Ystäväni on asunut Ranskassa ja kertoi eniten järkyttyneensä suomalaisesta koulu-

Suomalaiset mörököllit kiusaavat ja latistavat toisiaan. Suomalaisen on vaikea antaa toisille kiitosta.



Milloin olet kuullut äidiltäsi tai isältäsi, että "olet todella hyvä"? Minä en koskaan, vaikka tiedän kyllä, että he arvostavat minua. Itse olen yrittänyt opetella antamaan tunnustusta omille lapsilleni ja muille ihmisille, mutta helppoa se ei ole, kun kasvaa tässä jäyhässä kulttuurissa.

Pakko myöntää, että enemmän kadehdin heidän kulttuurissaan sitä, että he arvostavat omaa kulttuuriaan (vaikka sillä onkin noita kääntöpuolia.) Suomalaisessa kulttuurissa tietysti hyvin kuvaavana on juuri tuo piirre, että kuvitellaan, että muiden tavat ovat aina parempia (tai sivistyneempiä tai hienompia tai...) kuin omat.

Suomalaiset mörököllit kiusaavat ja latistavat toisiaan. Suomalaisen on vaikea antaa toisille kiitosta.

Milloin olet kuullut äidiltäsi tai isältäsi, että "olet todella hyvä"? Minä en koskaan, vaikka tiedän kyllä, että he arvostavat minua. Itse olen yrittänyt opetella antamaan tunnustusta omille lapsilleni ja muille ihmisille, mutta helppoa se ei ole, kun kasvaa tässä jäyhässä kulttuurissa.

Nimittäin Ranskassa on iso ero koulujen välillä, sekä sikäläisissä kouluissa on oppilaiden fyysiset rangaistukset vieläkin usein arkipäivää...



Mieheni, joka on opettaja, halusi käydä tutustumassa sukulaislasten kouluun Ranskassa, vaan eipä olisi opettaja ja rehtori häntä sinne halunnut... Olisivat halunneet järjestää valmistellun tilaisuuden mieheni vierailua varten, normaalia koulupäivään häntä ei haluttu päästää seuraamaan. Sukulaislasten kokemukset koulusta eivät todellkaan olleet pääsääntöisesti positiivia...

ja olen kuullut jonkin verran juttua ranskalaisesta koulusysteemistä.



Ensinnäkin, lapsethan aloittavat ns. esikoulun 2,5 vuotiaina. Luokkakoot voivat olla aika päätähuimaavia, kuin myös erot eri koulujen välillä. Normaalia on, että opettaja vähintäänkin huutaa pitääkseen kuria yllä. Myös koulupäivät ovat pitkiä.



Eli minun korviini kuulotaa raa'alta. Toisaalta lapsista tulee tuolla systeemillä yleensä hyvin käyttäytyviä, osaavat kohteliaisuudet ja teitittelyt alusta alkaen.

maahanmuuttajia täynnä olevilla alueilla aivan hirveät koulut

Ja palan halusta laittaa lapset joskus suomalaiseen kouluun...



Poikani on karvaa vaille 3v ja aloitti syksyllä koulunkäynnin. Koulu on suht eskarityyppinen. Aamuisin analysoivat säätä, tekevät erilaisia älyä vaativia tehtäviä (opettelevat värejä, numeroita, kirjaimia, piirtelevät palloja + muita tarkkuuta vaativia juttuja yms) ja iltapäivät leikkivät ja muovailevat/maalailevat.



Poika kun päâsi syyslomalle, niin saimme hänen tehtävävihkonsa katsottaviksi kotiin ja meinasin todellakin lentää persuuksilleni: pojan piirrustukset+tehtâvät oli arvosteltu punaisin hymy/surunaamoin! Joitain tehtäviä ei oltu edes arvosteltu kun ne oli tehty väârin...Siis musta mikään ei voi viedä lapselta tekemisen iloa tehokkaammin kuin se että lapselle näytetään että se on huono/ ei osaa jotakin asiaa, mitä vasta leikkimielisesti pitäisi harjotella. Minä olin ylpeä tuon sikkuraisista palloista kun ei ennen ollut jaksanut niitä kotona kunnolla tehdä, vaan niitä ei oltu edes arvosteltu kun vasurina oli tehnyt ohjeen vastaisesti eli piirtänyt pallot myötäpäivään kun vastapäivään ne ois pitänyt piirtää...ah, ihkua.



