Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu ettei lapsi hymyile lainkaan? Kyseessä 1,5 -vuotias
16.10.2009 |
sukulaislapsi, joka ei koskaan hymyile. Olimme vierailulla useamman tunnin, eikä lapsi hymyillyt kertaakaan. Tuntuu jotenkin oudolta, kun yleensä lapset ovat aika aurinkoisia tuossa iässä. Kaikissa valokuvissakin aina todella vakavan näköinen.
Kotiolot ovat lapsella taatusti hyvät, joten ei ainakaan siitä voi johtua. Puhettakin harjoittelee jonkin verran ja tuntuu olevan kiinnostunut ihmisistä vaikkei kauheasti kontaktia ota. Eli ei kai mistään autismista ole kyse?
Onko toiset vain vakavampia synnynnäisesti?
Kommentit (11)
Ystäväni lapsi on todella hiljainen ja vakava, on aina ollut. Silti ihan normaali, nyt jo koulussa ja pärjää hyvin. On vaan vauvasta saakka ollut sellainen pohdiskeleva luonne, miettii selvästi kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt herranenaika muutaman tunnin näkemisen perusteella kannata mitään hiton autismidiagnoosia lähteä tekemään! Toiset lapset ovat todella hitaasti lämpeneviä ja käyttäytyvät vieraisilla hyvinkin varautuneesti. Ei siihen mitään aspergeria tarvita.
ei voi sanoa oman näkemänsä perusteella, ettei koskaan hymyile.
Kysypä lapsen vanhemmilta, hymyileekö lapsi heille.
olla vaan ihan ujo, totinen, hitaasti lämpenevä lapsi, joka suhtautuu varautuneesti oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Ja kun kamera otetaan esiin, hymy katoaa oitis. Sitten kun jonain päivänä saat tällaiselta lapselta hymyn niin miten hyvältä se tuntuu!
ja nähnyt paljon useamminkin kuin muutaman tunnin ajan, eikä koskaan ole hymyillyt. Ehkä on sitten vain vakava tapaus..ap
Ei nyt herranenaika muutaman tunnin näkemisen perusteella kannata mitään hiton autismidiagnoosia lähteä tekemään! Toiset lapset ovat todella hitaasti lämpeneviä ja käyttäytyvät vieraisilla hyvinkin varautuneesti. Ei siihen mitään aspergeria tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin itse asiassa yksi päivä, etten kovin usein saanut minkäänlaista reaktiota, vaikka hassuttelin vauvan kanssa...olen itse aika eläväinen, mutta rauhallinen.
Muistan esimerkiksi kaverini tyttövauvan, joka 7-8kk ikäisenä oli itse aurinko ja flirtti. Nykyään, kun kaverini tyttö on 3v. ja omani 2,5v., on omani yhteisessä seurassa paljon nauravaisempi. Edelleenkään tyttöni ei hymyile eikä flirttaile vieraille (aluksi), mutta tutuille kyllä. On varsin nauravainen, mutta miettiväinen ja pohdiskelevainen. Mutta ehkä se perusolemus melko totinen. Näin ainakin itse koen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi ja olen hieman ihmetellyt sitä. Olen laittanut ujouden piikkiin, mutta hämmästellyt sitä, ettei naura / hymyile silloinkaan, kun touhuaa oman lapseni kanssa, joka hieman vanhempi ja saa yleensä kaikki pienemmän hihkumaan (hänellä pikkusisaruksia, joten tottunut pikkuisten viihdyttäjä). Lisäksi tämä kaverini 3-vuotias on vähän aggressiivinen, esimerkiksi lyö vauvaamme. Muuten hyvin rauhallinen tapaus. Saa nähdä - onhan sitä kaikenlaista ja normaaleiksi nuo kehittyvät...
ja käytiin myös yhtäaikaa perhekerhoissa, ja oli todella vakava myös kun leikkivät yhtäaikaa, arka ja ujo.
On edelleen kun joskus nähdään jossain. Tuskin on autistinen silti. On vaan ujo, hitaasti lämpiävä ja arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun poikani lopettaa oitis hymyilemisen, kun vaari tulee ovesta sisään. Vaikka muuten onkin hymypoika.
Mutta tietää jo tässä 1,5 vuoden iässä, että nyt mummia viedään, eikä se tunnu kivalta pienestä miehestä.
Vaari on ihan oikeasti huolissaan, kun lapsi on totinen eikä meinaa uskoa meidän muiden vakuuttelua.
Ollaan yritetty ehdottaa, että viettäisi vähän enemmän aikaa lapsenlapsen kanssa eikä vain tuo ja vie mummia, niin eiköhän poika alkaisi iloita myös vaarista.
Olisko niin, että sinäkään et kummemmin keskity poikaan vaan olet tietyllä tavalla "aikavaras" perheen muuten iloisessa kanssakäymisessä?
hymyilläänkö tälle lapselle?Lievää autismia? Se tuli näin ekana mieleen.