YH - äidit

ja suoraan sanoen elämäni oli mukavaa, enkä kaivannut miestä elämääni. Minulla oli yksi lapsi ja hyvin meni, vaikka lapsen isästä ei ollut mitään apua.



Nyt kun minulla on uusi HYVÄ mies, niin en silti vaihtaisi takaisin :)

2 lapsista käy joka toinen vko isällään. Elämä on välillä ihanaa, välillä olen todella yksinäinen. Olen eronnut vuosi sitten, en ole uudessa suhteessa.

Haluan kumppanin vierelleni joskus, nyt ei ole sen aika. En juokse baareissa miestä etsimässä, en edes käy baareissa. Nyt keskityn itseeni ja lapsiini.

Onhan tää elämä aika vuoristorataa. En halua enää lisää lapsia, enkä niitä myöskään voi saada. Joten jos/kun uusi kumppani löytyy, hänen on hyväksyttävä minun lapset ja hyväksyttävä myös fakta etten enää saa lapsia. Hänellä voi olla vaikka 5 lasta.

yhden lapsen yh-mamma ja elämä sujuu hyvin ja on ihan mukavaa vaikka isästä ei ole mitään apua.

Välillä kaipaan kainaloa mihin käpertyä ja myös toisen lapsen haluaisin mutta en tahdo vielä uutta miestä elämääni.



ehkä sitten josks.

Erosta on aikaa 5 vuotta. 2,5 v eron jälkeen aloin seurustella ja sitä ihanuutta kesti vuoden, mä olisin halunnut jatkaa. Siitä saakka, eli runsaan vuoden olen taas ollut yksin. Kaipaan elämääni rakastavaa miestä, mutta pärjään yksinkin. Olen ajatellut, etten loppuikääni haluaisi yksin olla, mutta katsotaan nyt, mitä elämä eteen heittää

vaikka teillä on yhteishuoltajuus lapsista, olet yksinhuoltaja jos saat lapsilisän yksinhuoltajalisän.



Onko tämä näin vaikeata???

Aivan sama kumpi yh.



Jokatapauksessa se yh, lähivanhempi on pääasiassa yksin lapsen/lapsien kanssa.

Elämä on ihanaa!

Mä pärjään ainakin hienosti lasten kanssa ilman miestä. Mihin sitä miestä siinä tarvitaan? Joo, omista riennoista joutuu tinkimäään mutta en muutenkaan ole mikään baareissaistuja. Mielummin vietän työnulkopuolisen ajan lasteni kanssa. Kyllä niillä kohta on omat kaverit ja menot niin ettei äiteen seura kiinnosta laisinkaan.



Nytkin on vietetty oikein kiva viikonloppu kolmistaan.

Selvennetään nyt vielä. olen totaali-yh. Isä käy tapaamassa n, puolentoista-2 kk välein lapsia pari tuntia kerrallaan.



Erosta on 2 vuotta enkä kaipaa miestä rinnalleni. Lähinnä se tuntuisi kamalalta rasitteelta. Nyt olen NIIN vapaa! Mulla on tarpeeksi miespuolisia ystäviä jos jotain erityistä apua kuten autonkorjausta tarvitaan.

ja mukamas "yhteishuolto" lasten isän kanssa - joka asuu toisella puolella maata, eli käytännössä olen aivan yksinhuoltaja. Isä tapaa lapsia noin kerran kuukaudessa.



Elämä on aivan ihanaa :) Ei tartte riidellä kenenkään kanssa, ei tartte kuunnella vittuilua tai paskanjauhantaa, saa olla oman itsensä rouva! Lasten kanssa on tietysti välillä rankkaa, koska öisin menee touhu välillä juoksuksi (on yökastelua ja univaikeuksia), mutta muutaman kunnolla nukutun yön jälkeen jaksaa taas!



Itse olen ajatellut, että voisin aivan hyvin olla itsekseni lopun elämäni. Muutama hyvä ystävä kun on ja kivoja miespuolisia tuttuja, ei paljon paremmin asiat voisi olla. Vanhuuden iloksi otan ennemmin koiran kuin ukon :)

Eivät käy isällään. Miesystävä on, mutta en ole innostunut muuttamaan yhteen eli viihdyn hyvin yksinhuoltajana. Joskus sitä kaipaisi toista jakamaan kasvatus vastuun.

Tännehän on tullut valtavasti kokemuksia :)



Ja kaikki on yllättävän positiivisia. Olin melkein varma, että osasta olisi ollut kamalaa olla yh.

Onneksi nykymaailmassa yh.na pärjää vähän paremmin kuin olisi vuosia sitten.



Erosin lapsen isistä noin vuosi sitten ja eilen tuli oltua hänen kanssa. Saa nähdä kävikö vahinkoa, kun kortsu karkasi... Itse olisin mielissäni, jos saisin jo toisen lapsen ja se olisi exälleni, koska sitten lapsilla olisi sama isä.



Ap

ja elämäni on aivan ihanaa! Olen todella onnellinen lapsistani, enkä enempää voisi toivoa. Olen ollut yksin lasten kanssa jo kolme vuotta.



Olen nauttinut todella, rakastan lapsiani ja ihanaa, kun ei tarvi katsella ketään äijää ja miettiä, että mitä se tekee vai tekeekö mitään. Nautin, kun saan olla oman itseni herra, laittaa kodin oman mieleni mukaan, viettää juuri sellaista elämää kuin haluan.



Ei tähän tarvi miestä, enkä halua missään nimessä miestä kotiini asumaan. Seurustelen kyllä, eikä seurustelukumppaneistä ole ollut pulaa, vientiä on enemmän kuin tarvetta. Miehiä ei mun lapset ole haitanneet, päinvastoin. Seurustelukumppanini asuu omassa kodissaan ja meillä on omat elämät. Näin hyvä.



Voisin ottaa kolmannenkin lapsen tänne ja kasvattaa senkin yksin. Ilman miestä on HELPOMPAA! YKSINKERTAISEMPAA!



Elämä on nyt vaan niin ihanaa. Onneksi erosin ja ihanaa, kun on lapset. Elän elämäni onnellisinta aikaa.

Olen uppuoosi yh. ja hiukkasen jännittää ja pelottaakin. Mutta noista teidän viesteistä sain aimoannoksen luottamusta tulevaan. KiitOs teille ihanaiset!!!

periaatteessa toisen haluaisin kyllä, mutta realistisesti ottaen ei oo rahaa. Olen totaali-yh.



Elämä on ihanaa, en kadu että pidin lapsen (tulin raskaaksi suhteen alussa ehkäisystä huolimatta), mutta rahaa saa laskea tarkkaan.

Hommaat vaan vähän aikaa itsellesi, mulla on maksullinen lastenhoitaja käytössä ja lisäksi mun vanhemmat hoitaa joskus. Työkin on omaa aikaa ja työpäivän päälle kun menee kuntosalille ennen lasten kotiinhakua, niin kyllä jaksaa!



terv 14

että lapsi on siis 4,5 nyt. Ja on yksi jonkunlainen seurustelunyritys ollut tällä aikaa, mutta se kaatui aika alussa.



Olen miettinyt, että toisaalta haluaisin miehen, mutta toisaalta sellainen miesystävä, jolla on oma huusholli olisi helpompi...



Välillä on ollut helpompaa taloudellisestikin, nyt työttömänä tiukempaa. Mutta lapsi kasvaa ja on ihana kyllä.