Joo, koulun ovella annetaan usein palautetta lapsesta erityisesti kysyttäessä, mutta tähän asti olen kuullut vain positiivisia juttuja kaikista lapsista, eli on aika kulttuurisidonnainen juttu tämä. Yhdellâ lapsella on ollut ongelmaa kuivanapysymisen kanssa, mutta näillä pienillä ei vielä mitään suurempaa ongelmaa ole.



Meidän pojan luokalla on 19 oppilasta ja 3 opea ja lasten ikäjakauma on 2.5-4v. Ovat siis sekoittaneet kaikenikäiset keskenään, jotta isommat näyttävät pienemmille esimerkkiä.



Koulupäivät alkaa meillä 8.20-11.20, sitten tullaan kotiin syömään voi myös syödä koulussa jos vanhemmat maksaa) ja 13.20-16.20 on iltapäivän tunnit. Kaikki ranskalaislapset siis ovat aina koulussa puol viiteen asti ihan pienistä asti ja lukkari ei sen osalta vaihdu. Puoltoista tuntia jököttävät jo 6 vuotiana paikallaan ja sitten vasta on välitunti. Eli yks välkkä aamuisin ja toinen iltapäivällâ, jipii... muutenkin meno on kuin kivikaudella konsanaan, nurkkaan pääsee ja olen jopa kuullut että keppiä on tullut isommilla sormille. Opettajat saarnaa ja lapset istuu kiltisti paikoillaan. Kesäisin vanhemmat ostaa lapsilleen lomalle eri aineista "kotitehtâvävihkoja", jottei vaan pääse unohtumaan opit lomillakaan. Olikohan vielä jotain muuta mielessä? No eiköhän tässä tämâ päâpiirteittäin sitten ollutkin, kyselkâä jos jotain tulee mieleen. Sanomattakin selvää että suomen koulusysteemi rules!

Että suomalaisesta koulusysteemistä on tullut varmaan 20 kertaa uutisissa ja muissakin dokkareissa, sitä pidetâân täällä esimerkillisenä! Luin muuten jostakin lehdestä, että 30% ranskalaislapsista jää luokalleen jossain vaiheessa koulua/opintoja. Missä vika? Onneksi ovat nyt alkaneet kyseinalaistamaan tätä systeemiään ja uutuutena on tullut tukiopetus, vai onkohan se vielä idea-asteella, en ole ihan varma. Täällä se on "lapsen vika" jos ei pââse luokalta. Opettaja ei tule/tullut tähän mennessä vastaan.

Vierailija - 2.1.2009 01:07 (ID 1197725) 1/1





jatkan vielä edelliseen..



Että arvosana-asteikko on 1-20 ja 20 on lähes mahdotonta saavuttaa (16 on tosi hyvä ja se suomen 10), mieheni ei esim tunne ketään joka olisi joskus saanut 20 arvosanana jostain aineesta. Tosi kannustavaa (no ranskisten mielestä se ON kannustavaa..) Mut aika hirveetä kun koulussa vaan nujerretaan, nöyryytetään eikä kannusteta

Olen itse aineenopettaja, enkä toimi tällä hetkellä luokanvalvojana. Näin ollen en todellakaan tiedä oppilaitteni perhetaustoja, joten minun on täysin mahdotonta suosia oppilaita heidän vanhempiensa aseman vuoksi. On kylläkin käynyt niin, että vanhempi on hyökännyt kimppuuni tyyliin "etkö tiedä kuka olen"...



