Ystäväni on asunut Ranskassa ja kertoi eniten järkyttyneensä suomalaisesta koulu-

kun itsearvioivat tai antavat toisille palautetta, niin ensin sanottaisiin hyvää, sitten jotain rakentavia muutosehdotuksia, lopuksi taas hyvää.



Ensinnäkin, kun itse annan tuolla mallilla, tietyt oppilaat (ja varmaan vanhemmatkin) ovat mestareita poimimaan vaan sen ikävänä pidetyn asian, kun kaikki ei olekaan täydellistä eikä oppiminen aina niin helppoa. Ja sitten lapsilla itsellään on hyvin paljon vaikeuksia sanoa toisten töistä mitään hyvää ja sitten rakentavaa palautetta tai perusteluja. Eli eivät he varmaan kauheasti ole kotonakaan kehuja kuulleet tai small talk -tyylistä rupattelua harjaantuneet kuulemaan.



Joten tehdään mitä voidaan, lopputuloksena on kuitenkin monesti kaikkeen aika negatiivisesti suhtautuvia, joiden on vaikea arvioida itseä tai toisia myönteisesti tai sitten kyky nähdä omia toimia realistisessa valossa ei ole ihan paras mahdollinen. Mutta aika rankka yleistys, että Suomessa yleisasenne koulun taholta olisi latistava ja negatiivinen!

latistetaan ne heikot ja parhaita suositaan.

Pistetään suoraan 8-10 niin ei tule kenellekään paha mieli. Ai niin, kasikaan ei kelpaa? Kelpaisiko 9-10 kaikille? Ai ysikin on liian vähän? Pistetään kymppi kaikille, niin kellään ei tule paha mieli.

kuten tuosta nro kolmosenkin vastauksesta huomataan.. joka välissä ollaan naama kuin norsun vi*****, kaikkia pitää haukkua ja jos joku edes yrittää ehdottaa, et hei koitettaisko olla positiivisia, kivoja ja antaa hyvää palautetta ja kattoa mitä siitä seurais niin tämä joku kandee kivittää...

Mielestäni lasten kehuminen auttaa lapsia saamaan hyvän, terveen itsetunnon. Kehua voisi siis kotona ja koulussa etenkin hyvästä käytöksestä (esim. ehdittiinpäs käydä tällä tunnilla monta asiaa ja monta kivaa keskustelua, kun te oppilaat käyttäydyitte fiksusti eikä open tarvinnut käyttää aikaa turhaan järjestyksenpitoon). Moitteita viljellään molemmissa paikoissa aina, mutta varmasti kehuille jää sijaa myös.



Itse yritän kehua omaa esikoistani usein esim. siitä, että hän leikkii 1-v pikkuveljensä kanssa kivasti, vaikka pikkuveli pyrkiikin purkamaan saman mitä esikoinen rakentaa. Tai kehun siitä, että hienoa, että muistit pysähtyä ja katsoa, tuleeko autoja ennen kuin menet tielle. Tai kiva, että juttelit tädille nätisti/kohteliaasti. Tädillekin tuli varmasti hyvä mieli.



Suomalaiset ovat epäterveen negatiivisella itsetunnolla varustettuja ja meidän vanhempien tehtävä on kääntää tämä suuntaus paremmaksi. Enkä usko, että ketään saa ylpistettyä sillä, että kehuu oikeasta ja toivotunlaisesta käytöksestä.

Oman työn osuus on myös aivan toista kuin suomalaisessa pullamössökoulussa.

älykkääksi ja lahjakkaaksi ja hyvät käytöstavat omavaaksi lapseksi. Suomessa opettaja oli vanhempain vartissa tokaissut, että lapsi on kyllä hyvä mekaanisissa tehtävissä, mutta äly ei riitä enempään. ap.

kielteisen asenteen maa.



