G:Miten suhtaudutte isättömiin mulattilapsiin

Mieti ihmisen perustarvetta, saada olla rakastettu. "Ihmisen ikävä toisen luo..." kaipuuta kainaloon.

Jos nainen on kovin lihava, niin varmaan hänen ei ollut kovin helppoa löytää kumppania. Ja ottaa sitten sen joka huomiota ja rakkautta osoittaa.

Naapurustossa asuu aivan ihana ja suloinen tumma ala-asteikäinen poika suomalaisen äitinsä kanssa. Poika on iloinen, kiltti ja hänellä on monia kavereita. Pelaa joukkuissa jalkapalloa ja lätkää.



Hyvin tuntuu menevän ennakkoluuloisista ihmisistä huolimatta.

Tuhoavat yleisiä tiloja ja käyttäytyvät muutenkin huonosti. Isättömät poikarukat. Muuten kyllä riippuu mamulapsesta. Jos on kiltti lapsi, suhtaudun hyvin, jos on kamala, en suhtaudu niin hyvin. Ihan sama periaate myös ihan "kotimaista alkuperää" olevien lasten kanssa.

- kolmonen

Nimittäin nämä "mulattilapset" eivät ole mitään mamuja, ihan Suomessa syntyneitä. Miksi heidän äitejään pitäisi halveksua enemmän kuin muita yh-äitejä (ja miksi heitäkään pitäisi...) vain sen takia että on mies sattunut olemaan musta? Mitenkäs tämä nyt haiskahtaa rasistiselta? Kuulkaas ne afrikkalaisetkin ovat yksilöitä eivätkä kaikki mitään sosiaalipummeja! Itse asiassa en tunne yhtäkään sellaista.

On myös aika törkeää ettet suhtaudu lapsiin ystävällisesti. Eihän se heidän vikansa ole jos äitillään ei ole kaikki kasvatukselliset langat käsissään. Onhan niitä muitakin naisia, joiden lapset kasvaa kuin pellossa, eikä sillä ole mitään tekemistä heidän lastensa ihonvärin kanssa.

Terv. yksi mulattilapsen yh-äiti jonka exä on edelleen mukana kuvioissa, on vastuullinen ja hyväsydäminen, käy kahdessa työssä ja opiskelee yliopistossa. Miksikö erottiin? Eipä kuulu av-rasistimammoille.

pohdi lasten ja heidän vanhempiensa asioita vaan huolehdin vain omista asioistani. Toisten perhesuhteet ei kuulu mulle.

että suhtautuu samalla tavalla myös huonosti käyttäytyviin valkoihoisiin lapsiin. Äidissähän se vika on että lapset huonosti käyttäytyvät, mutta ei niistä lapsista tarvitse silti yhtään enempää pitää vaikka syy huonoon käytökseen olisikin äidin.

Harvoin tulee käveltyä pää alas painettuna.

Ei tule nähtyä lapsia. Monella on ryhtivirheitä. Minua huolesteuttaa kyömyselkäiset ihmiset jotka kulkeavat katse asvalttiin kohdistettuna.

Ai esim. Barack Obamaan?

niin kauan ku pysyy poissa mun silmistä.

Eihän se heidän vikansa ole että äitinsä on kouluttamaton ja naiivi WT nainen joka on halunnut vaan saada "kauniin näköiset" lapset. Pahimmillaan eri miesten kanssa. Riittää että ovat mustia nämä miehet. Äitiä katselen nokkaani myöden.



Tosin nyt tajuan että oma äitini oli yh ja biologinen isäni tummahapsinen espanjalainen (vaaleaihoinen kyllä) eli pitäisikö tämän periaatteen mukaan suhtautua äitiinikin huonosti. Olen tavallista suomalaista tummempi hiuksien väriltäni nimittäin enkä piirteiltänikään ihan perussuomalainen. Tulipa dilemma.

Tai eihän hän ole isätön. Isä vaan asuu kaukana.