Arvioinnille on olemassa selkeät määritelmät, joita ainakin itse noudatan. Vanhempien olisi hyvä tutustua lapsensa koulun OPS:iin, verrata sitä valtakunnalliseen.

minunkin lapsiani, kaikkia viittä on kehuttu ja kannustettu koulussa. Rakentavaa palautettakin on tullut. Ihan taviskoulu.

Ehkä me ollaan sitten hyväosaisia vanhempia. Itse olen pitkäaikaistyötön työrajoitteinen(fyysinensairaus) Mies on pienviljelijä

Eli kyllä täällä jotain on tehty oikein.

oppimistuloksia, mutta kouluviihtyvyys sen sijaan on vertailujen häntäpäässä. Esim kouuluampumisten yhteydessä Norjassa todettiin, että mieluummin heillä on huonommat Pisa-tulokset ja hyvinvoivat lapset.

tai tuottaa itse mitään. Lapsi ei siis ole tyhmä vaan ei ole vaan vielä oppinut uudenlaista tyyliä, jota suomalaiskoulussa vaaditaan. Omat lapseni ranskalaisessa koulussa ja olen huomannut, että huikea ero suomalaiseen siinä, että täällä odotetaan ulkoaoppimista ja mekaanista toistamista, ei soveltamista ja omaa tuotosta.



Lapseni tekevät jotain aineita suomalaiseen systeemiin kotiperuskoulun kautta ja alkuun oli itkua ja hammasten kiristystä esim. kirjoitelmat ja laajemmat bilsan tehtävät jne. koska oli niin erityyppistä kuin täkäläisessä koulussa. Lapset saa täällä todella hyviä arvosanoja - siis ranskalaisessa systeemissä. Mutta jos siirryttäisiin nyt kokonaan suomalaiseen systeemiin, niin luulen, että alkuun ottaisi koville kiitettävien arvosanojen saaminen. Ja ihan aiheesta, koska suomalaisessa koulussa odotetaan enemmän omaa tajuamista eikä vaan papukaija- hommaa.



Tietysti asiat voi ilmaista kannustavasti tai latistavasti. Se vielä, että täällä ranskalaisessa systeemissä pärstäkerroin vaikuttaa tosi paljon. Mulla ja miehellä on ns. hyvät ammatit ja olen huomannut, että ope todella kohtelias ja "lirkuttava" meille. Lapsilla jotain kavereita, jotka älykkäitä ja kivoja, mutta ei niin "hyvistä" perheistä. Nää lapset saa koulussa koko ajan huonoa palautetta. Usein aivan syyttä.

tuli vain mieleen. Seuraan itse muutamaa tuttavaperheen koululaista, joille tulee aikalailla negatiivista palautetta koulusta, jota vanhempien on tosi vaikea hyväksyä. Nämä lapset ovat saaneet ainostaan positiivista palautetta ennen kouluikää, heitä kehutaan koko ajan ihmeellisiksi ja aivan superosaaviksi, jokainen pienikin piirustuskin on koko suvun ylistämä ja ihailema. Onhan ainakin tällaisen lapsen aika mahdoton koulussa ymmärtää, että opettaja ei olekaan häntä varten ainoastaan, ja lapsellekin tulee virheitä ja ei olekaan kaikessa paras.

tulee lapsesta vain huonoa palautetta. Mietippä kuinka lyttyyn lyöty lapsi olisikaan ilman rakastavia vanhempia!

Olen ihan varma, että Suomen koulujärjestelmä on ihan vertailukelpoinen muihin maihin verrattuna. Toissa vuoden lukioikäisistä 80 prosenttia sanoi tutkimuksen mukaan, että voisi haluta työskennellä opettajana. Opettajankoulutukseen ei todellakaan pääse helposti, mutta toki jotkut huonotkin yksilöt voivat tuurilla päästä tarkan seulan läpi. Lisäksi monet ihmiset muuttuvat vuosien kuluessa, eli masentuvat tai muuten sairastuvat, joten työkykykään ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen.



