Itsekkäästi vain yksi lapsi. En halua enempää.Entä muut?

Itsekkäästi vaan yksi lapsi?

Mitä itsekästä siinä on?

Lapsen hankkiminen, yhden tai useamman on aina yhtä itsekästä. Nainen toteuttaa omaa itsekkyyttään joka ikinen kerta kun hankkii lapsen.

En tunne ketään joka olisi tehnyt tai jättänyt tekemättä lapsia, yhtä tai useampaa, epäitsekkäistä syistä. Eikä kannatakaan - olisipa tosi hauskaa olla se lapsi, jonka äiti päätti olla epäitsekäs ja lisääntyä vastoin tahtoaan...

jos joku pitää sitä itsekkäänä, niin kai sitten.



Eikö jokainen voi nykypäivänä hankkia sen verran lapsia kuin haluaa, kun ehkäisyvälineet ovat niin hyviä.

ajatteleppa kun se lapses kasvaa aikuiseksi. silloin se on yksin vastuussa vanhemmistaan. hautajaisjärjestelyt esimerkiksi. tai vanhempien sairastuminen.

aika kova paikka joutua näihin tilanteisiin yksin.

mulla itsellä on monta sisarusta, ja kyllä nämä edellä mainitut asiat on olleet paljon helpompia, kun on saanut jakaa ne sisarusten kanssa.

tuloksena vain keskenmenoja ja nyt rupeaa ikä tulemaan vastaan. Olen silti tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen. Elämä on todella helppoa ja mukavaa



En silti katso olevani sen itsekkäämpi kuin kukaan muukaan. Luonnonvarojen kannalta on epäitsekästä tehdä mahdollisimman vähän lapsia.



Sedälläni muuten on 3 lasta, eikä kukaan heistä ollut kiinnostunut järjestämään hänen hautajaisiaan. Ei tietääkseni ole pakko järjestää, kyllä kunta sem jotenkin hoitaa.



Onneksi sitten ex-avovaimo järjesti.

7 vastaa.

eli tämä on vaan minun mielipide.. mulla ei oo kokemusta muuta kuin elämästä monen sisaruksen kans. enkä kyllä tiedä miten ilman heitä pärjäisin. ovat jokainen mulle tosi tärkeitä. ja sitten kuitenkin tärkein , että pystynne jakamaan vastuun vanhemmistamme.

Pikemminkin on itsekästä hankkia enempää kuin yksi lapsi liikakansoitettuun maailmaan ekologisia jalanjälkiä lisäämään.. Epäitsekästä olisi varmaan olemassaolevien lasten adoptointi ulkomailta.

Mitä tulee tuohon, että on yksin vastuussa vanhemmista, jos ei ole sisaruksia, niin mitä puppua! Vanhainkodeissahan nuo vanhukset hoidetaan. Moniko teistä aikoo ottaa vanhempansa kotiinsa asumaan ?

no mun vanhemmat ei tod oo kumpikaan missään vanhainkodissa.. ja silti toinen heistä on jo kuollut. (aika yllättävää et voi kuolla muuhunkin kuin vanhuuteen) ja tottahan toki on mahtunut myös sairautta vaikkei ikää o viel niin paljion et tarttis vanhainkotiin mennä. ja vaiks vanhemmat sitten meniskin/pääsis sinne vanhainkotiin joskus, niin tottahan lapsilla on silti aika vastuu heistä. siellä kun ei sitä henkilökuntaa niin kauhiasti oo..

En halunnut enempää enkä vähempää.

Lapsi saa enemmän huomiota ja vanhemmat jaksavat paremmin- ainakin minä. Minulla on yksi lapsi eikä minulta puutu yhtään ;o

Mitähän mieltä lapsesi on? Haluisiko hän sisaruksen tai peräti useampia?



Itse pienenä kärsin tosi paljon siitä, kun ei ollut sisarusta. Olisi NIIN kovasti halunnut sellaisen leikkimään kanssani ja kulkemaan koulutietä. Kavereiden varaan ei voi laskea, kotona ollaan kuitenkin suurin osa elämästä - ja silloin yksin.



Tuttavani 44v. on ollut jo 2 vuotta maailmassa yksin - vanhempansa kuolivat ja ei ole sisarusta. Ei siunaantunut miestä ja lapsiakaan ko naiselle.



Itsekästä tietysti tuo valinta on, sitä ei käy kieltäminen. Onko miehesi myös samaa mieltä?

ajatteleppa kun se lapses kasvaa aikuiseksi. silloin se on yksin vastuussa vanhemmistaan. hautajaisjärjestelyt esimerkiksi. tai vanhempien sairastuminen.

aika kova paikka joutua näihin tilanteisiin yksin.

mulla itsellä on monta sisarusta, ja kyllä nämä edellä mainitut asiat on olleet paljon helpompia, kun on saanut jakaa ne sisarusten kanssa.

