Haluan lapsen. Suorastaan vituttaa, kun en tule raskaaksi

mä oon yrittäny kans mun mieheni kans lasta ei näy onnistuvan tympäsee

Hyvä äiti sinusta on tulossa - kielenkäytöstä päätellen :(

Kiroilen todella harvoin. Laitoin sen tuohon otsikkoon vain vahvistamaan tätä tunnetta - "harmittaa" ei ilmaise tarpeeksi vahvasti tunteitani. Mitä tulee äitiyteeni - olen ammatiltani psykologi ja työskentelen perheneuvolassa. Uskoisin siis, että mulla on ihan hyvät mahdollisuudet kasvaa hyväksi äidiksi, vaikka joskus kiroilenkin. ap

kaupan kassa 20 vee

Hyvä äiti sinusta on tulossa - kielenkäytöstä päätellen :(

Kiroilen todella harvoin. Laitoin sen tuohon otsikkoon vain vahvistamaan tätä tunnetta - "harmittaa" ei ilmaise tarpeeksi vahvasti tunteitani. Mitä tulee äitiyteeni - olen ammatiltani psykologi ja työskentelen perheneuvolassa. Uskoisin siis, että mulla on ihan hyvät mahdollisuudet kasvaa hyväksi äidiksi, vaikka joskus kiroilenkin. ap

kaupan kassa 20 vee

35 v ja yritystä kohta 2 vuotta. En nyt enempää hänestä kerro, mutta erilaisia hoitoja ovat kokeilleet. Ymmärrän ap:ta, että vituttaa, itsellänikin meni esikoisen kanssa reilut 8 kk ja terolutin avulla lopulta onnistui.

Toivottavasti teilläkin ajan myötä.

Ap:lle zemppiä, toivottavasti saat oman pikkuisen joku kaunis päivä =)



Ja kannattaa tosiaan soitella sinne gynelle, jos et ole pongannut ovista, sieltä saat apua.

joku valittaa jos ei 8 kuukaudessa tärppää. Kun itsellä yritystä melkein 5 vuotta takana, niin ei jaksaisi kuunnella sellaisten rutinaa, jotka eivät edes kärsi lapsettomuudesta.

Ap:lle zemppiä, toivottavasti saat oman pikkuisen joku kaunis päivä =) Ja kannattaa tosiaan soitella sinne gynelle, jos et ole pongannut ovista, sieltä saat apua.

Hmmm....

Mistä tiedät, mistä ap kärsii, kun häntä ei ole vielä edes tutkittu. Kahdeksan kuukautta ilman ovista ei ole mikään pilkan aihe!



Itse menin jo muutaman kk jälkeen lääkäriin ja mulla todettiin "vaan" pco. Nyt olen raskanaana.



Tsemppiä sulle ap!

Kerrohan nro 15, milloin lapsettomuudesta saa alkaa kärsiä? Riittääkö kaksi vuotta, vai pitääkö olla neljä? Älä korota itseäsi paremmaksi lapsettomaksi.

kanssa vituttaa, yritystä takana 10 kk ja nyt juilii mahassa siihen malliin että viimeistään huomenna lähtee käyntiin 12. yrityskuukausi :(

ovistikkuja toimimaan vaikka tiedän ovuloivani ja yksi lapsi on. Että en niihin ihan kauheasti luottaisi, ainakaan liuskoihin.

Suosittelen myös gynelle suuntaamista heti vaan. Vitutus on vielä pientä, mitä fiiliksiä lapsettomuus voi mukanaan tuoda. Toivottavasti tuota muuta ei tarvitsekaan kärsiä.



Itse kävin lähes viisivuotisella lapsettomuus-jaksollani läpi kaikki mahdolliset ikävät mietteet. Ja lopulta ivf onnistui, ja raskaus alkoi. Ja yhtäkkiä kaikki sujuikin loistavasti. Tunne oli vähintäänkin outo, kun kaikkien laskemisten, tutkimusten, piikittelyjen ja lääkkeiden jälkeen biologia hoitikin hommansa omalla painollaan. Suloinen poikani on nyt kaksi.