Minä ainakin välitän aidosti oppilaistani. Yritän olla heille niin hyvä ja kannustava opettaja kuin mahdollista. Teen mielelläni yhteistyötä vanhempien kanssa. Päivitän jatkuvasti osaamistani lukemalla alan ammattikirjallisuutta, käymällä kursseilla usein jopa omalla kustannuksella ja palkattomalla virkavapaalla. Minulla on luokanopettajan tutkinnon lisäksi kahden oppiaineen aineenopettajan pätevyys. Pyrin antamaan arvioinnit mahdollisimman objektiivisesti. Objektiivisuutta lisää yhteistyöni (arvioinninkin suhteen) rinnakkaisluokkien ja erityisopettajan kanssa. Puutun aina kiusaamiseen ja koulussamme onkin kiusaamisen suhten nollatoleranssi.



Vaikka tiedän, että teen aina parhaani työni suhteen, niin silti tuntuu pahalta lukea näitä rankkoja yleistyksiä opettajista. Ainakin meidän koulullamme jokainen opettaja ja kaikki henkilökunnan jäsenet toimivat minun näkemykseni mukaan reilusti ja oppilaita arvostaen. Eli 500 oppilasta on luultavasti ainakin hyvissä käsissä.



Ihanaa, että kohta pääsee taas töihin!

Mun lapset ovat saaneet kyllä opettajilta myönteistä palautetta.



Ehkä sun ystävän lapset ei pärjää suomalaisessa koulussa, jos ovat tottuneet Ranskassa saamaan kehuja aiheetta...



Varmasti suomalaisessa koulussa riittää parannettavaa, mutta en mä tätä ap:n esille nostamaa asiaa pitäisi suurimpana ongelmana.

varmasti muistaa omasta lapsuudesta niitä mukavia ja kannustavia opettajia ja niitä, jotka ovat lytänneet ja lannistaneet. Samoin on nykyäänkin. Joillain opettajilla on kiusaamisen asenne, että sitä on aina ollut ja tulee olemaan. Esim poikamme ekaluokan opettaja sanoi meille, että poikaamme tullaan varmasti kiusaamaan koulussamme kun hän on niin erilainen kuin muut pojat! Kiva asenne...

Meillä ainakin oli aivan loistavat opettajat ala-asteella. Palaute ei ollut mitenkään lyttäävää mutta ei myöskään pelkästään kehuvaa.



Vanhemmille oli tullut varsin tarkkaa tietoa lapsesta vanhempainilloissa, eli ei mitään ylimalkaista 'hyvin menee'. Äitini muistaa edelleen jotkut opettajan kommentit :)



Yläasteella olikin jo sitten eri meininki. En tosin yhtään ihmettele, sen verran kovaa höykytystä opettajat siellä sai.

Ihmeellistä, että se on pystynyt tuottamaan suuria luovia kykyjä ylipäätään. Meidän lapsilla on mukavat opettajat ja joskus on ihan tippa linssiin tullut kun opettajalta on tullut niin kaunis tekstiviestiä lohdutukseksi ja kannustukseksi kun meilläkään ei helppoa ole vanhimman lapsen kanssa. Usein ihmettelen miten ne jaksaa otta yhteyttä vielä 7 aikaankin illalla lasten asioista. Tuskin kukaan pistäisi pahaksi vaikka opettajallakin olisi oma elämä klo 16 jälkeen.



Omista kouluajoista muistan hyvin kuinka ikinä ei kehuttu ja arvosana annettiin aina koenumero -1 perjaatteella paitsi jos olit jonkun opettajan tai hyvätuloisen lapsi. Äitini viikonloppuna juuri ihmetteli miksi siskolleni annettiin englannista numeroksi viisi vaikka kokeista tuli kaseja ja ysejä. Opettajalta itseltään ei kuulemma voinut silloin aikoinaan kysyä kun ei vastannut puheluihin koskaan. Minulla oli aikoinaan myös sama opettaja ja yleensä tiputti arvosanani numeron tai kaksi alle suoritusten.