessä. Minua ei innostanut, kun nyhjääminen ei koskaan johtanut mihinkään, mikään ei värähtänyt (miehessä siis).
Onpa sitten voimavaroja helliä leikki-ikäistä lasta paljon.
Voin sanoa, että juuri tuo, että nyhjääminen ei koskaan johda mihinkään suututtaa minua!
Miehellä toki värähtää, mutta se ei johda mihinkään, hän ei ala hyväillä minua mikä sitten voisi johtaa seksiin. Hän vain on liikkumatta paikallaan ja sitten ihmettelee jälkeenpäin miksi lopetin...
Ja hellyyttä osaan antaa sisarusteni lapsille ja kummilapsille, suukottelen sitten heidän pieniä pullukkaposkiaan :)
Olen ihan nätti ja normaalivartaloinen nainen.
Särähti todella pahasti korvaan/silmään tuo seuraava lause: "Jos meillä olisi lapsi, elämällä olisi jotain tarkoitusta ja se menisi eteenpäin." Olet ap tekemässä juuri maailman vanhimman ja naisille niin tyypillisen virheen!! Kuvittelet, että lapsi pelastaa väljähtyneen parisuhteen. Tämä on klassinen ja suurin virhe, mitä parisuhteessa voi tehdä. Joten unohda koko juttu. Jos parisuhde ei ole kunnssa, lapsi on sille viimeinen niitti. Suosittelen vakavasti eroamista, teillä eivät henkilökemiat ja tarpeet näytä sittenkään kohtaavan samalla tasolla.
Tuokin on varmaan ihan totta.
Meillä tilannetta vaikeuttaa välillä miehen työttömyys. 1,5 kuukauden päästä hän lähteekin taas töihin, niin asiat paranevat, kun hänelläkin on taas tekemistä.
Muutoin istumme illat omilla koneillamme netissä, kunhan vain aikaa tuhlataksemme. Jos meillä olisi lapsi, elämällä olisi jotain tarkoitusta ja se menisi eteenpäin. Nyt jumitamme vain paikallamme kuten olemme monta vuotta tehneet. Tietenkin olemme saaneet pieniä asioita aikaan elämässämme, kuten ammatit ja pian oman kodin. Mutta silti...