Olin joskus pätkän äikänopen sijaisena ja huomasin, että oppilaat olivat tottuneet saamaan aika lannistavaa palautetta. Joskus todella lannistavaa: "Huono. Kirjoita uusiksi." Otin periaatteen, että etsin jokaisesta aineesta jotain hyvää. Kannustava palaute on mielestäni välttämätöntä sen lisäksi, että osoitetaan korjattavat asiat.



Jotkut tuttavani ovat saaneet elinikäisen kammon esim. kirjoittamista ja liikuntaa kohtaan, kun opettaja on tuominnut täysin osaamattomaksi.

tulisin 9 kaltaisia opettajia. Olen huomannut, että jos on erinomainenkin jossain aineessa, on monen opettajan pakko suurennuslasin avulla etsiä jotain huonoa sanottavaa.

ei tarkoita sitä, että kaikille pitäisi antaa kasi, ysi tai kymppi. Tiedoksi vain.



Juuri ne kutosen oppilaat monesti sitä tsemppaamista tarvitsevat.

palautetta säännönmukaisesti. Sijaiset (minäkin silloin) luulevat toisinaan keksineensä ruudin uudelleen.

Voisi sitä aikaa paremminkin viettää, kuten käymällä armeijan ja osallistumalla kertausharjoituksin. Terv. asevelvollisuuden suorittanut ja neljä kertaa kertausharjoituksissa täydellä innolla mukana ollut, Olipa mahtava koemus tuo armeijan käyminen!

vaikka moitteen sijaakin on ollut. Kritiikki on mielestäni esitetty aina rakentavast eikä opettajilla ole ollut mitäåän tuollaista negatiivista asennetta mitä tältä palstalta luettuna kuuluu suomalaiseen kouluun.



Ja siis ihan suomalaisista kouluista kyse.

lapsiaa usein kehutaankin.

Monissa maissa pedagogiikka on vielä sen verran takapajuista, että mekaanista oppimista arvostetaan, siihen kannustetaan ja sitä mitataan. Eri asia onkin sitten, osaako lapsi soveltaa oppimaansa.

älykkääksi ja lahjakkaaksi ja hyvät käytöstavat omavaaksi lapseksi. Suomessa opettaja oli vanhempain vartissa tokaissut, että lapsi on kyllä hyvä mekaanisissa tehtävissä, mutta äly ei riitä enempään. ap.

Mutta tuo ap:n esimerkki nyt vaan oli jonkun huonon opettajan möläytys, jonka perusteella ei voi koko koulujärjestelmää tuomita. Kaikillehan meille on varmaan sattunut jokunen kehno opetttaja, mutta myös paljon hyviä ja muutama loistava koulu-urallemme, eikös vaan ?

on aika tasapäistävä, joustamaton, toislta lapsilta liikaa itsenäisyyttä vaativa, vikoja osoitteleva ja huonon itsetunnon pönkittäjä aika usein.



terkut myös täältä muualta euroopasta

ottaa sen vaaliaseeksi.



Jos liittoutuvat vasemmistoliiton kanssa, kaikille 5 arvosanaksi, jos kepun kanssa, niin kaikille keskimääräinen 7 ja Kokoomuksen kansas kaikille eteenpäin kannustava 10.



Siis eix onnellisuus kuulu kaikille, ketään syrjimättä.

asioissa joissa ei ole? Eikö sana itsetunto ennemminkin viittaisi siihen, että tuntee itsensä? Ne vahvat puolet mutta myös ne heikkoudet ja rajansa.

myönteisesti.

Ja jos epäonnistuu, osaa ottaa siitä hyödyn irti, eli oppii siitä eikä jää hautomaan sitä.

Onko hyvä itsetunto todellakin sitä, että ihminen luulee olevansa hyvä niissäkin asioissa joissa ei ole? Eikö sana itsetunto ennemminkin viittaisi siihen, että tuntee itsensä? Ne vahvat puolet mutta myös ne heikkoudet ja rajansa.