Lue keskustelun säännöt.
Vastoinkäymisiä toisensa perään, alan jo oleen loppu
15.10.2009 |
Kaikki alkoi jo viime vuoden marraskuussa, mutta erityisesti tämä vuosi on ollut aivan kamala! Vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään.. Kaikki ei edes kovin isoja, mutta liika on liikaa.
Tänään sattui taas pieni "vastoinkäyminen" ja rupesin miettiin, että paljonko ihmisen täytyy sietää? Miksi juuri minulle... Koitan olla hyvä ja kiltti ihminen, mutta ikäviä asioita sattuu silti jatkuvasti.
Jos joskus tapahtuukin jotain hyvää, ehdin iloita siitä hetken, kun taas kaadetaan paskaa niskaan.
Purkauduin vaan. Sekin jo helpottaa...
Kommentit (19)
Voi Ap, et oo ainoa... Tuntuu, ettei mikään mene niin kuin haluaisi, suunnitelisi, odottaisi, luulisi... Ihan kuin mikään asia ei riipu itsestään.. Yksi asia ei onnistu, niin kaikki kaatuu parässä.
Perseestä kyllä, muttei auta mikään muu kuin odottaa ja toivoa, että kaikki onnistuisi. Muuten vois lähteä vapaaehtoisesti hullujenhuoneelle...:(
Jaksele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy vain muuttaa asennettaan, niin asiat näkee toisessa valossa
Jep, olen kuullut useasti mummultani, että murheet annetaan vain sellaiselle, joka jaksaa ne kantaa. Kyllähän mä jaksan, ei siinä mitään, mutta kun kannan niitä ja olen allapäin, en saa tukea enkä ymmärrystä keltään, en saisi olla edes surullinen. Olen yksin.
Edelleen uskon parempaan huomiseen, en aio luovuttaa helpolla! Mutta pelkään, että joskus tulee se hetki kun mulle kertakaikkiaan riittää. ap
Mulla on nyt 1,5 vuotta ollut yhtä vastoinkäymistä toisensa perään. Kenelläkään läheiselläni ei ole hajuakaan siitä, mitä olen tuntenut sisälläni..olen välillä ollut niin rikki ja väsynyt tähän kaikkeen etten edes käsitä mikä järki koko elämässä on. Silti on vaan pitänyt yrittää jatkaa perheen ja itsensä takia. Ihmiset ymmärtävät tiettyyn pisteeseen asti huonon oloni, mutta he olettavat, että pääsen kaikesta kokemastani yli tuosta vaan..niin kait se pitäisikin, mutta aina en vain siihen pysty hetkessä ja se on varjostanut elämääni. Nyt vihdoinkin näyttää elämä jo paljon paremmalta..kyllä tästä vielä hyvä tulee :) Jaksamisia ap:lle!
Mäkään en millään jaksain nyt mitään, mut pakko sinnitellä. Moni asia on oikein hyvin. Ahdistavaa on se, että miehen työpaikalla on ollut YT-neuvottelut yms. uhat jo viime keväästä lähtien. Koko ajan saa pelätä irtisanomista ja nyt hälle on jo kerrottu, että on uhan alla joutua irtisanotuksi...Kuukausikaupalla kestävä paine on tosi kurja ja vetää väkisin mielen matalaksi. Tiedän, ettemme ole tilanteessamme ainoita, mutta ei oo kivaa ei. Ja kun mikään ei ole varmaa, niin on vähän hankala hakea muualta töitä, kun tuota kyseistä työtä haluaisi jatkaa, jos se jatkuu....
Ei meidän auta kuin jaksaa vaan viedä arjen rutiineita läpi, vaikka rintaa ahdistais....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun työpaikkani on ollut tuolla lailla katkolla jo 10 vuotta, mieheni irtisanottiin vuodenvaihteessa 27 työvuoden jälkeen, minulle sattui vakava tapaturma, jossa selkäranka murtui. Siskoni sairastui syöpään ja toinen lapsistani sairastaa kroonisesti.
Tässä meidän tämän vuoden saldo. Jos lohduttaa, että jollakulla menee vielä kehnommin...
mutta kasi veti tähänastiset pohjat.