Tsemppiä sinulle, ja kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville. Niin alkutaipaleellaan oleville kuin konkareillekin.

lopetin jopa pillereiden syönnin.

Tästä aikaa sellaiset 7-vuotta. Silloisen mieheni kanssa yritimme, mutta turhaan. Ei tärpännyt ei.

Nyt uudessa suhteessa olen ja mekin yritimme kauan. En koko 7-vuoden aikana käyttänyt pillereitä tai mitään muutakaan ehkäisyä ja kerroin toki siitä heti seurustelun alussa, mutta tokaisin tuolloin etten voi saada lapsia.

Olimme jopa juuri miettimässä, että voisiko jossain lekurissa käydä, että mitä vikaa minussa on kunnes ylläri pylläri kesällä menkat oli myöhässä 6päivää ja plussasin.

Helmikuussa olisi sitten tulossa paketti maailmaan :)

kun oli yritystä takana puolitoista vuotta eikä mitään risahdustakaan siihen suuntaan et oisin raskaana. Molemmilla kuitenkin edellisistä liitoista lapsia, jotenka 'värkit' siltäosin kunnossa. Lakkasin sitten edes toivomasta, meni vielä vuosi ja sitten ihmetytti kun yhtäkkiä olinkin raskaana..

kun 5 vuotta yritettiin...



mutta nyt on kaikki paremmin kuin hyvin,

suloinen adoptoitu vauva mönkii lattialla :)





Tsemppiä,

kyllä sä lapsen saat jossain vaiheessa ja jollain tavoin joka tapauksessa!

toisilla vain kestää enemmän aikaa tulla raskaaksi kuin toisilla.

Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

Itsellä monet miinukset ja itkut takana!

Kävin gynellä keväällä ( hän on erikoistunut lapsettomuuden hoitoon ) tarkistuttamassa että kaikki ok. Samalla kerroin että en ole saanut ovista kunnolla tikutettua. Lääkäri kertoi, että joillakin naisilla on virtsan koostumus sellainen, että tikut eivät ovista tunnista. Ultralla katsottuna itselläni oli vas. puolella munasolu kypsymässä ja gyne kertoi sen irtoavan parin vuorokauden kuluttua. Näin kävikin ja nyt menossa rv 29.

väestöliitosta saa laadukasta parishdeterapiaa

Eli, missään tapauksessa ei kannata tuijottaa vaan tuota aikaa. Jollain asiassa vaan kestää hieman kauemmin. Kannattaa myös muistaa, että oikeasti lapsettomia (siis ihmisiä, jotka eivät saa lapsia ilman hoitoja) on vain yksi kuudesta. Eli 85-90% saa lapsen luonnollisesti vaikkakin siihen menisi hieman enemmän aikaa.

Ja sitä paitsi, onko lasten saaminen ylipäätään mitenkään välttämätöntä. Mä kun katsoin noita kahta, niin kyllä mä välillä pohdin, että voisihan sitä elämäänsä elää eri tavallakin.

Jostain syystä ei vaan tärpännyt aikaisemmin. Mitään vikaa kummassakaan ei ollut. Kyllähän se välillä harmittii niin kovasti, mutta ajattelin sen niin, että se olisi ollut elämän tapa opettaa minua, ettei kaikkea voi saada. Minulla oli jo ennen lapsia kuitenkin niin paljon. Se oli se mun risti.



Toista (nyt rv 28) raskautta ei sitten edes yritetty, tuli vaikkei pyydetty. Eli kyllä se elämässä menee aika tasan noi jutut.

luottaa sokeasti. Ei se välttämättä kerro mistään ongelmasta. Tosin on totta, että vaikka kuukautiset olisivat säännölliset, niin se ei takaa ovulaatiota, mutta nämä on niin suuria poikkeuksia. Alle vuosi on niin lyhyt aika, varsinkin jos olet alle 37 v. Ei muuta kun asia taka-alalle. Aloita vaikka tankotanssi! Veikkaan, että kesään mennessä olet raskaana.