Tapasin lapseni isän, kun olin vaihto-oppilaana yliopistovaihdossa USAn itärannikolla. Seurustelimme useita vuosia ja sitten tulin vahingossa raskaaksi. Meidän parisuhde ei valitettavasti kestänyt. Mies ei olisi saanut täällä Suomessa töitä ilman kielitaitoa ja minä en viihtynyt USAn oravanpyörässä pienen lapsen kanssa. Surullisin mielin teimme päätöksen, että me muutamme lapsen kanssa Suomeen, jossa apuna on oma perheeni ja vankka ystäväpiiri. Mies asuu New Yorkissa ja näemme noin kahden kuukauden välein. Joko mies tulee tänne viikoksi tai me matkustamme sinne. Sitten kun lapsi on hieman vanhempi, niin toivon, että hänellä on mahdollisuus matkustaa yksin, esim. kesälomilla pitkäksi aikaa. Hänellä on kaksoiskansalaisuus.

Kaipa minua sitten tai ainakin lasta säälitään.

Ei tosin kannata, meillä on hyvä ja mukava elämä.

samalla tavalla kuin keneen tahansa lapseen. Ihmisiä me olemme kaikki. Lapseni luokkakavereista n. kolmasosalla on ulkomaalaistausta. Ja ulkomaalaisia olemme tässä maassa itsekin.

sai 2 lasta afrikkalaisen miehen kanssa, joka häipyi kuvioista, kun odptti toista. Tämä äiti on viisaimpia tuntemiani ihmisiä, oli jo lapsena ihan poikkeuksellisen kypsä. Opiskelee nyt yliopistossa, on kaunis ja näyttävä, ei todellakaan mikään ruma ja epätoivoinen. Että ihan rakkaudesta lapset teki, mutta parisuhde ei vain sitten toiminutkaan. Inhottaa ajatellakkin, että jotkut ap:n kaltaiset ihmiset katsovat häntä ja hänen upeita tyttäriään jotenkin säälien ja halveksuen...

Inhottaa ajatellakkin, että jotkut ap:n kaltaiset ihmiset katsovat häntä ja hänen upeita tyttäriään jotenkin säälien ja halveksuen...

sain nuorena lapsen (alle 20 v), joka nyt sattuu olemaan puoliksi tumma. Olen myos korkeasti koulutettu, normaalipainoinen jne. En todellakaan tarvitse saalia. Ja jos joku minua tai vaikka taman edellisen tuttua kattoo halveksuen niin ei se ainakaan minua yhtaan hetkauta. Kertoo mulle lahinna vaan ihmisesta sen ettei kauheesti ole paassyt matkustamaan ja varmaan asunut samassa lahiossa koko ikansa kun on niin koyha.

Kolmen mulattilapsen äitinä tuntuu usein, että kyllä meitä katsotaan. Vielä kun sattuu tilanne, että kerron vain, että minulla on lapsia, niin se hyväksytään. Kun sitten samat ihmiset tapaavat ruskeat lapseni, tuntuu asenne muuttuvan täysin.

Tulevaisuudessa teidän iki-ihanat sinisilmäiset pellavapäät harrastavat intohimoista seksiä näiden "mulattien" kanssa.

uuh. Koettakaa kestää se.

Tulevaisuudessa teidän iki-ihanat sinisilmäiset pellavapäät harrastavat intohimoista seksiä näiden "mulattien" kanssa. uuh. Koettakaa kestää se.

Samaistun, olenhan itsekin isätön.



Oma poikani on muuten ihastunut erääseen mulattityttöön, ja mikäs sen suloisempaa. Ainakin olen onnistunut kasvattamaan lapsestani ei-rasistisen.

Seksi on luonnollinen asia.

Elämää nähneenä täytyy todeta ettei minua hätkäytä erilaiset värit tai yksinhuoltajat.

säälien. Eikä se ole mitään ulkopuolisen sääliä, itse menetin isäni, kun olin 5v, eli kokemuksella säälien. Vaikka äiti kaikkensa yrittää, lapsella on oikeus ja tarve molempiin vanhempiin.