Meillä vuosi alkoi miehen saikulla, joka jatkuu ja jatkuu, sairaspäivärahatkin loppuivat jo, nyt odotellaan työkyvyttömyyseläkepäätöstä, jonka onneksi pitäisi tulla ihan näinä päivinä. Keväällä miehen kunto oli parempi ja kerta toisensa jälkeen hän sai kuulla, ettei kelpaa minnekään työelämän kokeiluun / uudelleen koulutettavaksi. Kun koulutuspaikka vihdoin löytyi, tuli minun työpaikalla yt-neuvottelut. Kun kuulin, että työ säilyy, paheni miehen sairaus potenssiin äx. Hän joutui sairaalaan pitemmäksi aikaa. Nyt on kotona, mutta sairaala kutsuu taas.
Lisäksi on jouduttu remontoimaan autoa useampien satojen edestä. Miksi sen piti nyt hajota, kun rahaakin tulee niin vähän?
Silti väittäisin, että meillä ei mene niin kauhean huonosti. Kroonisesti sairas mieskin pystyy huolehtimaan lapsista, ainakin koululaisista. Kävimme kesälomareissussakin, vaikkakin vain viikon mittaisella normaalin kahden ja puolen viikon loman sijasta. Itse olin kaksi viikkoa syksyllä sairaslomalla, kun en enää jaksanut liikahtaakaan. Mutta nyt näköpiirissä on taas toivoa. Kyllä tämä tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on suht terve ja on rahaa ruokaan kaikki on hyvin.
Vastoinkäymisinä, että auto on jouduttu korjaamaan NNYYYYH!
Pullaperse sukupolvi!
Miettikää miltä oli Suomessa talvi- tai jatkosodan aikana.
Ihan oikeasti.
kaiken on jäljellä vielä tulevaisuus!"
tuolla lauseella mä olen lohduttautunut silloin kun oli todella vaikeaa. 8 kuukauden sisällä mun äiti sairastui, erosin, jäin 3 lapsen yh:ksi, muutin kotia ja työtä ja lopulta hautasin äitini. Kyllä ne harmit aina tulee yhtenä sumana, mutta sittenpähän on kärsitty.
tuosta on nyt jo yli 15 vuotta ja monta mutkaa ollut matkassa mutta kaikesta selviää vähän kerrallaan. Nyt olen jo vuosia ollut todella onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paloi koti maan tasalle, juuri kun aloimme "toipua" mieheni isä kuoli äkisti nuorena (50 vuotiaana). Pari kuukautta tämän jälkeen sairastuin itse pahasti (nyt menee jo onneksi paremmin). Noin vuosi tulipalosta vaarini kuoli syöpään ja siskoni pieni vauva kuoli :(
Pikkuhiljaa alkaa elämä tuntumaan elämältä onneksi lähes neljä vuotias lapsemme pitää elämän "kasassa". Pienistä asioista osaa nauttia.
..tuntuu, että valitan turhasta!
Paljon voimia sulle ja sun perheelle! :) Pitää luottaa parempaan huomiseen, joka päivä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö perustaa ryhmä "elämän päähän potkitut" tmv ;)
Mun 1,5v saldo:
-ensin mun äiti sairastui vakavasti,leikattiin ja oli leikkauksen jälkeen sellaisessa kunnossa,et tarvi kokoaikaista hoitoa -> ei toki saanut kunnalta vaan oli mun ja isäni hoidettava,vaikka molemmat töissä
-> tästä seurasi isäni sairastuminen ja joutui jäämään sairaslomalle (nyk.eläkkeellä) -> mä hoidin kahta aikuista työni ja oman perheeni ohella (siis tähän kaikkeen aikaa kului alle 6kk)
Josta johtuen mä sairastuin vakavasti ja jouduin myös leikkaukseen (tai oikeastaan eräs mun perussairaus paheni stressin takia noin paljon). Ja siitä mä jouduin sairaslomalle ja siinä vaiheessa pärjäiltiin miten pärjäiltiin.
Yhtäaikaa myös toisella mun lapsista havaittiin krooninen sairaus joka vaatii lääkärikäyntejä joka toinen viikko.
Sitten mun mies jäi työttämäksi,noh,onneksi kesti vaan 3kk ja sai uusia töitä.
Mun sairaus paheni uudelleen niin,että olin liikuntakyvytön 3kk ja samaan aikaan meillä sattui mittava vesivahinko (taloyhtiön vika). Tästä tapeltiin koko kesä nyt taloyhtiön ja vakuutusyhtiön kanssa ja samaan aikaan mä sairastin ja piti kuitenkin muuttaa toiseen (väliaikaiseen) asuntoon.