Eivätkä osaa seisoa omilla jaloillaan ja toiset osaavat. Minä olen ainoa lapsi ja oppinut toiminaan yksin. Saan tukeni rakkaaltani ja ystäviltä, ihan sama asia kuin sisarukset paitsi omiin vanhempiin liittyen. Näkisin kuitenkin että hautajaisjärjestelyt ovat pikku pisara tässä elämän valtameressä jossa ihminen joutuu järjestelemään kaikenlaista. Toiset ovat johtajatyyppiä, sinä selkeästi et.

että vastuu vanhemmista kun he vanhenevat, on yhteinen. Sisarukset voivat olla vastuuttomia, alkoholisteja tms. Nähty on...

Mitähän mieltä lapsesi on? Haluisiko hän sisaruksen tai peräti useampia?

Itse pienenä kärsin tosi paljon siitä, kun ei ollut sisarusta. Olisi NIIN kovasti halunnut sellaisen leikkimään kanssani ja kulkemaan koulutietä. Kavereiden varaan ei voi laskea, kotona ollaan kuitenkin suurin osa elämästä - ja silloin yksin.

Tuttavani 44v. on ollut jo 2 vuotta maailmassa yksin - vanhempansa kuolivat ja ei ole sisarusta. Ei siunaantunut miestä ja lapsiakaan ko naiselle.

Itsekästä tietysti tuo valinta on, sitä ei käy kieltäminen. Onko miehesi myös samaa mieltä?

Onko tämä mielestäsi lapsen valittavissa? Jokseenkin lapsellinen ajatus

on paljon suurempi monilapsisessa perheessä.

1 lapsisessa perheessä vastuuhan on aina vain yhdellä..

ellei sitten oo tosi tyly ja heivaa vanhempiaan heti kun mahdollista vanhainkotiin ja jos ne sattuu kuoleen, niin jättää hautajaisetkin vaiks kaupungin huoleks..

Olen hoitaja ja nähnyt paljon vanhainkotien toimintaa. Hoitajilla on niin kiire, että ne ehtivät vain tehdä pakolliset toiminnot (vaippojen vaihto, pesut, kääntelyt), eikä niillä jää aikaa potilaiden kanssa jutteluun ja oleskeluun. Tästä syystä en halua vanhempiani vanhainkotiin, vaan mieluummin hoidan ne itse. Onneksi minulla on sisaruksia... Ja toivottavasti vanhempani ovat vielä pitkään terveinä.

Mitä tulee tuohon, että on yksin vastuussa vanhemmista, jos ei ole sisaruksia, niin mitä puppua! Vanhainkodeissahan nuo vanhukset hoidetaan. Moniko teistä aikoo ottaa vanhempansa kotiinsa asumaan ?

Onko tämä mielestäsi lapsen valittavissa? Jokseenkin lapsellinen ajatus

Lapsellista ajatella kärsiiköhän lapseni mahdollisesti sisarusten puutteesta?

ajatteleppa kun se lapses kasvaa aikuiseksi. silloin se on yksin vastuussa vanhemmistaan. hautajaisjärjestelyt esimerkiksi. tai vanhempien sairastuminen.

aika kova paikka joutua näihin tilanteisiin yksin.

mulla itsellä on monta sisarusta, ja kyllä nämä edellä mainitut asiat on olleet paljon helpompia, kun on saanut jakaa ne sisarusten kanssa.

Eivätkä osaa seisoa omilla jaloillaan ja toiset osaavat. Minä olen ainoa lapsi ja oppinut toiminaan yksin. Saan tukeni rakkaaltani ja ystäviltä, ihan sama asia kuin sisarukset paitsi omiin vanhempiin liittyen. Näkisin kuitenkin että hautajaisjärjestelyt ovat pikku pisara tässä elämän valtameressä jossa ihminen joutuu järjestelemään kaikenlaista. Toiset ovat johtajatyyppiä, sinä selkeästi et.

miten vastuu vanhemmista menee jos lapsia on vaan yks, ta i vastaavasti jos lapsia on monta??

kertokaahan kokemuksia.

sillä sairastuin fyysisesti kun ainut lapsemme oli vauva. En jaksa leikkiä hengelläni, vaan otan vastaan sen mitä meille annettiin. Ei ne useammat lapset tarkoita automaattisesti mitään yhteisvastuuta vanhoista vanhemmista tms. Tunnen monta perhettä, joissa toinen tai joku lapsista on täysin sitoutunut irti kaikesta tuommoisesta, hyvä kun päivää sanoo sukulaisilleen.