Ja nyt mun mies sitten katkaisi reisiluun töissä ja on sairaslomalla ties mihin asti. Meni kahdesta kohdasta poikki.
Elämässä tuntuu tällä hetkellä olevan pelkkää stressiä ja masennusta. Aina tulee joku vastoinkäyminen tai murhe juuri kun luulee että elämä kantaa taas. Osa asioista on pieniäkin mutta kun niitä kasaantuu vanhojen murheiden päälle niin tuntuu että pohja putoaa taas. Työt eivät suju ja kotona on hyvin tempperamenttinen lapsi jonka kanssa arki on yhtä tappelua. Stressiä on jo siinä määrin että herään aamuöisin murehtimaan asioita.
Vielä koittaa uusi aika!
Tsemppiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on suht terve ja on rahaa ruokaan kaikki on hyvin. Vastoinkäymisinä, että auto on jouduttu korjaamaan NNYYYYH! Pullaperse sukupolvi! Miettikää miltä oli Suomessa talvi- tai jatkosodan aikana. Ihan oikeasti.
Viitsisitkö lukea uudelleen kuinka vakavista asioista tässä viestiketjussa oli kyse. Kun joskus omassa elämässäsi tapahtuu jotain hallitsematonta ja järkyttävää niin ehkä ymmärrät mistä täällä puhuttiin. Toivottavasti saat jostain tukea silloin etkä ole kadottanut kaikkia ystäviäsi empatiakyvyttömyytesi vuoksi.
ja on suht terve ja on rahaa ruokaan kaikki on hyvin.
Vastoinkäymisinä, että auto on jouduttu korjaamaan NNYYYYH!
Pullaperse sukupolvi!
Miettikää miltä oli Suomessa talvi- tai jatkosodan aikana.
Ihan oikeasti.
ja on suht terve ja on rahaa ruokaan kaikki on hyvin.
Vastoinkäymisinä, että auto on jouduttu korjaamaan NNYYYYH!
Pullaperse sukupolvi!
Miettikää miltä oli Suomessa talvi- tai jatkosodan aikana.
Ihan oikeasti.
Kaikkien muiden murheiden keskellä auton korjaamiset ja siihen käytetyt rahat tuntuvat OIKEASTI isolta jutulta, varsinkin kun/jos rahatilanne muutenkin heikko. Puhun omasta kokemuksestani.
Taitaa tämä kirjoittaja olla itse tuota "Pullaperse sukupolvea". Pumpulissa kasvanut ja silotietä kulkenut joka ei ymmärrä mitään oikeasta elämästä.
mutta mua aloi oikeesti naurattamaan, että ei voi olla totta, kuinka samoille ihmisille voi tapahtua niin paljon. Kuten tuo nro 14, kun ihminen toisensa jälkeen "kaatuu".
Ja siis tajuan kyllä, ettei asia ole ollenkaan hauska. Mutta nauratti siis sillain, että "eihän tää voi olla todellista".
Hurjia tarinoita teillä. Voimia kaikille oikein paljon!
niin kaikki on hyvin. Ollaan koettu kaikenlaista mekin, mutta perhe on elossa ja saadaan olla yhdes. Vakava sairaus takana - nyt nautitaan toisistamme. Voimia kaikille joilla koittelemuksia!!!
Toisila on oikeasti vaikeuksia vaikeuksien perään ja monesti päällekkäinkin. Kyllä elämä välillä väsyttää. Ei tämä mitään helppoa ole, meilläkin jatkuvaa murhetta talousasioista monen muun murheen lisäksi.
mutta mua aloi oikeesti naurattamaan, että ei voi olla totta, kuinka samoille ihmisille voi tapahtua niin paljon. Kuten tuo nro 14, kun ihminen toisensa jälkeen "kaatuu".
Ja siis tajuan kyllä, ettei asia ole ollenkaan hauska. Mutta nauratti siis sillain, että "eihän tää voi olla todellista".
Hurjia tarinoita teillä. Voimia kaikille oikein paljon!
kaikki mikä voi mennä perseelleen, menee..
mutta toisaalta, mä yritän luottaa tähän, ettei kenellekään kaadeta enempää paskaa niskaan kuin jaksaa kantaa.
kyllä sä selviit.